maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kevättä rinnassa

Klikkaa kuvaa suremmaksi!


Niin kuin kuvasta näkyy, kevään merkkejä huomaa jo täälläkin. Ainakin räystäät ja rännit tippuvat iloisesti ja puiden alle ilmestyy pälvipaikkoja. Jään pinta ohenee silmissä ja vielä äsken kestävä valkoinen jää muuttuu mustanharmaaksi. Kohta on pysyttävä rantojen tuntumassa.

Pääsiäisen pyhät ovat sujuneet niinkuin ajattelinkin, leppoisina villasukkapäivinä. Joukkoon on mahtunut sopivasti hälinääkin kun molempien lapset ovat tässä pyörineet. Kohta on tulossa nuoruudenaikainen ystävättäreni tyttärensä kanssa kylään ja illalla palaavat poikani ja Gimuli pojan isän luota. Huomenna he lähtevät takaisin Helsinkiin. Illalla pidämme yhdessä hääkutsujen postitustalkoot.

Ensi viikon jatkan vielä lomalla. Tuntuu hyvältä. Olen ajattelut olla sosiaalinen ja tavata viime aikoina laiminlyötyjä ystäviäni. Yksi on osa-aikavapaalla parhaillaan ja yhdellä on suuriin elämänmuutoksiin liittyvä vaihe meneillään , joten he molemmat ovat vapaana viikollakin. Kaipa parisuhteessamme symbioosovaihe on pikkuhiljaa ohitettu kun tuntuu, että voi avata ovia muillekin kuin perheelle!

Tämä kevät tuntuu muutenkin hienolta. Vanha klisee, että kriisien jälkeen havaitsee taas elämän ja luonnon ympärillään, pitää kyllä paikkansa. Kyllähän luonto koko ajan on ollut läsnä minulle, mutta toiminut enemmän hoitavana elementtinä. On ollut hyvä kuljeskella pitkin jokivarsia koirien ja Miehen kanssa.

Nyt olen alkanut katsella tätä kotoista pihamaatanikin toisella silmällä. Viime keväänä uusittiin vähän yläpihan vanhaa kukkapenkkiä , nyt katse suuntautuu alapihalle. Se onkin melko luomutilassa, joitakin vanhoja kukkaistutuksia sieltä löytyy, mutta enimmäkseen piha on ruoholla. Osittain se saa niin ollakin , sillä kolme koiraa eivät paljon istutuksista piittaa, ne olisi joka tapauksessa aidattava. Kasvimaan haluan laittaa, ei kuitenkaan mitään liian kunnianhimoista. Tilliä, persiljaa, salaattia, retiisiä, sipulia, porkkanaa, kehäkukkia reunoille! On mukava käydä napsasemassa lisukkeita ruokapöytään omalta maalta! Pieni peruna-ja mansikkamaakin olisi mukava!

Vanhassa kodissani Maalla minulla oli aikoinaan suuret kasvimaat. Kesäkurpitsat, parsakaalet ja purjot kasvoivat perinteisempien vihannesten lisäksi. Kasvatin tomaattejakin pienessä kasvihuoneessa, mutta koska se ei ollut lämmitettävä, eivät tomaatit koskaan ehtineet kypsyä näillä leveysasteilla. Kukatkin kasvatin taimista itse. No, tuo kaikki on eletty ja koettu. Nyt voin tehdä asioita paremmin tähän hetkeen mitoitettuna.Tuntuu kyllä hienolta kun taas innostuu pihatöistä ja ennenkaikkea niiden suunnittelusta!

3 kommenttia:

  1. Siellä näkyvät jo kevään merkit, mutta täällä ollaan edellä keväässä. Lunta ei näy enää ja vaahteran ja omenapuiden silmut ovat pulleina puhkeamassa. Kuvasin niitä tänään.

    Meillä on myös päästy tänään ns normaaliin päiväjärjestykseen.
    Tein jo ruokana keikkea muuta kuin perinteistä pääsiäisruokaa.

    VastaaPoista
  2. Arleena; täällä tosiaan unta vieä riittää vaikka melkoista vauhtia se sulaakin. Joen jääkin on jo tänään sen näköinen, ettei sinne ole menemistä. Toisaalta ensi viikoksi luvattiin vielä kunnon yöpakkasia.
    Meiläkin syötiin on tänään eilisen paistin loppuja, onkin jo mukava palata arkeen.

    VastaaPoista
  3. Mukavia nuo pihamaan suunnittelut, josta kerroit. Itsekin, kylläkin vasta muutaman vuoden, olen ollut innostuneempi ja aikaansaavampi pihatöiden suhteen. Tuntui kuin monta vuotta elämästäni olsi mennyt vain ootellessa, eikä olisi ollut riittävästi omaa tahtoa tehdä kodistaan haluamaansa. Vasta tässä iässä tunnen ottaneeni/laittaneeni itselleni kuuluvan "emännän avainvyön kupeelleni" ja tekeväni entistä enempi sellaista mistä itse tykkään, jehuu!

    Ajattelen myös, kuten toteat itsekin, että hyvä mitoittaa askareensa ja harrastuksensa tähän hetkeen. Ei tehdä omista iloa tarkoittavista harrastuksistaan suoritusten taakkaa. Jos kylvöt yms ja vaivannäkö tuottavat tulosta, hyvä niin ja kaikki siihen lisää on ylimääräistä hyvää.

    VastaaPoista