tiistai 12. toukokuuta 2009

Eilisen ja huomisen välimaastossa

Jos eilisen päivän arvosana oli viitonen, niin tänään ollaan jo kiitettävän puolella .Asiaan vaikutti kunnon yöunet varmaan eniten. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat mielellään kahdeksan tunnin yöunet. Se vaan harvoin arkisin onnistuu kun herätys on puoli seitsemältä. Usein kellon viisarit lähetyvät puolta yötä ja menevät ylitsekin ennenkuin silmät painuvat kiinni.

Kävin äsken pitkän lenkin vaihteeksi vanhan ystävän kanssa, joka itse asiassa asuu tässä melko lähellä. Ollaan aiottu jo pitkään tavata, mutta aina se on vaan jäänyt.Nyt kilometrit sujahtivat kuin leikiten kun päivitimme kuulumisia. Ystävä tuli vielä meille iltateellekin.
Pikkuhiljaa tosiaan ystävät palaavat elämään, ovat sulatelleet muutoksiani omassa tahdissaan. Siitä olen onnellinen, että kaikki ne joita olen ystävinäni pitänyt ovat ystäviä edelleenkin. Pari vuottahan minulla on mennyt tässä välillä pimennossa. Vain muutama ihan läheisin ihminen on jakanut nuo hankalimmat vaiheet! Kyllä ystävät varmaan olisivat tukena olleet enemmänkin, mutta itsestä tuntui että halusi omassa rauhassaan prosessoida asioita. Oma tärkeä merkitys selviytymiselleni on ollut tämä välillä melko avoimenkin blogin, nettipäiväkirjan, pitäminen. Siitä lämmin kiitos teille mukanani kulkeneille blogiystäville. Teidän kommenttinne ovat olleet hieno apu ja tuki, samoin myös uusiakin ajatuksia avaavia! Joskus on ollut parempi jakaa asioita vieraiden kenties samoja asioita kokeneiden kanssa kuin lähellä olevien tuttujen.

Pojan häiden lähestyminen myös alkaa näkyä. Vaihdamme Gimulin ja pojan kanssa lähes päivittäin viestejä häiden järjestelyistä. Heillä hankalampaa sieltä etelästä käsin hoidella asioita täällä hääpaikalla. Ilmoittautumisaika päättyy kohta ja näyttää siltä että lähes kaikki kutsutut pääsevät tulemaan. Vaikka puolet on etelästä. Ei näytä pitkä matka pelottavan tai ehkä monet tulevatkin juuri eksoottisuuden vuoksi pohjoisiin häihin!

Nyt on katsottava vielä jännään paikkaan jäänyt Wallanderin toinen osa FST:ltä (ja taas menee yli puolen yön nukkumaanmeno!)
Posted by Picasa

4 kommenttia:

  1. Silmät ristissä täälläkin ja huomenna olisi vähän tärkeämpi päiväkin, mutta kun ei malta mennä nukkumaan.

    Tuttu tunne tuo, että ystävät palaavat kuvioihin vähitellen. Osa on omalla kohdallani avioeron melskeessä jääneet ja kadonneet, mutta osasta on tullut entistäkin tärkeämpiä. Suuria muutoksia on viimeisen parin vuoden aikana koettu täälläkin. Ja ilokseni olen huomannut, että jopa 20 vuotta pimennossa olleet lapsuuden ystävät ovat yhtäkkiä ottaneet yhteyttä. Siitä olen kiitollinen..

    Ja blogin pito on ehdottomasti terapiaa parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  2. Sooloilija; muutoksissa on puolensa vaikka koettelevatkin. Mutta on toisaalta hyvä joskus ravistella elän aineksia kunnolla. Ja silloinpahan näkee ystävyydenkin merkityksen, senkin hyvässä, josku huonossakin!

    VastaaPoista
  3. Kyllä uni on oikeasti tärkeää ja myös unet (sanoo pian valmis uniohjaaja) Juhlien järjestäminen on iso prosessi, mutta ainakin mun mielestä aina jää loppupeleissä plussan puolelle. Voimia!

    VastaaPoista
  4. VickiLi; riittävä yöuni hyvinvoinnin kulmakiviä, totta!

    Minä juhlaihmisenä olen tietenkin kanssasi samaa mieltä siinä, että plussan puolelle saldo juhlien jälkeen yleensä jää. Eikä minua tuo prosessi yhtään hermostuta, suvussa on aina ollut paljon juhlia ja olen suuria juhlia itsekin monta järjestänyt! Olen myös varannut lomaa silloin jotta saan rauhassa edeltävän viikon keskittyä juhliin!

    VastaaPoista