lauantai 2. toukokuuta 2009

Jokivarren kevättä





Eilen aamulla koiralenkillä kuulin vihdoinkin tutun äänen, joutsenet! Hain kameran ja jalustan ja näppäilin kuvia noista lempilinnuistani joen hiekkasärkillä. Olivat melko kaukana ,kun en uskaltautunut lähemmäksi ,etteivät karkaa! Pari joutsenta jäi hetkeksi särkille, muut lensivät sulemmille vesille. Joki kun on tuossa kohtaa vielä jäässä!




Kahden maissa iltapäivällä selvisin munkinpaiston jälkeen pyörän selkään. Kohteena oli kotikyläni ja siellä lapsuudenkotini. Pyöräreitti myötäili jokirantaa ensin pyörätietä ja loppumatka maantietä. Pysähtelin välillä kuvailemaan jokea, joka oli siellä yläjuoksulla jo paikoin auki. Aurinko paistoi ja t-paidassa tarkeni hyvin polkea. Nautin noista minulle niin tutuista maisemista. Pitkästä aikaa oli hyvä katsella niitä pyöräperspektiivistä. Huomasin monta uutta rakennusta ja sain ideoita pihallemmekin. Uudet rakentajat kun näyttävät tekevät hienoja pihojakin rakentamisen kanssa samaan syssyyn!



Jäälautat ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Voisin istua tuntikausia katselemassa jäidenlähtönäytelmää rannassa. Tilanne muuttuu tunti tunnilta, yhtäkkiä johonkin kertyy jääpato, joka sitten yhtä nopeasti purkautuu syntyäkseen toisessa paikassa uudestaan.




Perille päästyäni odotti terassilla munkkikahvit ja kahvistelemassa oli siellä myös serkkuni!
Mietittiin porukalla kesäisiä tulevia poikani häitä ja serkun kanssa myös elokuista serkkutapaamistamme, joka tällä kertaa suuntautuu Tampereen suunnalle, missä yksi serkuistamme asuu.

Olemme jo useana vuonna kokoontuneet äidinpuoleisten naisserkkujemme kanssa toistemme luokse viikonlopuksi. Tällä kertaa emäntävuorossa on etelänserkkumme.
Lapsuudessamme vietimme paljon aikaa yhdessä kun asumme lähekkäin, sitten yhteys harveni ja oli välissä melkein olematon. Puolenkymmentä vuotta sitten jossain sukujuhlissa havaitsimme olevamme kohta suvun vanhinta osastoa ja koimme että haluamme vaalia sukuyhteyttä. Lisäksi serkut ovat myös mukavia naisia , samantapaisesti elämään ja asioihin suhtautuvia. Olen myös huomannut että on tärkeää pitää yhteyttä siihen arvokkaaseen ihmisjoukkoon, joka on tuntenut sinut kauan, lapsuudesta asti. Vanhetessa tämän asian arvo kasvaa koko ajan.


Paattimme tuleva paalupaikka!

Kotimatka olikin jo työläämpi, vastatuulikin vaivasi , ja kotiin tullessa lihaksissa matka tuntui.
Yli neljäkymmentä kilometriä tuli veivattua. Kotona vielä oli lähdettävä koiralenkille. Kaksinkertaiselle sellaiselle, koska urokset ja juoksunarttu on käytettävä tietyistä syistä eri aikaan lenkillä!

Mies kotiutui uuden , tosin käytetyn, veneen kanssa aamuyöstä. Hän oli ajanut pieniä taukoja lukuunottamatta yhteen kyytiin (22 tuntia , 1500 km!) Lahteen ja takaisin . Aika väsynyt mies oli mutta onnellinen! Piti aamuyöstä minunkin käydä heti kurkkimassa venettä. Mukavalta näytti! Veneily on minulle ja Miehellekin aivan uusi juttu. Tähän asti on soutuvene riittänyt. Vene saa olla kesämökimme ensi kesänä ja kahdessa suuressa joessa tutkimista riittää!

Tänään lähdemme kulottamaan vanhempieni luokse kesannolla oltua peltoa. Toivottavasti saamme tulen pysymään aisoissa!

