tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tyhjän talon syndrooma




Juhlan jälkeen seuraa krapula. On joskus ihan oikeakin krapula koettu, itseaiheutettu ja kunnialla kärsitty. Tämä krapulani on toisenlaista.

Tyhjän talon ja lomaviikon yhdistelmä vilkkaiden pyhien jälkeen aiheuttaa näemmä olossani hetkellisen notkahduksen, haikeudenkin. Joskus nautti jo etukäteen siitä ajasta kun on omaa aikaa, nyt omaa aikaa on välillä ihan riittämiin.

Kuten usein ennenkin tepsii kaiho-oloon vanha tuttu tekeminen. Pesukone laulamaan, pyykkiä kertyikin vieraiden jälkeen hyvä kasa. Talvivaatteet varastoon ja tilaa kevyemmille. Varasin illaksi ajan pace-tunnille ja huomiseksi kasvohoitoon ja hierontaan. Perjantaiksi vielä kampaaja! Eiköhän olo kohennu. Vai kohentuuko?

Toisaalta nimittäin hyvin tiedän, että on hyvä kuunnella välillä sisimpäänkiin eikä vain tukahduttaa epämiellyttäviä ajatuksia toiminnalla. Viimeaikojen orastavat , ei niin mukavat ajatukset ovat liittyneet kehooni ja vanhenemiseen, vääjäämättä lähestyviin vaihdevuosiin. En uskonut koskaan iloitsevani kuukautisten alkamisesta niin kuin viime aikoina. Ne ovat olleet muutaman kerran epäsäännöllisiä ja kun ikää on muutama vuosi päälle viisikymmentä ei enää ajattele raskautta vaan mieleen tulee ajatus, vähän pelonsekainenkin, että joko ne minullakin alkavat?

Vaihdevuodet vaiko voimavuodet? En tiedä vielä miten minuun nuo hormonaaliset muutokset vaikuttavat. Kauhutarinoita kyllä olen kuullut riittämiin kun työpaikalla on useampikin eri tavoin oireileva työkaveri.

Tunnistan itsessäni surua ja haikeutta. Hedelmälliset naiseuden vuodet ovat kohdaltani ohitse.
Muutosvaihe on edessä . Kuuluuko tässä siirtymävaiheessa olla surullinen? Voiko kaivata
menetettyjä kuukautisia, sitä tunnetta että on kokonainen nainen. Tiedän kyllä, että naiseus on ja pysyy vaihdevuosien aikanakin ja jälkeen , mutta luulisin kuitenkin että erilaisena.




Olen olemassa perusutelias ihminen elämän ja sen eri ilmiöiden suhteen. Ehkä sukellan tuleviin vaihdevuosiinkin tällä asenteella. Mitä minulle ja keholleni tapahtuu? Muutunko? Millaiseksi muutun? Ja surenkin jos kerran siltä tuntuu. Vaikka niitä todennäköisesti kohta loppuvia kuukautisia ( joita muuten olen muuten potenut elämässäni noin 1250 päivää). Se on pitkä aika elämässä. Ainakin miettimisen arvoinen naiseuden taipale.

18 kommenttia:

  1. Tyhjä on omakin oloni tänään, mutta en silti ole saanut pyykinpesua enempää aikaiseksi.

    Hoidot ja ulkonäköön panostaminen on ehdottomasti hyvä asia, tehoaa aina. Tekisi myös mieli kasvohoitoa, mutta kulutin viimeiset rahani kenkiin lauantaina. Tosin sekin on hyvin käytettyä rahaa:)

    Olet onnekas, kun et vielä tiedä vaihdevuosista mitään. Minua ärsyttää puhe voimavuosista, varmaankin siksi, etten itse koe niitä siten. Kuukautisten loppumisesta ilahduin kovasti ja luovuin ilolla kohdusta ja munasarjoista, kun tilaisuus tuli, enimmäkseen niistä oli haittaa.

    VastaaPoista
  2. Katriina, sain selätettyä tuon alakulon kuitenkin. Huomasin että kirjoittaminenkin auttaa! Kävin pacessa ja sitten vielä Miehen kanssa sillä pakollisella tunnin koiralenkillä. Nyt olenkin kypsä saunaan. Illalla tulee vielä Wallander -leffa FST:ltä, Rolf Lassgård tähdittää, suosikkinäyttelijöitäni.

    Vaihdevuodet ovat edessä vielä. Minä haluaisin ajatella niitä voimavuosinakin. Ehkä ne kääntyvät jossakin vaiheessa voimaksikin, toivoa aina voi!

    VastaaPoista
  3. Joo, se on kumma tuo tyhjyys kaiken arjesta irrottelun jälkeen. Tunne ei ole siis vain luovien taiteilijoiden yksinoikeus. Ihanan pääsiäisajan jälkeen tuntee pientä hämmennystä, haikeutta ja tyhjyyttä. Joku voi sellaista säikähtää ja paeta tekemiseen. Pysähtyminen hetkeksi sietämään omaa alakuloa, jopa ahdistusta, elvyttää kuitenkin kummasti mieltä. Tämän on voinut moni varmaan itsessään kokea.

    Minulla myös vapaan merkeissä arki alkaa. Heti tyttären kanssa kaupunkiin asioille, hyvä.

    Noista kuukautisista. Oli se, kun ne nuorena alkoivat, melkeimpä pyhänkaltainen kokemus. Aina olen kokenut ne positiivisenä asiana. Vaikka liittyihän niihin ärsyttäviä mielialan muutoksia, itkua, raivostumista, jopa siivousintoiluakin jne.
    Nyt vähitellen loppuivat, olleet jo pari vuotta pois. Muutama vuosi vaihtelevia kuumia-aaltoja, joitten kanssa ilman korvaavaa hormonihoitoa olen pärjännyt. Tällä hetkellä vielä tunnen omasta kehostani iloa ja olen ulkonäkööni ryppyineenkin tyytyväinen.

    Naiseudesta ja vanhenemisesta... Kyllä minulla haaveissa on muutaman vuoden päästä, sitten kun kuusikymmentä täytän, saada vielä rokata ja tanssia oikein sydämeni kyllyydestä. Aivan niin kuin ennenkin hyvästä musiikista hullaantuen. :)

    VastaaPoista
  4. Rita! Kuulostaapa hyvältä tuo sinun suhtautumisesi vanhenemiseen. Jotain tuollaista minäkin ajattelen. Saavat ne vanhenemisen merkit näkyäkin, en minä ryppyjä pelkää. Eniten varmaan kavahdan jähmettymistä ja näivettymistä. Pysähtyminen on paikallaan ja tarpeellista, se on eri asia kuin paikoilleen jumittuminen.
    Viisikymmenvuotisjuhlissani oli bändi, joka soitti 70-luvun musaa ja siellä rokattiin aamuun asti:-)

    VastaaPoista
  5. Viisautta, voimaa ja pelottomuutta, avoimuutta uuden edessä, rohkeutta ja herkkyyttä, kaikkea tätä minusta ikä tuo tullessaan ja siinä mielessä elämä paranee vaan koko ajan. Sillä ei vaan minusta ole mitään tekemistä hormonitoiminnan kanssa:)

    VastaaPoista
  6. Viisautta, voimaa ja pelottomuutta...kyllä. Enempi okin henkistä kuin hormonaalista, näin itsekin ajattelen.

    Ja just, pienistä haasteista ja uusien asioiden opettelemisesta, niin ei jämähdä. Ei itsetarkoituksellisesti, vaan omista tarpeista ja kiinnostuksesta lähtien. Vaikuttimena saa jo olla enempi mielihyvä ja onnellisuus kuin velvollisuus ja vastuu.

    Ihanat tuollaiset tanssi viiskytvuotissynttärit!! Aikomukset olivat itsellänikin aikoinaan tuollaiset, mutta tuli sellainen "soukka paikka" avio-onneen, että juhlat typistyivät oman perheen piiriin. Hyvät muistot niistäkin.. Joten tuonnempana sitten täytyy puute korvata ja jalalla panna isommalla porukalla koreasti.

    VastaaPoista
  7. Saunassa ihana vihdantuoksuinen tunnelma otsikkokuvassa.

    Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin antaa itsensä toisten hoidettavaksi,
    kasvohoito, kamjaaja, kynsienhoito...
    mieli rentoutuu.

    Ihminen on juuri niin vanha tai nuorekas kuin haluaa, siihen eivät vaikuta hormonaaliset muutokset, näin se on otettava.

    VastaaPoista
  8. Katriina; minustakin elämä muuttuu paremmaksi koko ajan. Viisautta on tullut, vaikka se viisaus on usein sitä että myöntää ettei oikeastaan tiedäkään mitään. Rohkeutta ja herkkyyttä - molempia tulee elämän myötä. Rohkeus ehkä on sitä, että uskaltaa elää omannäköistää elämää ja herkkyys sitä, että on avoimempi myös muille, itsekeskeisyys vähentyy.

    Haluaisin uskoa, että huolehtimalla omasta kaikkinaisesta hyvinvoinnistaan voi vaikuttaa myös siihen, miten vaihdevuosista selviää.

    Rita; jämähtämiseen hyvä estolääke juuri tuo pienten haasteiden voittaminen.

    Arleena; varsin totta tuo melkeinpä klisee eli ihminen on juuri niin nuori tai vanha kuin haluaa olla. Itselläni ainakin tuo halu vaihtelee, joskus koen itseni nuoreksi, joskus taas vuodet panavat liikaakin harteilla.

    Nuo saunakuvat ovat viime toukukuulta vanhempien savusaunasta. Tuskin malta odottaa, kun kohta saunaa taas ryhdytän lämmittämään lumien sulattua.

    VastaaPoista
  9. Onnea uudelle blogille, mukana pysytään! Naiseus ei katoa tai vähene iän myötä, päinvastoin syvenee ja kypsyy.. kuukautisista luopuminen on ollut suuri helpotus kaikkien tuskaisten vuosien jälkeen. Kehon vanheneminen ja raihnastuminen ei tunnu hyvältä, psyykkisesti on ollut aika raskasta vanhentua kun tuntuu ettei ole vielä ehtinyt oikein olla nuorikaan!! Joku tuttavan tuttavani oli todennut vaihdevuosien tullessa, että on hienoa, nyt voin olla pelkkä ihminen. Siihen en kyllä minä suostu,naisena loppuun asti!

    VastaaPoista
  10. Riirii; mukava kun osasit tännekin tulla! Minä tunnen kyllä haikeutta kuukautisten poisjäännistä. Kai ne ovat minulle yhden ajanjakson päättymisen symboli, koska niin vahvasti reagoin niiden epäsäännöllisyyteen. Koen naiseuteni vavhvasti osana minuuttani enkä myöskään allekirjoita tuota lausetta että "nyt voin olla pelkkä ihminen". Haluan olla naisihminen elämäni loppuun asti. Naiseuteni on myös voimani.

    VastaaPoista
  11. Minulla on paljon tunnekouhuja pinnan alla kun on kyse vanhenemisesta. Ristiriitainen olo: vuosi sitten ajattelin, että on ihanaa kun kuukautiset loppuvat ja nyt tervehdin ilolla kun ne alkávat...(ovat tulleet epäsäännöllisiksi)
    Ennen naiset saivat vanheta, mutta nykyisin on uskomaton paina ikuisena nuorena pysymiseen.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi kuka lienetkin; sama ristiriita minullakin on. Jossain vaiheessa ajattelin, että kunpa loppuisiva, joutaisivatkin pois, mutta kun alkoivat uudestaan olin tosi iloinen. Voin roikkua vielä kiinni tässä vaiheessa. En ole vielä vaihdevuosissa oleva nainen, johon ei tosaan nykymaailmassa liitetä kovin positiivisia mielikuvia. Pitäisi oppia itse muuttamaan ajatukset niiden suhteen positiivisiksi, jospa ajattelisi niitä vaikka kypsän iän riitteinä...

