lauantai 8. marraskuuta 2008

Isä ja keinutuoli



Minusta on valokuva, jossa seison alle kolmivuotiaana rautatieasemalla äidin tekemä hellemekko yllän, kiharat hiukset poninhännällä. Kuva on isän ottama ja olen siinä palaamassa kotiin isän kanssa kahden isän kotoa, junantakamummolasta. Äiti oli mukana mös, mutta hän joutui lähtemään kotiin aiemmin. Muistan jotain hajanaisia mielikuvia tuolta matkalta: matkatunnelman, tunteen siitä, että jotain erityistä tapahtuu ja että maailma onkin paljon isompi kuin olin ikinä osannut ajatellakaan ja paljon erilaisempi myös.

Kovin paljon en isäni kanssa ole matkustanukaan. Taitavat nuo muutamat junamatkat yöjunalla isän kotiseudulle olla ainoita. Nuoremmat sisarukseni ovat olleet automatkoilla myöhemmin, mutta minä en enää niillä matkoilla ollut mukana. Olin viisitoistavuotiaasta kesät töissä.

Isästä minulla on kyllä paljon muitakin muistoja. Hän on värikäs persoona tavallaan. Isä on aina kirjoittanut ja nuorempana piirtänyt ja maalannutkin. Hän myös kertoo paljon tarinoita ja juttuja vielä edelleenkin.

Pienempänä muistan, että isä tykkäsi lukea meille lapsille ääneen. Hän istui keinutuolissaan lukien ja me lapset kökötimme vintin rappusilla siinä vierellä. Muistan isän lukeneen meille ainakin Lauri Viidan Moreenia, tuota kansalaissodasta ja Pispalasta kertovaa eeposta.

Isän kanssa kävimme myös metsäretkillä. Hillareissut loppukesästä ovat väkevästi mielessä. Nokipannukahvit suon laidalla ja meetwurstivoileivät, kahvivesi otettiin tuohilipolla lähteestä. Isä osasi tehdä tuohesta rasioita, minulla on tallellakin yksi, toimii sokeriastiana.

Isä on kerännyt muistoja vanhaan arkkuun, joka on hänen huoneessaan. Siellä on lukematon määrä lehtileikkeitä, päiväkirjoja, piirustuksia , kaikenmaailman papereita ja tavaroita. Tiedän, että jonain päivänä tuo arkun sisältö tuo elämääni paljon iloa mutta myös suurta surua.

Isän lempipaikka on keinutuoli, joka on hänen kotoaan Satakunnasta. Se on ollut meillä niin kauan kuin muistan. Nuorempana muistan isän keinutuolissa polttelevan piipuaan. Nyt hän nukahtelee siinä monta kertaa päivässä . Siinä hän myös lukee ja tekee ristisanoja.

Isäni on nyt 83 vuotias. Tänään on hänen syntymäpäivänsä. Minulla on ilo ja onni vielä saada nauttia isän jutuista ja halata häntä huomenna kun tapaamme . Hän on toipunut hyvin kuukauden takaisesta sydäninfarktista ja sen jälkeisestä ohitusleikkauksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti