perjantai 11. syyskuuta 2009

Hellitä kurvissa, sisko!


Reilun viikon vieraanamme olleet italialaiset nuoret miehet lähtivät aamulla kotimaataan kohti. Istun vielä rauhassa kahvikuppi kädessä hiljaisessa talossa, lähtijöiden jäljet vielä näkyvillä.

Takana on ollut vilkas viikko, sillä opintoni ovat myös alkaneet ja olen viettänyt muutaman päivän yliopistolla ja orientoitunut pitkän ajan jälkeen opiskelijan rooliin. Sinne lähden tästä kohtapuoliin nytkin ja sitten menen vielä illaksi töihin. Ja kuten aina tälläisen viikon jälkeen , sattuu myös lauantaiksi sellainen työmeno, johon on osallistuttava. Ensi viikko on samanlainen. Mieskin lähtee aikaisin sunnuntaiaamuna perinteiselle kalareissulleen pohjoiseen , joten kolme koiraakin jää minulle. Ja jotta ei vapaata olisi, menen sunnuntaiksi auttamaan siskoani asuntonsa raivaamisessa kun hänellä alkaa siellä täysremontti. Olen ollut remonttia suunnittelemassa hänen kanssaan, siskolla kun ei ole perhettä.

Vähän hirvitti kun naputtelin tuota luetteloa, mutta kumma kyllä, lista ei ahdista.Olen kaikki projektit aloittanut vakain tuumin ja harkiten. Opinnoista olen ajatellut että seuraavat pari-kolme kuukautta ovat täysiä, mutta sitten höllää. Ja takataskussa on mahdollisuus ottaa opintovapaata tai muuta vapaata enemmänkin, nythän teen 85% työaikaa. Siskon remontti on mukavaa vaihtelua. Erilaista tekemistä eikä meidän tarvitse varsinaisen remontin aikana muuta itse tehdä kuin toimia työmiehen hanslankarina!

Parin viikon kuluttua lähdemme naisporukkamme kanssa viikonlopuksi Kuusamoon vaeltamaan ja juuri eilen päätimme Ulkomaanystävän kanssa toteuttaa vuotuisen yhteisen viikon reissumme heti uuden vuoden jälkeen Roomaan. Porkkanoitakin siis on!

Tosin kun valitsin kuvan tähän postaukseen iski aivan armoton metsän kaipuu. Kuva on lähes tasan vuosi sitten miehen kanssa tehdyltä patikkareissulta napattu. Johonkin väliin on saatava mahdutettua puolukkareissu ja vaikka vaan tulistelua laavulla. Täällä on kyllä satanut lähes viikon yhtä putkeen, joten senkään vuoksi ei ole edes koirien kanssa metsään tullut lähdettyä.

Pulpahti mieleen tässä tohinan keskellä Gimuli-miniälle joskus Hakaniemen hallista ostamani vanhan ajan jääkaappimagneetti, jossa lukee että Hellitä kurvissa, sisko!

Pidetäänpä tuo itsekin mielessä, ettei vauhtisokeus yllätä.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että syksy on tullut ja olet täynnä virtaa. Niinhän sen pitää ollakin!

    Ehkä sinne tänne jää hiljaisiakin hetkiä, vaikka sitten koirien kanssa metsässä. Että saa välillä lepuuttaa aivojaan ja olla vaan osana luontoa.

    VastaaPoista
  2. erittäin sopiva motto mullekin. Nyt on mennyt tosi kovaa pari viikkoa pakon alla osittain. Nyt hellitän. Soittele torstaina, näyttää siltä, että mun aikataulun puolesta voisimme tavata.

    VastaaPoista
  3. Hyvää meininkiä =) Välillä pitää kurvailla kunnolla, vaan kannattaahan sitä sopivissa kohin pikkusen hellittääkin.
    nimim. otti tänään viikon loman ja pakkaa rinkkaa ruskavaellusta varten

    VastaaPoista
  4. Katriina; tavallista vähemmän nyt vähään aikaan saan mahdutetuksi metsähetkiä. Mutta ei se metsä mihinkään katoa, odottaa varmaan uslkollisesti. Onneksi on päivittäiset koiralenkit kuitenkin!

    VickiLi, Hellitetääpä siis sisko!Soitan sinulle torstaina, ehkä voisimme nähdä heti töiden jälkeen jossain mukavassa kahvilassa?

    Ruska, voi onnellista! Kokonainen viikko tunturissa, saat akut kyllä piripintaan ladatuksi tuntureilla!

    VastaaPoista
  5. Kovasti on sinulla menoa ja tekemistä, hienoa! Ja etenkin, kun siinä on valtavasti tuollaista positiivistä latausta, kaikki myös onnistuu. Ja just, nuo porkkanat itselle ovat oiva konsti saavuttaa tavoitteita ja päästä päämäärään.

    VastaaPoista
  6. Porkkanoita kyllä tarvitaan! Toivon, että positiivinen lataus kestää tulevan harmaan ja loskan ajankin!

    VastaaPoista