maanantai 28. syyskuuta 2009

Talven hönkäys ja Iso Riipijä

Karhunkierroksen maisemia

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa oikein kunnon kolea talven hönkäys. Koiralenkilläkin tuntui ihan kuin olisi räntää vihmonut, seitsemältä on jo hämärää ja auton mittarikin vilkutti jäävaroitusta! Voih! Vielä olisin tykännyt syksyn kuulaista ja kirpakoista keleistä ruskaloistoineen. Mutta puista on jo melkein lehdet lähteneet, viiikonloppuna ryskäsi Iso Riipijä, niinkuin isäni nimittää syysmyrskyä, joka vie lehdet mennessään.

Viikonloppuna olin Kuusamossa naisystäväporukkani kanssa viettämässä rentouttavaa viikonloppua. Lauantaina patikoitiin pieni Karhunkierros, joka oli minulle ennenkokematon . Reitti oli hieno, joskaan ei kovin huonokuntoiselle eikä heikkohermoiselle tarkoitettu. Sen verran jylhiä kallioita ja rotkojen yli vieviä riippusiltoja taipaleeseen sisältyi.


Yksi ystävistäni oli laittanut perheelleen upean kakkoskodin miehen suvun mailta. Vanha maalaistalo on saanut uuden elämän kaupunkilaisperheen rentoutumispaikkana (ja puuhapaikkanakin)! Suuressa tuvassa oli levollinen tunnelma, vanha putkiradio soi ja ikkunoista avutui pihamaalle rauhallisen kauniit maalaisnäkymät.Minun mökkikaipuuni sai vain vauhtia kun aamulla istuskelin tuvassa kuunnellen ja katsellen hiljaisuutta. Sielu lepäsi.

Tämän päivän olen ollut vapaalla jälleen. Opiskelun kanssa riittää tehtävää ja pikkuhiljaa alan päästä oikeaan tempoon sen suhteen. Viime viikon esseekin valmistui ajallaan ja on huomenna käsittelyssä. Ei valmistunut illassa eikä kahdessa vaan sain sen valmiiksi vasta torstai-yönä kahden aikaan. Kuusamoon lähdinkin sopivasti silmät ristissä ja ehkä vähän ylikierroksillakin, mutta hyvä seura, ruoka ja juoma tekivät tehtävänsä ja stressi jäi taakse, samoin orastava flunssa! Hyvillä mielin aloittelen tätäkin viikkoa. Siskon remppa etenee hyvää vauhtia, keskiviikkona aletaan repimään vanhoja tapetteja pois. Onneksi ei tarvitse sitä hommaa tehdä, sen verran itaraa puuhaa se on. Hyvin on muistissa vielä viime syksyinen oma remonttimme.

Ensi viikonloppuna pääsen jo toisen kerran tunturimaisemiin. Mies yllätti ja oli varannut Leviltä mökin meille viikonlopuksi , ei oteta edes koiria mukaan! Saas nähdä joko päästään ensi lumi kokemaan!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Pieni voimapostaus


Yksi minulle mieluisimpia voimalauseita on Tommy Tabermannilta "Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä".

Lause hiipi mieleeni tänä aamuna, kun heti herätessä vyöryivät keskeneräiset työ-, opiskelu- ja kotiasiat mieleeni. Ensimmäinen ajatus oli vetää peitto korviin ja vaipua takaisin unen piiloihin, menenhän töihin vasta puolelta päivin. Tuo tunne oli tuttu ja ehdin jo ajatella, että miten kummassa taas olen itseni saattanut tälläiseen tilanteeseen. Mutta onneksi hetken rauhoittumisen jälkeen huomasin, että vaikka tunne olikin tuttu menneiltä vuosilta niin tilanteeni tänään on aivan eri. Sitkaita vain ovat vanhat tunteet, muhivat kehossa ja mielessä ja ottavat heti tilaa suotuisissa olosuhteissa, jos vain vähääkään otetta saavat.

Niinpä nousin ylös ja keitin kunnon aamukahvit itselleni. Luin rauhassa aamulehden ja sen jälkeen nappasin pari kirjaa luettavaksi ja pohdittavaksi tämäniltaista esseen kirjoittamista varten. Ja kas kummaa, tekstit ovat vieneet mukanaan, asiahan on minulle niin perin tuttua ja mielenkiintoista työasioistani käsinkin.

