torstai 1. lokakuuta 2009

Lokakuun kosto


En kestä hehkua
en tulta
en iskua
lempeän tuulen

Värien valta
minut pieneksi saa
vedenpinnan väreilyssä
vihani nään

Sammutan loiston
puhallan pois
harmaaksi maalaan
puut ja veet

Kuorrutan kylmällä
huurrutan jäällä
kovetan maat
vaan kytö jää.


Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa tämän viikon aiheena on KOSTO.

22 kommenttia:

  1. Hieno kuva! Runossa pidin erityisesti lopusta.

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva ja kaunis voimallinen runo!

    VastaaPoista
  3. Vau, ihan mielettömän hyvä oivallus kosto-haasteeseen. Sekä kuva, että runo ovat ihan mainiot!

    VastaaPoista
  4. Kaunis kuva ja hieno tunnelmoiva runo

    VastaaPoista
  5. Hyytävän kaunista sekä kuva että sana.

    Katriina

    VastaaPoista
  6. Kaunis kuva ja upea runo! Niinhän se on talven kosto kesälle.

    VastaaPoista
  7. Pisara; kosto elää...

    Inkivääri; kosto vaatii voimaa.

    Ruska; kiitos!

    Arleena; kiitos!

    Katriina; kostossa on hyytäviä aineksia, etenkin suunnitelmallisessa kostossa.

    Amalia; talvi kostaa mutta onneksi kesä voittaa kuitenkin aina taas.

    Oh-show-tah hoi-ne-ne; haikeaahan tuo kosto on kun kesä häviää.

    VastaaPoista
  8. Tässä oli hieno tunnelma. Odotan jo talvea...

    VastaaPoista
  9. Lokakuu on julma, kosto on julma.

    Vahva runo.

    VastaaPoista
  10. Oi, miten minä nautin, aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  11. Täydellinen sekä kuva että sanat.

    VastaaPoista
  12. Hieno ensimmäinen säkeistö!
    Todella hyvä ja oivallinen loppu.
    Toinen ja kolmas säkeistö kaipaisi ehkä hieman viritystä sujuvammaksi mutta oikein hyvä runo.

    Ja kuva mitä riitteisin ja kirpein .-)

    VastaaPoista
  13. Upea kuva ja runosta huokuu todellista syksyn tunnelmaa. Tästä tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista
  14. kaunis kuva, pidin runon tunnelmasta etenkin viimeine säkeist oli hyvä

    VastaaPoista
  15. Osuvasti runoilit. En ole aikaisemmin syksyn värejä ja talven ensilunta noin ajatellutkaan.

    VastaaPoista
  16. Tirlittan,; talvella kosto vain pahenee...

    Susupetal; niin julmaa!

    Kiitos Roosa!

    Runontalon Sari; mukavaa että nautit:-)

    Satujose; joskus osuu nappiin!

    Anne; en ole kyllä minäkään aiemmin, mutta asiahan on aivan selvä. Eihän kaikki voisi muuten noin yhtäkkiä muuttua kokonaan toisenlaiseksi..

    Laps Suomen,kiitos!

    Ilona Tammi; minustakin viimeisestä säkeistöstä tuli hyvä, kiitos!

    Erikeeper; kiitos palautteesta. Olen samaa miletä että nuo keskimmäiset säkeistöt kaipaisivat vielä hiomista. Runo syntyi nopeasti kiireen keskellä. Ehkä joskus työstän osan runoistani oikein ajan kanssa.

    VastaaPoista
  17. Runossa käy oivallisesti ilmi
    kuinka koston mieliala
    tappaa ja pysähdyttää kaiken hyvän ja kauniin; elävän hehkun ja loiston, lempeän tuulen, värien vaikutuksen. Muuttaa ja pysähdyttää harmaaksi ja kovaksi.

    Surullista kuinka ihminen tällaista kostomielialaa hautoessaan saa todellakin tällaista aikaiseksi, niin omassa kuin muidenkin elämässä.

    Kuva on kyllä niin kaunis, että ei kyllä kostoajatuksia herätä.

    VastaaPoista
  18. Rita; niinpä. ja juuri tuo että pelkkä kostomielialakin jo tekee sen, muuttaa ympäristöäkin. Viha,kosto, katkeruus ja kilpailu; rankat tunteiden lajit!

    VastaaPoista
  19. hyvin taitava runo, pyrkii voimakkaasti tulemaan ääneen luetuksi. lisäksi kostomentaliteetti tulee esille raadollisimmassa muodossaan, kuten rita kirjoittikin.

    VastaaPoista
  20. Vera Mumia;itsekin mumisin runon säkeitä kirjoittaessani niitä ääneen. Jotkut runot tosiaan vaativat tulla ääneen sanotuksi.

    VastaaPoista