maanantai 30. marraskuuta 2009

Valkeaa valoa


Posted by Picasa

Inkiväärin tämän viikon värihaasteena oli JOULUN VÄRIT!
Minun jouluni on pastellinsävyjä ja valkoista; hämärän utua,
lupausta talven selän taittumisesta, huurteen kimallusta,
mielen rauhaa, valkeaa valoa,
joulun juhlaa!

Lisää joulun värejä pääset katsomaan
täältä!


sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kaamosta selättämässä


Pitkästä aikaa päivä, jolloin taivaalta näkyi muutakin kuin paksua kaikenpeittävää
sumuista harmautta. Pakkastakin oli hiukan ilmassa. Tarvottiin kuusimetsässä mökkimaisemissa monta tuntia, sillä sopivan kuusen löytäminen ei käy noin vain. Lappilaisessa metsämaisemassa eivät nimittäin hongat raikaa vaan enneminkin rämekuuset kärvistelevät suon laitamilla ja naavaiset pitkänhuiskeat kuuset alaspäin nuokkuvinen neulasineen yrittävät kuroa taivasta kohti liian tiheässä kuusikossa. Löydäppä sieltä sitten se täydellinen sopusuhtainen kuusikaunotar, jonka on vielä läpäistävä molempien kuusenetsijöiden vuosien saatossa jalostunut kuusiseula! Päivähän (tosin kaamospäivä) siinä menee. Mutta lopputuloksena peräkärryssä komeili neljä kuusta; kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä. Yksi pitkä päätyi takapihan uudelle terassille ulkokuuseksi ja toinen pienemmistä löysi paikan katetulta terassilta olohuoneen ikkunan edessä. Loput kaksi päätyivät ystäville! Sisäkuusta emme ajatelleet tänä jouluna laittaa ollenkaan (ainakaan tässä vaiheessa).




Ripusteltiin muutenkin ulos loput jouluvalot ja lyhdyt. Pihaltamme löytyy siis nuo kaksi valaistua joulukuusta, yksi pikkuvaloin somistettu pajujoulukuusi, seitsemän erilaista roikkuvaa kynttilälyhtyä , yksi terassilla oleva suuri kynttilälyhty sekä yksi etuterassin pöydällä oleva lyhty. Niin ja vielä lumipalloheisipensaan ympärille mies kiepautti valosarjan!

Täälläkö muka pimeää! Ei enää! Tosin kaikissa lyhdyissä ei ihan joka ilta kynttilät pala, mutta usein ne kyllä sytyttelen. On mukava tassutella pihalla ja sytytellä lyhtyjä. En ole taipunut led-valoihin vielä.


Huomisen päivän olen vielä lomalla, sitten on loppurutistus töissä ja opiskeluissa ennen joululomaa. Loma on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä eilen järjestin jo keittiön kaapit uudelleen. Mies tyhjensi yhden rompekaappinsa ja nyt tuntuu että vihdoinkin tavarat kaappeihin mahtuvat hyvin (siis meidän kahden yhdistetyt tavaramme). Laitoin vielä nimilaput hyllyjen reunoihin kun ei blondin logiikalla ja insinöörin aivoilla järjestys meinannut kaapeissa pysyä!

Illalla vielä leivoin kaapeista löytyneiden tarvkkeiden innostamana ensimmäisen joulukakun ja pari bostonkakkuakin pyöräytin kun en jaksanut pikkupullia enää pyöritellä ja paistaa.

Muuten olen lojunut sohvalla yömyöhään ja katsellut lukemattomia elokuvia, sillä meillä on näkynyt jostain käsittämättömästä syystä kaikki n. 100 maksullista kaapelikanavaa. Vai aikookohan Sonera koukuttaa meidät oikein kunnolla televisofriikeiksi (ei muuten onnistu)?

Vaikka täytyy sanoa, että tämä tempaus ajoittui mainioon kohtaan kun olin viikon lomalla ja ulkona valui enimmäkseen rännänsekaista vettä! Yhtään opiskelutehtävää en ole tehnyt, vaikka olisi kyllä pitänyt. Mutta ovatpahan aivot saaneet levätä tästä niille kenties vähän yllättäen tulleesta opiskelu-urakasta, päähahan kiristyskin on hellittänyt.