Rohkeutta ja voimaa vaatii muuttaa ajatusmallejaan ja kuviotaan. Pienetkin muutokset kääntävät niitä tehokkaasti. Tänään keskityn siis kirjoihin ja esseeseen. Työasiat saavat sujua omalla painollaan. Tänään tehdään ne asiat, mitkä tähän työpäivään on sovittu ja tuleviin asioihin keskitytään kun niiden vuoro tulee. Ja huomenna, kun essee on jätetty on ilo perata puolukat ja tehdä pihatöitä! Ja hei, odottaahan minua kunnon palkintokin! Perjantaina on vapaapäivä ja silloin lähdetään rakkaan naisporukan kanssa viikonlopuksi Kuusamoon!

Iloa, voimaa ja rohkeutta teidänkin päiviinne, kanssasisaret ja-veljet!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Mökkihaaveita


Lapissa oli tänään upea, aurinkoinen syyspäivä. Minäkin pääsin vihdoin metsään puolukkaan ja halonhakkuuseen sekä muuten vaan tulistelemaan.
Ajeltiin miehen lapsuusmaisemiin, missä hänen jatkuva puusavottansa on. Siellä on myös miehen vanha mökki, itse rakentama, jonka hän valitettavasti jossain välissä myi sukulaisilleen. Mökki itsessään on jo vanha ja remontin tarpeessa, mutta paikka on minulle mieluinen. Sopivasti vaaraa, kangasmetsää ja tietenkin metsälampi, syvä sellainen. Mökkejä lammen rannalla vain pari kolme. Mustikkaa, puolukka, sieniä, kaikkea kasvaa läheiset kankaat pullollaan.

Mökkikaipuu iskee aina ajoittain. Ehkä näihin maisemiin mökin rakennammekin, ainakin sellaisesta tänään haaveilimme. Parasta mökkiaikaa Lapissa on syksy, kevät myös, kesällä on liikaa sääskiä, silloin voi tehdä pyrähdyksen vaikka Saimaalle!
Näihin maisemiin on vain parinkymmenen minuutin automatka, voisi viikollakin tulla saunomaan! Mökin pitää olla sellainen, johon pääsee nopeasti ja vaivatta.

Haaveet ja unelmat ovat elämän suola. Mökistä olen unelmoinut tosi pitkään, mutta kun olen lähes aina asunut maalla, niin mökki on tuntunut turhalta. Nyt alan olla vakuuttunut, että mökkiunelma on siirtynyt haavelistalla top ten-osastoon. Kun vaan ajattelenkin perjantai-iltoja tiukan työviikon jälkeen: ei muuta kun koirat autoon ja auton nokka kohti mökkijärveä. Sauna lämpenemään, radio auki ja terassille ihailemaan auringonlaskua. Samat asiathan tehdään kotonakin, mutta kaupungin lähellä eivät näy tähdet eikä hiljaisuus kuulu.

Lammen vesi on kirkasta ja puhdasta, lampi on nimittäin paikoittain 10-15 m syvä. Ranta on kovapohjainen, hieno uimapaikka. Laiturin paikka olisi juuri tässä.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Hiljaa virtaa joki




Tänäänkin jokivarteni maisemat tarjosivat minulle tarvitsemaani rauhaa, hiljaisuutta, avaruutta ja tilaa ympärilleni. Että nämä maisemat kiehtovat minua aina vaan. Metsä ja vaarat olisivat vastakkaisessa suunnassa mutta jokivarsi vie enimmäkseen voiton.

Kiireisen täyden työpäivän jälkeen nämä avarat maisemat tekevät hyvää ja tuulettavat liian täyttä mieltä. Nyt on hyvä olla pitkän lenkin jälkeen, kynttilä palaa ja on hetki aikaa ennenkuin uni kutsuu.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

12 valokuvaa jokivarresta/syyskuun kuva

Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä

Krisu ja Mari aloittivat koko vuoden kestävän haasteen.
Ohjeita ja muiden osallistujien valokuvia pääset tutkimaan
klikkaamalla alla olevaa kuvaa.


perjantai 11. syyskuuta 2009

Hellitä kurvissa, sisko!


