Tänäänkin jokivarteni maisemat tarjosivat minulle tarvitsemaani rauhaa, hiljaisuutta, avaruutta ja tilaa ympärilleni. Että nämä maisemat kiehtovat minua aina vaan. Metsä ja vaarat olisivat vastakkaisessa suunnassa mutta jokivarsi vie enimmäkseen voiton.
Kiireisen täyden työpäivän jälkeen nämä avarat maisemat tekevät hyvää ja tuulettavat liian täyttä mieltä. Nyt on hyvä olla pitkän lenkin jälkeen, kynttilä palaa ja on hetki aikaa ennenkuin uni kutsuu.
Ihanat kuvat. Kaunista ruskaa siellä on jo.
VastaaPoistaJoen rannoilla on kaunista mutta muuten ruska ei ole niin hieno kuin tavallisesti. Kirpakat yöpakkaset ovat puuttuneet ja hehkuvin väriloisto jäänyt syntymättä.
VastaaPoistaHeipsis!
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi "jonkin aikaa".
Mullakin oli tuollainen jokimaisema, ja sen myötä myös hyvä ihmissuhde.
Niin luulin..
Nyt on vain ikävä Häntä ja meditointipaikkaani...
Kuitenkin, on ollut lohduttavaa "kuulla", että aina on toivoa!
Kiitos Sinulle!
Mielenmaisemaa...
VastaaPoistaUskon vahvasti luonnon ja kauniin ympäristön hyväätekevään vaikutukseen. Monet meistä kertovat postauksissaan virkistävistä luontoretkistään. Käydään siis ahkerasti "kauneuskävelyillä"!
Tyyni vedenpinta näyttää ihanalta. Kyllä tuollainen maisema sopii hyvin lepopaikaksi. Siellä on tilaa antaa mielen rauhoittua. Ja joki on joka päivä vähän eri näköinen.
VastaaPoistaTaas kaunis jokimaisema. Kiitos ja värien täyteistä syksyä!
VastaaPoistaSeija; mukava kun ilmoittauduit!Olen muuten sitä mieltä että toivoa on aina, epätoivossakin. Joskus se on vain niin syvälle haudattuna ettei sitä löyä ennekuin vähän raivaa.
VastaaPoistaRita; mitä vanhemmaksi tulen, sit' tärkeämpää on elävä suhde luontoon. Elinehto. kamaöaa olisi joutua jonnekin vanhustenosastolle vanhana ja pulustuskyvyttömänä eikä pääsisi ulos vuoteen niinkuin voi lukea kauhukertomuksia lehdistä.
Katriina; joki on muuttuva ja elävä, sen takia siitä niin kovasti pidän. Rauhoittava myös, totta.
Anne; kiitos vierailusta. Kävin itsekin sinun blogisi kautta piipahtamassa Saksan maisemissa. Kaunista on sielläkin.
Ihmisistä oppii uutta, kun katsoo heidän mielimaisemiaan.
VastaaPoistaLöysin tämän viisauden aikoinaan Suomessa vierailleiden thaimaalaisten avulla. Olin elänyt heidän kanssaan vain Bangkokin suurkaupungissa, mutta yllätyin, miten vahvasti he kokivat suomalaisen luonnon. Samantapaisista maisemista hekin olivat kuulemma lähtöisin.
Luen kuviasi yhdessä kirjoitustesi kanssa. Se antaa paremman kuvan.
MM, mielenkiintoinen näkökulma. Minun on kyllä helppo olla samaa mieltä maiseman ja ihmisen yhteydestä, sen verran tärkeää minulle ympäröivä maisema on. Muistan jo pienenä tyttönä, n.10 v kirjoittaneeni runoja joesta tyyliin
VastaaPoista"kemijoki pauhaa , saamatta rauhaa.."tulva-aikaan kun virran voima oli mahtava.
Minä niin pidän näistä sinun jokikuvistasi. Kirjoitatkin joesta sellaisella hellyydellä, että ihan ikävä tulee lapsuuteni maisemiin =)
VastaaPoista