Nuoremman pojan ja miniän parvekenäkymä HerttoniemessäTyttö keinussa -kuva (eilinen postaus) sai minut hetkeksi pysähtymään. Se oli varmaan tuon kuvan tarkoituskin, sillä eilinen päivä oli rauhallinen lepolauantai,. Nukuttiinkin peräti kahteentoista. Aamulla käväistiin hereillä sen verran että laitettiin aamupala tunturiretkelle lähteville nuorille. Meille nimittäin tupsahti viime keskiviikkona Italian Mantovasta kaksi nuorukaista viikoksi asumaan. Ovat osa Miehen tyttären lukion vaihto-ohjelmaa. Tytär oli itse huhtikuussa siellä Mantovassa. Loppuiltapäivä katseltiin dvd:ltä nauhoituksia viikon televisotarjonnasta, lähinnä Viisi päivää kateissa-sarjaa. Illalla olimme Juha Tapion konsertissa. Että hän osaa ollakin karismaattinen esiintyjä. Ja sävellykset ja sanoitukset ovat upeita myös.
Pojan kodin rauhaisaa viiisikymmenluvun tunnelmaaRauhallinen päivä oli enemmän kuin paikallaan kun palauduin viime viikon reissukokemuksista.
Pysähdyimme pyöräretkellä tauolla TalvipuutarhassaPäällimmäisenä mielessä kiertelee Elämäni kodit- sarja. Sain nimittäin viimeinkin kuvattua Helsingin ajan asuinpaikkani, neljä kohdetta. Viime sunnuntaina ajelimme nuoremman poikani kanssa ympäri Helsinkiä yhteensä n. 40 km. Saimme käytyä kolmessa kohteessa kaiken muun mielenkiintoisen ohessa. Maanantaina ajelin vielä yksin paikallisjunalla Korsoon ja etsin neljännen asuinpaikkani. Kävin noina parina päivänä läpi nuoruusaikaani (19-23 v)ja totesin että kun nyt vertaan poikiani vähän kyllä vanhempina kuin itse olimme silloin heidän isänsä kanssa, niin kovin kokemattomia ja tietämättömiä silloin olimme. Mutta kirjoitan noista ajoista postauksen tuohon sarjaanikin, jahka ennätän. Mielenkiintoista oli jakaa noita aikoja poikien kanssa kun heidän luonaan koko ajan asustelin.
Helsingissä on upeat pyöräilyreitit. Kuva Viikin läheltä.Toinen viikon reissun anti , mikä herätti ei ehkä niinkään uusia ajatuksia vaan vahvisti vanhoja , oli kun kuuntelin tutkija, dosentti Sari Närettä hänen kertoessaan sodan traumojen vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja kotitöistä vastaaviin naisiin, joiden kokemukset olivat myös rankkoja. Näistä asioista Sari Näre on kirjoittanut kokoelmateoksessa Sodassa koettua, Haavoitettu lapsuus. Oma sukupolvenihan on näiden vanhempien jälkeläisiä seuraavassa sukupolvessa ja lapseni sitä seuraavssa isovanhempiensa kautta. Lähellä on sota vielä meitäkin, tunnemuistoissa ainakin. Tarinateatterissa saimme alustuksen jälkeen osuvasti peilata ajatuksiamme tuota sotakokemusta vasten vaikka pakolaisvastaisuuteen, perheväkivaltaan ja alkoholikultuuriin. Osui ja upposi monta kertaa!
Akseli Gallen -Gallelan museo TarvaspäässäSumma summarum, tämä matkani oli matka, joka tallentui muistojen matkoissa niihin erityisiin.
Se oli matka , jossa sain jakaa vanhoja aikoja ja tuntemuksia rakkaitten ihmisten kanssa ja lähellä. Se oli se erityinen tässä matkassa.
Viime postauksiisi en ole osaannut sanoa mitään, mutta niitä jää miettimään. Jotain herää, muistoja, tunnelmia.
VastaaPoistaNoeijoo, aina ei sanoja tarvitakaan.Muistot ja tunnelmat heräävät usein juuri sanattomuudesta.
VastaaPoistaKuvista ja tekstistä jää vahva vaikutelma onnistuneesta ja sisältörikkaasta matkasta, onnittelut.
VastaaPoistaPaljon koit. Luin ensin tuon tämän päivän postauksen, jossa on vauhtia ja suunnitelmia tulevaan. Jäin miettimään, antoiko tuo muistoissa matkaaminenkin energiaa tähän päivään.
VastaaPoista"niin kovin kokemattomia ja tietämättömiä silloin olimme"
Joskus on hyvä ymmärtää se, ettei vaadi myöskään nuorelta itseltään mahdottomia...
Meissä on tämä kaikki. Menneisyys, tämä päivä ja tuleva. Ollaan me aika upeita, eikös?
Rita ja mm; oikeassapa olitte , matkasta jäi vahvat tunnelmat. Ja MM, varmaan on niin että energiatason nousu on seurausta kaikesta viimemaikojen tapahtumista. Kun vanhaa työstää ja raivaa pois, on tilaa uudelle.En minä mitenkään harmittele menneitä tapahtumia ja aikoja vaan pikemminkin tunnen lempeää ymmäärystä sitä nuorta minääni kohtaa, sitä "kokematonta ja tietämätöntä". Kiitos teille kommenteistanne:-)
VastaaPoista