Uusia tuulia

Flunssa alkaa helpottaa ja elinvoima pikkuhiljaa palautua. Alkuviikko meni melko lailla petin pohjalla, en jaksanut tehdä mitään, en edes lukea. On kummallinen olo kun olen pitkästä aikaa yksin kotona, Mies lähti nimittäin työmatkalle. Tietenkin koirat ovat kaverina, ihan yksin ei tarvitse olla.

Olen tottunut jo Miehen läsnäoloon etten enää oikein muistakaan niitä pitkiä yksinäisiä aikoja, kun olin entisessä elämässä yhdessä yksin. Sellainen yksinäisyys oli ihan erilaista, se riipaisi sydänjuuresta asti. Kun tietää ja vaistoaa syvän kuilun kahden ihmisen välillä. Niin syvän, ettei jaksa siltaa enää rakentaa sen ylitse. Yksinasumisen aikana, omassa kaupunkiasunnossani, yksinäisyys oli välillä jo nautittavaakin, välillä taas surun ja ikävän täyttämää, epämääräistä kaihoa ja kaipuuta jonnekin. Pitkiä iltoja sohvannurkassa Juha Tapiota kuunnellen. Jostain syystä hänen melankoliset laulunsa osuivat omiin silloisiin tunnelmiini . Mies muuten osti meille liput Juha Tapion konsertiin syyskuun alussa. Tuntui mukavalta kun muisti. Saa nähdä, miltä hän nyt kuulostaa, en olekaan aikoihin kuunnelut, vaikka levynsä minulla ovatkin.

Kävin äsken vielä iltahämärässä koirien kanssa lenkillä tuossa läheisessä niemen nokassa. Ulkona on syksyn tuntu vaikka lämmin päivä on ollutkin. Minun puolestani syksy saa tulla. Se on lempivuodenaikani.

Kävin tänään yliopistolla keskustelemassa opintopäällikön kanssa. Minulla on siellä kesken opinnot, olleet jo monta vuotta naftaliinissa, mutta nyt olen päättänyt viedä ne loppuun. Opintouudistuskin on tullut tässä välillä ja opintoviikoista on muodostettu opintopisteitä. Samalla kaikki opintosisällötkin ovat uudistuneet. Mutta näppärästi nuori opintopäällikkö löysi korvaavia opintoja ja kelpuutti kaikki aiemmatkin opinnot mukaan. Kandin paperit olisivat jo koossa kunhan tekisin kypsyysnäytteen. Ongelmana on vaan se, että missä hiivatissahan mahtaa olla proseminaarityöni vuodelta yksi ja kaksi, sen perusteella kypsyysnäyte olisi tehtävä. En tiedä onko mitään järkeä opiskella enää yli viisikymppisenä etenkään kun on jo opintoja vastaavassa työssäkin. Tämä taitaa olla taas tunneasia enemmänkin. Ja tunneasioita kannattaa kuunnella ainakin yhtä paljon kuin järkeä. Sitäpaitsi aivoja pitää välillä rassata että pysyvät toimintakykyisinä. Ja minähän jäin lyhennetylle työajallekin! Mitä, pitikö minun muka levätä??