    VastaaPoista
  13. Täällähän keskustellaan mullkin ajankohtaisista asioista. Mulla oli kuukautiset poissa 3kk ja juuri ehdin iloita siitä selvittyäni ensin odotuksesta... harmitti, kun mokomat palasivat. Mutta lopun alkuahan tämä on, siis yhden vaiheen alkua.
    Mullakin on ainakin tarkoitus saada bändi 50-vuotisjuhliin ja just tuota -70 luvun musaa ...Suorin te nyt Amarilloon... Toivottavasti talous on sen verran kondiksessa, että juhlat pystyn pitämään noin 50 hengelle. Mitä sun juhlissa tai ylipäätänsä jo teidän 50 vuotta täyttäneiden juhlissa tarjottiin?
    Maaretta, ihana rentous ja levollisuus tuossa pyyhekuvassa.
    Mie vähän haaveilen siitä, että löytäisin joskus vielä naisellisen puoleni, koen olevani aikalailla "reilu jätkä" Välillä koen jo ihan luovuttavani mummoutumiselle.

    VastaaPoista
  14. VickiLi; omissa viisikymppisissä oli teemana 70-luku. Se valikoitui siksi, että siihen sisältyi niin paljon kamalanihanaa. Ripille pääsin v.71 ja naimisiin menin ensimmäisen kerran -76, esikoista aloin odottamaan v.79.. Murrosiästä perheen perustamiseen, siinä välissä nuoruus ja opiskelut. Tarjoilut olivat myös 70-luvun teemoilta. Börssikeittoa ja gulassia, viineinä kunnon vanhoja punkkuja alkaen egribikaveriista jne. Kutsuin juhliini kaikki elämäni varren tärkeät ihmiset.Niinpä juhlajoukko muodostui perheestä, suvusta, lapsuudenystävistä, nyky-ystävistä, työkavereista, naapureista...Ihanat juhlat, bileet jatkuivat aamuun asti.

    VastaaPoista
  15. Tuo kaikki juhlameininki kuulostaa niin hyvältä, että pakko pitää itsensä kondiksessa, että kuuskytvuotisjuhlat voisi järjestää jotakuinkin tuohon malliin!!

    VastaaPoista
  16. Rita!Juhlien järjestämisessä on oma työnsä mutta kun ne järjestää siksi että oikeasti haluaa ja miettii vielä miksi haluaa niin ei varmaankaan lopputulosta kadu!

    Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  17. Vielä ei ole vaihdevuosia näkynyt eikä kuulunut. Näin nuorellako muka vaihdevuodet kohta tulossa (41)?? Joo, kyllä vaan, vaihdevuodet alkoivat omalla äidilläni 42-vuotiaana ja on siis ihan mahdolllista, että niin alkavat minullakin. Alkakoon, jos ovat alkaekseen, sieltä ne tulevat joka tapauksessa. En ole juurikaan niille uhrannut ajatuksia, jospa ne menevät siinä sivussa niin kuin muukin elämässä.

    Kivoja 50-vuotisjuhlia on täällä vietetty :)

    VastaaPoista
  18. Heli; juuri noin ajattelin minäkin nelikymppisenä ja niin on tervettä ajatellakin. Kyllä niihin kerkeää sitten tarpeeksi paneutua kun tulevat ajankohtaiseksi!Välttyä niiltä ei kai oikein voi kukaan.

    VastaaPoista