lauantai 29. elokuuta 2009

Arjen intohimo


Uunista leviää herkullinen omenapiirakan tuoksu. Vien sen jälkiruoaksi pojalle ja miniälle kun lennän tänään Helsinkiin. Tämä vaihe matkustamisessa on aina vähän epätodellista. Kun istun aamutakissa kotisohvalla läppärin kanssa, laukku on tietenkin vielä pakkaamatta (mikäs kiire tässä kun kone lähtee vasta kahden maissa, hups, en muista edes lähtöaikaa) vaikka edessä on viiden päivän reissu. Ja aiotaan vielä käydä ostamassa viime hetken kesäalesta alapihan patiolle puutarhapöytäryhmä kun sieltä siirrettiin pöytä ja tuolit yläpihan uudelle terassille. Onneksi tiedän kuitenkin tästä lähtöhässäkän epätodellisuudesta huolimatta illalla istuvani pojan ja miniän uudessa kodissa Herttoniemessä molempien poikieni, Gimuli-miniän ja Aussitytön ja kanssa illallisella kynttilän valossa viiniä maistellen!


Nämä syysilmat ovat olleet upeita. On ollut päivisin lämmintä ja yöllä kirpakampaa, ruska alkaa pikkuhiljaa vallata maiseman. Nämä kuvat ovat koiralenkkipolultani, jonka olen tainnut ikuistaa melkein jo metri metriltä . Se on vain niin upeaa vaihtelevaa maastoa. Ainoa huono puoli on pitkospuupolku. Ei niinkään omasta puolesta, sitä pitkinhän on mainiota kulkea, vaan vanhan koirani puolesta. Hän kun on sokea niin ei tahdo pysyä enää polulla ja meno on siksi niin hidasta.
Usein teemmekin niin että minä kuljen loppumatkan pitkospolkua kameran kanssa nuorimman koiran kanssa ja mies erkanee vanhuskoirien kanssa kävelytielle.

Vielä kuva terassista, josta olen niin onnellinen. Terassi on yhteydessä yläparvekkeeseen, josta siihen pääsee portaita pitkin. Ja parvekkeelta on yhteys keittiöön. Tuohon ravaavan takan viereen rakennetaan vielä katos grilliä varten. Eilen illalla istuttiin terassilla myöhään yöhön ulkotulen ja kynttilöiden loisteessa. Korkattiin pullo kuohuviiniä ja nostettiin malja meille kahdelle, lapsillemme, uudelle terassille ja pisteenä iin päälle vielä Miehen vanhimman tyttären iloiselle uutiselle. Olivat pitkän etsinnän jälkeen löytäneet uuden asunnon. Mukavan , suuren rivitalon Järvenpäästä. Tekevät maanantaina kaupat ja pääsevät muuttamaan marraskuussa. Sopivasti ennen vauvan syntymää.

Olen tällä hetkellä tosi kiitollinen elämälle! Ja vahvasti sitä mieltä, että muutoksia kannattaa tehdä, jos arki on enemmän sietämistä ja kestämistä kuin arjen juhlaa. Sietäminen ja kestäminen kuuluu asiaan mutta kannattaa miettiä kuinka paljon niille antaa tilaa. Ajat sitten törmäsin hyvään termiin "arjen intohimo"! Se on tärkeää!

9 kommenttia:

  1. Ihanan täyteläistä aikuista onnea, kylläpä kuulostaa hyvältä! Tuo on hyvä syy tyhjentää koko pullo kuoharia. Onnellisuus on tietysti myös taitoa olla onnellinen ja senkin osaat hyvin.

    Iloista iltaa nuorison seurassa! Poikasi asuu samalla suunnalla kuin omanikin, joka asuu Tammisalossa.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on hienot koiran ulkoilitusmaisemat. Pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja sinun kuvissasi ne pääsevät hyvin esille.

    VastaaPoista
  3. Niin mukavaa luettavaa postauksesi. Uusi terassi, pöytäryhmineen, lyhtyineen ja ravaavan takan kera tuossa vihreyden keskellä, näyttää ihanan viihtyisältä. Pihalla pimeässä tulen äärellä on tullut meilläkin istuskeltua ja nautittua. Tuo mitä kirjoitit ”arjen intohimosta” tuntuu minustakin tärkeältä. Luulenpa löytäneeni sen uudelleen, tehtyäni/tekemällä niitä tarvittavia muutoksia omassa elämässäni

    VastaaPoista
  4. Rakastan terasseja, tai kuten täällä sanotaan patioita.

    Teillä on kyllä hienot kulkureitit!

    Arjen intohimo on minustakin tärkeää, mutta yksin se on vähän vaikeaa ylläpitää, vaikkei tämä nyt ihan pelkkää sietämistäkään ole. Jos nyt nuo lapset maailmalle ensin.

    eikka

    VastaaPoista
  5. Arjen intohimo! Mikä sanayhdistelmä! KUmpaakahan minulla on enemmän: arkea vai intohimoa`? Intohimoa arkeen? arkista intohimoa? Intoa ja himoa arjessa? Mitä on intohimo? Miten sen voisi määritellä?
    terv. santtuanneli

    VastaaPoista
  6. Innostuisitko tällaisesta haasteesta?
    12-kuvaa

    VastaaPoista
  7. Arjessahan me eletään, tässä ja nyt. Kannattaa panostaa siihen, että se on nautittavaa, ei siihen, että sitten kun.

    Minun pitää ihan kysyä sitä, kun asutte pohjoisessa, niin onko teillä siellä lainkaa hirvikärpäsiä? Joskushan ne olivat vain Kaakkois-Suomessa, sitten ne levisivät sieltä länteen ja pohjoiseen. Mutta joko ne ovat siellä teidän korkeudellanne?

    VastaaPoista
  8. Nappasin tietosi Krisun kommenttilootasta, lisään sinut "12 kuvaa! osallistujiin. Enempiä ohjeita löydät Krisun tai minun blogiltani ja MckLinkyn minun blogiltani (Krisun blogilta on sinne linkki myös).

    VastaaPoista
  9. Katriina; olen oppinut nauttimaan pienistä asioista elämän myötä. Ennen jotenkin aina odotti jotai mahtavampaa. Nyt saa kiksit vaikka kauniista ilta-auringosta!

    Anne, minä myös nautin maisemien muutoksita vuodenaikojen mukaan. Sama on niin erilaista.

    Rita, arjen intohimo on kykyä nauttia hetkestä. Nuo istuskelut iltaterassilla ovat sitä.

    Eikka, ei sitä pelkkää sietämistä kukaan jaksa, ei varmaan niinkään kauan kun ne lapset lähtevät. Hyvä kun löytyy muutakin. Sietäminen kyllä kuuluu välillä mukaan kaikille.

    Santtuanneli, kaikkea ei varmaan voi eikä tarvi edes yleisesti määritellä. Jos tuo sanapari jotain herätti niin varmaan voi itsessään miettiä että miksihän se kolahti. Intohimo on voimakas sana eikä sitä yleensä arkeen liitetä. Minä näen että kun itse tuntee jssain tekemisessään sellaista voimaa tai virtaa niin se on sitä intohimoa. Voihan sitä kokea vaikka hilloja keitellessä tai joogatessa?

    Krisu, innostuinhan minä ja kävinki jo jättämässä kommentin sinun blogiisi. Mielenkiintoinen haaste, vaikken noista aukoista vielä juuri mitään ymmärrä.

    Mari, mukava haastejuttu teillä onkin alkamassa, ilolla tulen mukaan. Jospa noita teknisiä juttujakin oppisin tässä vuoden aikana.

    VastaaPoista