Reilun viikon vieraanamme olleet italialaiset nuoret miehet lähtivät aamulla kotimaataan kohti. Istun vielä rauhassa kahvikuppi kädessä hiljaisessa talossa, lähtijöiden jäljet vielä näkyvillä.

Takana on ollut vilkas viikko, sillä opintoni ovat myös alkaneet ja olen viettänyt muutaman päivän yliopistolla ja orientoitunut pitkän ajan jälkeen opiskelijan rooliin. Sinne lähden tästä kohtapuoliin nytkin ja sitten menen vielä illaksi töihin. Ja kuten aina tälläisen viikon jälkeen , sattuu myös lauantaiksi sellainen työmeno, johon on osallistuttava. Ensi viikko on samanlainen. Mieskin lähtee aikaisin sunnuntaiaamuna perinteiselle kalareissulleen pohjoiseen , joten kolme koiraakin jää minulle. Ja jotta ei vapaata olisi, menen sunnuntaiksi auttamaan siskoani asuntonsa raivaamisessa kun hänellä alkaa siellä täysremontti. Olen ollut remonttia suunnittelemassa hänen kanssaan, siskolla kun ei ole perhettä.

Vähän hirvitti kun naputtelin tuota luetteloa, mutta kumma kyllä, lista ei ahdista.Olen kaikki projektit aloittanut vakain tuumin ja harkiten. Opinnoista olen ajatellut että seuraavat pari-kolme kuukautta ovat täysiä, mutta sitten höllää. Ja takataskussa on mahdollisuus ottaa opintovapaata tai muuta vapaata enemmänkin, nythän teen 85% työaikaa. Siskon remontti on mukavaa vaihtelua. Erilaista tekemistä eikä meidän tarvitse varsinaisen remontin aikana muuta itse tehdä kuin toimia työmiehen hanslankarina!

Parin viikon kuluttua lähdemme naisporukkamme kanssa viikonlopuksi Kuusamoon vaeltamaan ja juuri eilen päätimme Ulkomaanystävän kanssa toteuttaa vuotuisen yhteisen viikon reissumme heti uuden vuoden jälkeen Roomaan. Porkkanoitakin siis on!

Tosin kun valitsin kuvan tähän postaukseen iski aivan armoton metsän kaipuu. Kuva on lähes tasan vuosi sitten miehen kanssa tehdyltä patikkareissulta napattu. Johonkin väliin on saatava mahdutettua puolukkareissu ja vaikka vaan tulistelua laavulla. Täällä on kyllä satanut lähes viikon yhtä putkeen, joten senkään vuoksi ei ole edes koirien kanssa metsään tullut lähdettyä.

Pulpahti mieleen tässä tohinan keskellä Gimuli-miniälle joskus Hakaniemen hallista ostamani vanhan ajan jääkaappimagneetti, jossa lukee että Hellitä kurvissa, sisko!

Pidetäänpä tuo itsekin mielessä, ettei vauhtisokeus yllätä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Muistot ovat inhimillisiä



olet poissa

riisuttu huone

muistot
naulanjälkinä

suru kulkee
huoneessa

levähtää auringon läiskissä

asettuu sängylle
tyhjälle puoliskolle

jää


Valokuvatorstain ja Runotorstain 138.haasteena on inhimillinen. Aihe on kuitenkin on rajattu Valokuvatorstaissa niin, ettei haasteeseen saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.

Vastasin molempiin haasteisiin samalla kuvalla ja tekstillä.

Muistojen matkalla

Nuoremman pojan ja miniän parvekenäkymä Herttoniemessä

Tyttö keinussa -kuva (eilinen postaus) sai minut hetkeksi pysähtymään. Se oli varmaan tuon kuvan tarkoituskin, sillä eilinen päivä oli rauhallinen lepolauantai,. Nukuttiinkin peräti kahteentoista. Aamulla käväistiin hereillä sen verran että laitettiin aamupala tunturiretkelle lähteville nuorille. Meille nimittäin tupsahti viime keskiviikkona Italian Mantovasta kaksi nuorukaista viikoksi asumaan. Ovat osa Miehen tyttären lukion vaihto-ohjelmaa. Tytär oli itse huhtikuussa siellä Mantovassa. Loppuiltapäivä katseltiin dvd:ltä nauhoituksia viikon televisotarjonnasta, lähinnä Viisi päivää kateissa-sarjaa. Illalla olimme Juha Tapion konsertissa. Että hän osaa ollakin karismaattinen esiintyjä. Ja sävellykset ja sanoitukset ovat upeita myös.


