Rauhallinen päivä metsässä koirien kanssa ja samalla puiden tekoa kaupunkiin saunapuiksi, takkapuiksi, leivinuunia varten.
Akkujen latausta.
Auringon säilömistä pitkän pimeän ajan varalle.
Ajattelen, että viisissäkymmenissä ihminen kääntyy sisäänpäin, löytää voiman enemmän itsestään kuin ulkoisista asioista.
Luonnon merkitys kasvaa myös.
Olen osa tätä kaikkea kaunista. Elämä jatkuu .
Ihanan talvista! Kaunis koira, vaikka en tunnekaan, ovatko kaikki kolme samanrotuisia?
VastaaPoistaKaikki kolme ovat suomenlapinkoiria vanhin on 14 vuotta ja jo kuuro, seuraava on 12 v ja sokea (oma koirani) ja nuorin on 7-vuotias. Oma koirani on narttu ja Kumppanin koirat ovat urksia.
VastaaPoistaKoiran silmissä on jotain ihanaa ja uskollista. Kauniita koiria teillä. Varmaan nauttivat kun saavat tuolla metsässä juosta. Meillä ei ole yli vuoteen ollut koiria, mutta olispa ihanaa silittää ja pitää hyvänä koiraa taas.
VastaaPoistaMeilläkin ollaan keskusteltu, mitä jatkossa tapahtuu kun kaksi koiraa ovat jo iäkkäitä. Vieläkö otetaan uusi pentu. Kumppani sanoi ei mutta minä vielä mietin... Toisaalta se olisi seuraavat viisitoista vuotta koiraelämää jatkossa, hmm,hmh...
VastaaPoistaMeillä oli kuusi melko samanikäistä Cavalieria ja aika pienellä aikavälillä sairauksien takia piti laittaa pois ne. Se oli todella raskasta aikaa. En ole siitä vieläkään täysin toipunut. Vaikka ikuinen koiraikävä onkin, niin ainakaan nyt ei olla aikeissa ottaa koiraa. Täytyy silitellä muiden koiria ja pitää hyvänä. Vaikea päätös teilläkin edessä ottaako uutta koiraa vai ei.
VastaaPoista