14 kommenttia:

  1. Ihanan levollisia kuvia. Minä näin pitkästä aikaa kurjen lentävän, oli upea näky.

    VastaaPoista
  2. TuuliS; Kurkia en ole vielä tälle keväälle nähnytkään!Ovat kohta vielä sykähdyttävämpiä kuin joutsenet.

    VastaaPoista
  3. Otan kyllä minäkin ja tempasen vielä vastaavanlaisen pyöräreissun! Nyt alkaa jo takapuolikin kestämään. Siinä kokee niin suurta vapautta ja huolettomuutta pyöräillessä... Lämmintäpä oli niillä leveyksillä, kun aivan t-paidassa tarkenit.

    Tuo mitä totesit suvun merkityksen kasvamisesta, on totta itsellenikin ja monelle ikäisillemme. Sisarusten (4) kanssa on vuosittainen siskojentapaaminen. Tänä vuonna vanhimman siskon luona Tampereella. Perinne sai alkunsa äitimme ohitusleikkauksen jälkeen - kokema yhdisti meitä uudestaan. Tapaamisissa on itketty ja naurettu. Keväällä on taas muutama sukujuhla tiedossa, jossa on ihanaa käydä ja tavata mukavia sukulaisiaan.

    VastaaPoista
  4. Rita; kokeile ihmeessä pyöräretkelle lähtemistä. Ei ole ihanampaa tapaa viettää aikaa etenkin näin varhaiskeväällä.

    Minä tapaan sisaruksiani tosi usein, etenkin siskoja. Veljen vähän harvemmin kun asuu kaukana.Toinen sisko asuu Pohjois-Ruotsissa, hänen kanssaan soitellaan monta kertaa viikossa, on hankittu Skype yhteydet ihan siä varten. Toinen sisko asuu samalla paikkakunnalla!

    VastaaPoista
  5. Hienosti onnistuit saamaan joutsenista kuvat.

    Katselin kauan tuota veneen paikotusaluetta, mutta sitten hoksasin, että sehän on tyhjä nyt vielä kuunes täyttyy kesällä.

    Sukulointi on kaunis perinne.

    VastaaPoista
  6. Kauniita nuo joutsenet. Pääisäisenä ajoimme keski-suomesta takaisin tänne etelärannikolle (maailman kauneimman) saariston tuntumaan ja näin ihan hirveästi joutsenia matkalla kohti pohjoista. Täällä etelässä aika vähän joutsenia on näkynyt, toki niitä saaristossa jonkun verran on...mutta aika vähän. Laulujoutsenia en ole nähnyt täällä koskaan.

    Ihania kuvia! Oikein mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Arleena; se kuva on tosiaan tyhjästä venelaiturista. Valo osui siihen siinä jään keskellä kauniisti.


    Rose; joutsenet levähtävät hetken tässä Rovaniemen seutuvilla
    ennenkuin matkaavat Lapin rauhallisille erämääjärville pesimään!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kannustuksesta! Olivatkohan ne nämä joutsenet, jotka lensivät pääni ylitse muutama viikko sitten?

    VastaaPoista
  9. Villiviini; kaikki on mahdollista! Eli uskotaan niin!

    VastaaPoista
  10. Joutsenet ovat niin sykähdyttäviä lintuja, kun muistaa, miten harvinaisia ne ennen olivat. Niitä hän näki vain risteilyllä Tukholman päässä.

    Alimmainen kuva on tosi hieno!

    VastaaPoista
  11. Mukavia tunnelmia täällä ja kauniita kuvia. Minä suunnittelen uuden pyörän hankintaa, aion aloittaa taas työmatkapyöräilyn...Toivottavasti tiedät jokien kivikot ja karikot, me testasimme venettä viime keväänä ja rysäytimme kiveen, potkurista aikamoinen pala irti.

    VastaaPoista
  12. Katriina; joutsenet ovat kyllä upeita!On hienoa kun voin seurata niitä aivan kotirannassa näin keväisin ja syksyisin kun pysähtyvät levähtämään tässä matkallaan joko pohjoiseen tai etelään.

    VastaaPoista
  13. Nana; aiomme varustaa veneen kaikuluotaimella juuri tuon takia. Emmen tunne karikoita ja kivikoita ja niitähän molemmissa joissa riittää.

    VastaaPoista
  14. Ihania kuvia sinulla, huomaa että omaat hyvän kuvasilmän. Ilo katsella näitä :)

    VastaaPoista