Pojan kodin rauhaisaa viiisikymmenluvun tunnelmaa

Rauhallinen päivä oli enemmän kuin paikallaan kun palauduin viime viikon reissukokemuksista.


Pysähdyimme pyöräretkellä tauolla Talvipuutarhassa

Päällimmäisenä mielessä kiertelee Elämäni kodit- sarja. Sain nimittäin viimeinkin kuvattua Helsingin ajan asuinpaikkani, neljä kohdetta. Viime sunnuntaina ajelimme nuoremman poikani kanssa ympäri Helsinkiä yhteensä n. 40 km. Saimme käytyä kolmessa kohteessa kaiken muun mielenkiintoisen ohessa. Maanantaina ajelin vielä yksin paikallisjunalla Korsoon ja etsin neljännen asuinpaikkani. Kävin noina parina päivänä läpi nuoruusaikaani (19-23 v)ja totesin että kun nyt vertaan poikiani vähän kyllä vanhempina kuin itse olimme silloin heidän isänsä kanssa, niin kovin kokemattomia ja tietämättömiä silloin olimme. Mutta kirjoitan noista ajoista postauksen tuohon sarjaanikin, jahka ennätän. Mielenkiintoista oli jakaa noita aikoja poikien kanssa kun heidän luonaan koko ajan asustelin.

Helsingissä on upeat pyöräilyreitit. Kuva Viikin läheltä.

Toinen viikon reissun anti , mikä herätti ei ehkä niinkään uusia ajatuksia vaan vahvisti vanhoja , oli kun kuuntelin tutkija, dosentti Sari Närettä hänen kertoessaan sodan traumojen vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja kotitöistä vastaaviin naisiin, joiden kokemukset olivat myös rankkoja. Näistä asioista Sari Näre on kirjoittanut kokoelmateoksessa Sodassa koettua, Haavoitettu lapsuus. Oma sukupolvenihan on näiden vanhempien jälkeläisiä seuraavassa sukupolvessa ja lapseni sitä seuraavssa isovanhempiensa kautta. Lähellä on sota vielä meitäkin, tunnemuistoissa ainakin. Tarinateatterissa saimme alustuksen jälkeen osuvasti peilata ajatuksiamme tuota sotakokemusta vasten vaikka pakolaisvastaisuuteen, perheväkivaltaan ja alkoholikultuuriin. Osui ja upposi monta kertaa!


Akseli Gallen -Gallelan museo Tarvaspäässä

Summa summarum, tämä matkani oli matka, joka tallentui muistojen matkoissa niihin erityisiin.
Se oli matka , jossa sain jakaa vanhoja aikoja ja tuntemuksia rakkaitten ihmisten kanssa ja lähellä. Se oli se erityinen tässä matkassa.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Tyttö keinussa



Kaiken kiireen, menojen keskellä, tämä kuva pysättti minut. Vangitsi, eikä päästänyt otteestaan. Kuvasin tytön viime sunnuntaina Helsingissä Gallen-Gallelan museon pihalla keskellä taidetapahtumaa, keskellä ihmisiä ,hälinää. Tytössä on jotain ajatonta, ja jotain minuunkin syvälle menevää. Onko hän tästä ajasta lainkaan vaan oliko käymässä menneiltä vuosikymmeniltä?

Olin aloittelemassa postausta viikon tapahtumista, monenlaisista asioista, mielen liikkeistä. Kulunut viikkoni on ollut runsas ja kylläinen , täynnä sulateltavaa.

Mutta kun käsittelin viikon kuvamateriaalia, ei mikään muu enää halunnutkaan tulla esille. Mitä tyttö minulle haluaa kertoa? Mitä haluan kuulla?




Posted by Picasa