Tänään on varjopäivä.
Pitkän auringon jälkeen vääjäämättä seuraava.
Kaamos on tuloillaan. Tänä vuonna se tuntuu pahemmalta kuin edellisenä vuonna.
Voi olla että silloinkin tunsin samoin, en muista enää.
Tänä vuonna, erovuonna, tuntuu, ettei talvi ole vaihtanut lainkaan muotoaan.
On ollut lyhyt valkea talvi, sitten lyhyt kirkas talvi, pitkä vihreä talvi ja jo nyt jonkin aikaa
on vallinnut harmaa talvi, joka syö entistä enemmän valkean talven aluetta.
Jaksamista täytyy houkutella, sinnittelyä arjen sietoon tarvitaan.
Viime viikon aurinkoisen Andalusian muistot auttavat, joskin siirtyminen
sieltä auringon hehkusta tänne vastakohtaan tuntuukin vaikealta.
Miten harmaudesta löytäisin värejä? Kaivaisinko pitkästä aikaa väripaletin esiin ja
loihtisin itse ne värit? Räiskyttäisin paperille kaikki etelän värit, turkoosin, sinisen, okran, sahramin, kaikki mausteisen lämpimät eteläisen Espanjan värit, maurilaiskulttuurista lähteneet, merestä sinisen vivahteet saaneet.
Vai lähtisinkö tanssimaan, liikkumaan. Hitaasti tunnustellen saisin kehoni muistamaan lempeän kesätuulen ja meren aaltojen kohinan, kesäillan tyynen hiljaisuuden tai syksyn nuotion räiskeen.
Liikkuisin, tanssisin kunnes jo pimeästä jäykistyneet jäseni taas muistaisivat ilon ja riemun!
Kaipaan värejä ja räiskyntää.
Vuosi vuodelta pitkä pimeän harmaa aika käy raskaammaksi kulkea.
Hei Maaretta, muuta vaan tänne! MInusta bloggeri on ollut paljon helpompi käyttää, eikä kuvatilaa tarvitse säästellä. On mukavaa sitä paitsi klikata joku kiinnostava kuva isommaksi ja sinullahan niitä riittää.
VastaaPoistaKatriina;
VastaaPoistaehkä muutankin jonain päivänä. Mutta viime aikoina näitä muuttoja on ollut liiaksikin, huokaan ensin ja kerään voimia. Se uusi kamerakin olisi ensin hankittava ja opeteltava käyttämään....