Meille lappilaisille tai ainaskin minulle eivät etäisyydet aiheuta ongelmia yleensä. Ollaan totuttu hyppäämään lentokoneeseen tai junaan taikka köryyttelemän autolla eteläisempään Suomeen milloin kylästelemään milloin työmatkalle. Matkat eivät siis yleensä aiheita ongelmia.
Mutta tänään etäisyys tuntui. Minulla on huomenna serkkutapaaminen Valkeakoskella ja kun juttelin päivällä yhden serkkuni kanssa, joka oli lopen uupunut ensimmäisestä loman jälkeisestä työviikosta miettien josko ollenkaan jaksaa lähteä. Siskoni myös perui matkan viikolla, joten lähtijäjoukko kutistui kummasti. Tänään sitten työpäivän, kuuman ja raskaan sellaisen, jälkeen mieleen hiipi kuin varkain ajatus kahdesta lomapäivästä kotona .Saisi nukkua pitkään ja lukea pihakeinussa tai särkillä, helle kun näyttää vaan jatkuvan, sen sijaan että matkustaisin n. 1500 kilometriä viikonlopun aikana hellelukemissa.
En ollut ostanut tai edes varannut junalippuakaan vielä vaikka nyt yöjunalla olen lähtemässä.
No, toinen serkku tsemppasi ja päätimme sittenkin me loppujoukko tavata niinkuin olemme sopineet. Eli hyppään yöjunaan ja aamulla olen Tampereen asemalla jo kuudelta. Ajattelin mennä päiväksi veljen luo Nokialla ja majoittua heidän pihakeinuun ja illalla sitten serkkujen kanssa matkaamme Valkeakoskelle. Olen usein havainnut että vähän nihkeästi alkaneista reissuista tuleekin niitä parhaimpia ja taas kauan suunnitelluilla ja odouksialla kuormitetuilla matkoilla on taipumusta lässähtää.
Kotiin palaan sunnuntaina yhden serkkuni autokyydillä ja onneksi on vielä maanantaina vapaata.
Täällä kotona on vierasrumba jatkunut. Toissailtana oli ystävättäreni tyttärensä kanssa meillä ja eilen illalla oltiin piknikillä läheisellä hiekkasärkällä pojan ja miniän kanssa. Nautitiin hunajameloneja ja serranokinkkua, andalusialaisia tapaksia ja grillattin broileria. Juotiin myös pullollinen nuorten häälahjaksi saamaa cavaa, nuoret kun halusisvat ehdottomasti jakaa sen meidän kanssamme. Ja tietenkin tuo vuosikertacava sopi erinomaisesti kauniin jokisuistomme hiekkasärkille elokuun kuumaan iltaan kyydittämään ihanaa ateriaa. Miehen tytär oli leiponut vielä jälkiruoaksi erinomaisia mansikkaleivoksia!
En muista tälläista elokuuta olleen aikoihin näillä leveysasteilla. Kuudelta illalla voi vielä lähteä särkille uimaan , vesi on lämmintä eikä ole minkäänlaisia ötököitä. Tähän voisi kyllä tottua.
Mutta jälleen kerran hyvästelen jokivarren muutamaksi päiväksi ja tällä kertaa matkaan katsomaan Pirkanmaan kesää. Siellä ehkä saan ihailla elokuun kuutamoa pimenevissä illoissa!
Nautinnollista viikonloppua teillekin blogiystäväni!
On tämä ihanaa elokuuta, kuten kuulostaa sinullakin. Parina iltana ollaan istuskeltu uimapukusillaan myöhään kesämökin seinustalle ja nautittu tästä ihanuudesta. Huomenna tarkoitus jäädä yöksi mökille, aivan innolla odotan.
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppureissua sinulle!
Minä myönnän olevani se, jolla pitkät matkat ovat kauhistus. Mutta, jos perillä on odotettavissa jotain mukavaa, niin se kyllä helpottaa. Meillä on ollut pari serkkutapaamista (ja miehen puolella yksi) ja aina on ollut mukavaa nähdä jossain muuallakin kuin hautajaisissa, joka on se yleisin tapaamishetki.
VastaaPoistaRita; tänä kesänä on saatu tankattua ehkä jopa riittävästi lämpöä.
VastaaPoistaMoninainen; tuosta ajatuksesta meidänkin tapaamiset lähti. Että tavattaisiin muuallakin kuin hautajaisissa.