tiistai 22. syyskuuta 2009

Pieni voimapostaus


Yksi minulle mieluisimpia voimalauseita on Tommy Tabermannilta "Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä".

Lause hiipi mieleeni tänä aamuna, kun heti herätessä vyöryivät keskeneräiset työ-, opiskelu- ja kotiasiat mieleeni. Ensimmäinen ajatus oli vetää peitto korviin ja vaipua takaisin unen piiloihin, menenhän töihin vasta puolelta päivin. Tuo tunne oli tuttu ja ehdin jo ajatella, että miten kummassa taas olen itseni saattanut tälläiseen tilanteeseen. Mutta onneksi hetken rauhoittumisen jälkeen huomasin, että vaikka tunne olikin tuttu menneiltä vuosilta niin tilanteeni tänään on aivan eri. Sitkaita vain ovat vanhat tunteet, muhivat kehossa ja mielessä ja ottavat heti tilaa suotuisissa olosuhteissa, jos vain vähääkään otetta saavat.

Niinpä nousin ylös ja keitin kunnon aamukahvit itselleni. Luin rauhassa aamulehden ja sen jälkeen nappasin pari kirjaa luettavaksi ja pohdittavaksi tämäniltaista esseen kirjoittamista varten. Ja kas kummaa, tekstit ovat vieneet mukanaan, asiahan on minulle niin perin tuttua ja mielenkiintoista työasioistani käsinkin.

Rohkeutta ja voimaa vaatii muuttaa ajatusmallejaan ja kuviotaan. Pienetkin muutokset kääntävät niitä tehokkaasti. Tänään keskityn siis kirjoihin ja esseeseen. Työasiat saavat sujua omalla painollaan. Tänään tehdään ne asiat, mitkä tähän työpäivään on sovittu ja tuleviin asioihin keskitytään kun niiden vuoro tulee. Ja huomenna, kun essee on jätetty on ilo perata puolukat ja tehdä pihatöitä! Ja hei, odottaahan minua kunnon palkintokin! Perjantaina on vapaapäivä ja silloin lähdetään rakkaan naisporukan kanssa viikonlopuksi Kuusamoon!

Iloa, voimaa ja rohkeutta teidänkin päiviinne, kanssasisaret ja-veljet!

12 kommenttia:

  1. ... ja ajattele, miten paljon rohkeutta noiden sanojen kirjoittaja juuri nyt tarvitseekaan... =(

    VastaaPoista
  2. Una, niinpä. Toivon että hän löytäisi voimaa ja rohkeutta taisteluunsa aivokasvainta vastaan.
    Pieniltä tuntuvat omat arjen taistelut tuollaisen suuren asian edessä.

    VastaaPoista
  3. Rohkeutta ja voimaa, sitä sinulla tuntuu olevan! Helpointa olisi aina painua takaisin vanhoihin kaavoihinsa, mutta ei auta kuin opetella sitkeästi jotakin muuta.

    Ja silti kroppa joskus yllättää unen- ja levon tarpeellaan ja sitä vastaan ei auta taistella.

    VastaaPoista
  4. Katriina; ei sitä voimaa ole aina todellakaan ollut. Mutta kun katson taaksepäin ja huomaan kuinka monta huonosti ollutta asiaa olen kyennyt elämässä muuttamaan niin sen ajatteleminen jos mikä voimaannuttaa!
    Muutokseen on kyllä kulunut aikaa, joskus ajattelen että turhan kauankin.Mutta kaipa sen ajan olen tarvinnut.

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo ruskakuva!

    Luulen tietäväni tuon luovuttamisentunteen ja perääntymisenmielialan, josta kerroit. Aikaisemmin itselläni monenlaiset haaveet, hankkeet ja yritykset tuntuivat kaatuvan aina jonkinlaisten pikku esteisiin ja epäonnistumisiin. Petyin niistä ja voimat tuntuivat valuvan sen tien ja luovutin. Nyt vastaavanlaisessa tilanteessa tunnen ajattelevani paljon aikuismaisemmin ja valan itse itseeni uskoa ja myönteisyyttä jatkaa vain aloittamallaan, vaikka homma välistä takkuaakin. Ja just noin, kuten kuvasit homma lähtee luistamaan, upeaa!

    VastaaPoista
  6. Rita; kyllä tämä opiskelu vanhoilla päivillä välillä takkuaa.Paljon helpompi on kirjoittaa blogia kuin esseetä. Muta toisaalta totta on juuri tuo. Essee kyllä syntyy pikkuhiljaa takkuilusta huolimatta kun ei anna periksi.

    VastaaPoista
  7. Saatoin hyvinkin samaistua epävarmuuteesi. Mutta taitavasti analysoit kokemuksiasi ja hienosti keräsit rohkeutta itseesi.
    Kiitos voimapostauksesta!

    VastaaPoista
  8. Ruska; minä taidan käyttää tätä bloggausta aika paljon itseni tsemppaukseen. Hyvä kuulla että välillä se tehoaa muihinkin.Ajattelen nimittäin että ihmisessä on pinnan alla oleva vahva osa, joka pääsee esille vain kun siitä muistuttaa. Se puoli tarvitsee tsemppausta ja rohkeutta. Ja sillä mitä sanot ääneen muille on parempi mahdollisuus toteutua.

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä opiskeluun! Kuvaat kyllä aika kivuttomaksi tuota esseen kirjoittamista. Luet pari kirjaa ja illalla kirjoitat...that's it :)) Kyllähän se sulta käy.
    Minä olen opiskellut viime vuosina paljon töiden ohella. Olispas mullakin noiden esseiden kirjoittaminen käynyt noin helposti :( Rakastan kirjoittamista, mutta tieteellisen tekstin tuottaminen ei yhdessä illassa multa onnistu :(( Jo lähteiden etsiminen on rankkaa puuhaa.

    Tietysti työmäärä on kiinni esseiden laajuudesta, of course. Mutta nauti uudesta vaiheestasi! Kiva yhdistää teoriat käytännön kokemukseen ja toisinpäin. Kiva blogi sulla...Tsemppiä!

    VastaaPoista
  10. Anonyymi; blogihan ei ole yhtä kuin todellisuus! Ei opiskelu kivuttomasti tosiaankaan minulta suju! Mutta minusta on hauskempaa kirjoittaa ikäänkuin itselleni voimaksi ja tsempiksi enemmän positiivisesti kuin valittaa tyhjän paperin tuottamaa tuskaa tai aloittamisen tuskaa tai tiedonhaun tuskaa. Tämä tekeillä oleva essee on onneksi laajuudeltaan pieni ja teen sitä yhdessä toisen opiskelijan kanssa.

    Tieteellisen teksitin tuottaminen ei ole helppoa etenkään kun sitä ei ole vuosikausiin tehnyt (paitsi työraportit, suunnitelmat yms.)

    Mukavaa kun pidit blogistani!

    VastaaPoista
  11. Minulla vähän samoja tunnelmia ja tämä postaus kyllä antoi voimia. Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Nana! Voimaantumista aina välillä tarvitaan:-)

    VastaaPoista