sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Tunturin tuolla puolen


Voisin vaikka tottua viettämään viikonloput tunturimaisemissa. Parin tunnin ajo ja olet ihan toisissa maisemissa. Tykkään muutenkin olla lokakuussa tunturissa, silloin siellä on hiljaista ja rauhallista, monet paikat ovat kiinni ja on sellainen välitila niin luonnossa kuin muissakin paikoissa. Maa odottaa lunta, samoin kuin yrittäjät, jotka lataavat akkujaan kiihkeän ruskasesongin jälkeen ennen pikkujoulukauden alkamista.

Mutta minä vietin miehen ja koirien kanssa leppoisan viikonlopun miehen työnantajan mökillä, muutaman kilometrin päässä Levin kaupunkimaisemaisesta keskustasta. Sielläkin käytiin tänään ihmettelemässä rakentamisen vauhtia ennen kotiin lähtöä. Meidän mökin ikkunasta näkyi kaunis jäkäläinen männikkö ja tunturi siellä takana, sellainen täytyy maiseman tunturissa ollakin.




Eilen patikoitiin koko päivä. Noustiin huipulle asti, ilma oli upea ja maisemat juuri sellaiset kuin pitääkin. Oli hyvä katsella kauas. Vanhuskoirakin (kohta 17 v) jaksoi mainiosti vaikka epäilinkin sen mukaan ottamista. Juoksi kepeästi rinnettä alas takaisin palatessa ja mennessäkin kipusi meidän kanssa ihan samaa tahtia. Minulla kai se välillä heikointa teki, sillä on se tunturiin nousu
hitonmoinen urakka. Mutta kerran vuodessa se on vähintään tehtävä!


Illat viihdyimme mökissä tutuissa kuvioissa; saunomista, hyvää ruokaa, viiniä, telkkaria toisella silmällä ja takkatulta toisella katsellessa. Levin humuista pysyttiin kaukana, vaikka siellä oli niin rivitanssia kuin teatteritapahtumiakin!

Ps. Tuossa uudessa otsikkokuvassani muuten kiemurtelee siellä kaukana oma Ounasjokeni!

15 kommenttia:

  1. Kuvat kyllä puhuvat puolestaan, ovat hienoja suurennettuna! Saatan kuvitella sen upean tunnelman tunturissa.

    Vanhempieni muutettua Kuusamoon 70-luvulla menin ensimmäistä kertaa käymään siellä lokakuun alussa juuri ensimmäsiten pakkasten tultua. Luonnon ihanuus jäi lähtemättömästi mieleen.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on rauhoittavan näköinen ympäristö. Tuolla sielu lepää ja ajatus kirkastuu.

    VastaaPoista
  3. Ihan samaa mieltä, oikea Lapin tunnelma löytyy turistirysien ulkopuolelta. Vielä on tuoreessa muistissa syyskuinen reissu Lappiin, Norjaan ja Kuusamoon. Asuntoauton kanssa voi valita yöpymispaikan melko vapaasti. Oulangan kanjonin näin nyt ensimmäisen kerran, mahtavat rotkot siellä, en olisi uskonut, ellen olisi nähnyt omin silmin.

    Olen usein käynyt katselemassa hienoja pohjoisen kuviasi.

    VastaaPoista
  4. On se vaan niin kaunista katsella, hikistä nousta ja silti pakko mennä -tunturi, varvikko, maisema. Leviä olen katsellut Ylläkseltä ja Pallakselta, mutta lähempänä en ole käynyt.

    eikka

    VastaaPoista
  5. Katriina; enpä ihmettele, että sinulle on jäänyt mitoja lokakuusta. Se on usein väärinymmärretty kuukausi. Silloin luonto on paljaimmillaan ja samalla herkimmillään, vielä hetki ennenkuin lumi tulee ja peittää kaiken. Aamut ovat lokakuussa myös upeita. Kun joki ei vielä ole jäässä ja huuruaa ennekuin jäätyy.

    Pehmyt piirto; tunturin laella on ihan pakko mennä varvikkoon pitkäkseen ja katsella taivasta. Niin lähelle ei usein pääsekään.

    Irma; Oulangan maisemat ovat myös upeita. Turistirysät ovat tylsiä, mutta ihan niiden lähettyvilläkin on upeita paikkoja kun vähän menee sivummalle. Turistirysäthän ovat tehty niille hienoimmille paikoille usein, valitettavasti.

    Eikka; niin se on.Pakko on päästä tunturiin, kerta kerran jälkeen. Levi on meille sellainen lähitunturi kun ei ole aikaa kuin viikonloppu. Pallaksella ja Ylläksellä on oltava pitempään, enemmän mileeni ovat ne molemmat kuin Levi. Mutta Leviltäkin kyllä löytyy hienoja reittejä kun kiertelee kauemmaksi sitä humukeskustaa.

    VastaaPoista
  6. Kaunista. Kiva kun voi katsoa kuvia, vaikka ei itse paikalle pääsekään.

    VastaaPoista
  7. Roosa, näin itsekin usein ajatteln kun kierteln toisten blogeissa:-)

    VastaaPoista
  8. Kyllä teillä on siellä niin kauniit maisemat, että vielä jonakin päivänä minun on sinnepäin tultava. (Nythän se minun pohjoisin paikka Suomessa, jossa olen ollut, on Oulu.)

    VastaaPoista
  9. Mukava uusi otsikkokuva ja minun koskettava toteama valon ja varjon vaihtelusta. Kohta meillä on taas ihan konkreettisestikin paljon varjoa, jossa levätä.

    VastaaPoista
  10. Moninainen; Ääneen sanottuna haaveet muuttuvat todeksi!Oulusta on enää reilut parisataa Rovaniemelle ja täältä neljä-viisisataa kilsaa niin olet Utsjoella!Ja koko Lappi katsonnuna siinä välillä:-)

    Anne; tosiaan, talvesta voi ajatella näinkin,. Valon runsauden jälkeen tarvitsee varjoa ja lepoa.

    VastaaPoista
  11. "Otsikkokuvassa Ounasjoki"

    Jäin miettimään, miten joki eroaa järvestä ja merestä.

    Joki ei koskaan pysähdy. Se ei ole sen luonto. Suvantokohtia voi olla, hetkeksi, mutta sitten taas matka jatkuu. Merikään ei pysähdy, mutta sen raivo on yleensä suurempi kuin joen. Meressä ja joessa eivät pienet tuulet tunnut, järvessä näkyy pienikin vire...

    Mitä meistä mahtaakaan kertoa se, missä milloinkin silmämme lepää. Ja sydämemme...

    VastaaPoista
  12. MM; kyllähän minä joessa tunnistan samaa voimaa ja suvantovaiheita kuin omissa elämänvirroissakin. Merikin kiehtoo ja järven tyyneys kesäiltoina. Vesi on ihana elementti.

    VastaaPoista
  13. "Loysin" tunturit oikeastaan vasta pari vuotta sitten ja sain "tunturikuumeen" tana kesana. Tama tuntuu kai ihmeelliselta, vaikka olen jo kahdeksan vuotta tassa paikass asunut, tunturein, tai mina sanon vuorien, ymparoimana.

    Nyt harmittaa, kun syyslomalta Suomesta tultua tanne olikin tullut talvi enka jaksa lahtea enaa tuonne lumihankeen tunturiin tarpomaan.

    Ihastelen kauniita kuviasi!!!

    VastaaPoista