Niin ja paras lopuksi, Rooman matkaliput on varattu ja hotelli buukattu. Colosseum tammikuussa on varmaan elämys, maltan tuskin odottaa!

torstai 26. marraskuuta 2009

Jotta en unohtaisi


Odotan unta

armahtavaa


Valossa liikaa

elämän voimaa

ohitseni virtaavaa


Äärettömässä yössä

pohjattomassa


Rohkenen Sinua katsoa

jotta en unohtaisi



Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa 150.haasteena oli JOTTA EN UNOHTAISI. Haastetta oli ehdottanut SusuPetal.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Sukellus Välimeren sineen



Kun Inkiväärin värihaasteen nimi tällä viikolla on Välimeren sininen, niin en voinut olla sukeltamatta lomamuistoihin ja poimia sieltä herkullisimpia sinisiä. Hetken melkein tunsin meren suolaisen maun, Välimereltä puhaltavan lempeän tuulen, kuulin meren kohinan ja näin silmissäni parvekkeeltamme avautuvan upean näkymän. Haluaa lomalle !!!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Hämäränhyssyttelyä


Enää pari päivää ja alkaa loma. Sanon näin vaikka viikonloppua aloittelen, koska teen töitä viikonlopunkin tällä kertaa. Mutta lomaa onkin sitten koko ensi viikko ja vielä seuraava maanantaikin. Ulkomaanystävä heitti facebookissa kutsun luoksensa Reininlaaksoon, siellä kun on vielä syksyisen lämpimät kelit. Valittelin nimittäin tätä pimeää, harmaata, loskaista marraskuuta. On täällä luntakin aina välillä mutta koska mittari pyörii enemmän nollan ylä- kuin alapuolella niin lumi sulaa ja muuttuu loskaksi aika ajoin! Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan ja kaipaan sitä jo nyt.

Surffailin kuitenkin Ryan Airin sivuilla mutkan ja hetken jo ajattelin tekeväni kaupat lennosta, sillä edestakainen lippu olisi ollut Saksaan n.60 euroa! Taas ajattelin että jospa asuisin lähempänä Tamperetta, niin olisin suihkaissut kylästelemään Saksaan. Mutta täältä olisi tullut vähintään kaksinkertainen lisämaksu junalipuista ja myöskin kaksi ylimääräistä yötä. Päätin siis jaksaa odottaa tammikuun alkua ja tulevaa Rooman reissua Ulkomaanystävän kanssa.



Kodista muodostuu aina tähän aikaan oikea pesä. Hämärä , pehmeä luola,, kynttilänvaloineen ja villashaaleineen. Kirkkaita valoja ei tee juuri mielikään sytytellä. Eikä pesästä tekisi myöskään mieli mihinkään lähteä. Vaikka onkin välillä niin tehtävä. Ensi viikolla pidän kyllä ainakin yhden täydellisen villasukkapäivän. Se alkaa nukkumalla niin pitkään kuin unta piisaa. Mies on töihin lähtiessään vienyt koirat ulos joten saa heräillä ihan omaan tahtiin ilman koirien märkää halausta. Sitten rauhallinen pitkä aamupala Lapin Kansan ja radion kera, kynttilän liekki lepattaa aamupäivän hämärässä! Sen jälkeen tunnustelen varovaisesti mitä keho ja mieli haluaisivat tehdä vai haluaisivatko mitään?

Kenties voisin vaikka käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa, tai tehdä pitkän lenkin jokirannassa koirien ja kameran kanssa. Hierojalla voisi varata ajan vai saisinko peräti itseni liikkeelle ihmettelemään kaupungin alkavaa joulutohinaa. Tai ehkäpä ehdin tehdä noita kaikkiakin lomapäivinä. On minulla opiskelutehtäviäkin; kirjoittamista ja yksi tenttikin. Onneksi tentti on heti alkuviikosta .



Rauhallista hämäränhyssyviikonloppua teille muillekin kotipesissänne viihtyville! Ripustellaan jouluvaloja ja poltellaan kynttilöitä valoa ja kevättä odotellessa!



torstai 19. marraskuuta 2009

Yön sylissä niin lämmin




miten hehkuukaan
tulen voima

miten rätisevät tähdet
kilpaa kipinöiden kanssa

yö sylissä niin lämmin
niin lämmin



Runotorstain ja valokuvatorstain 149.haasteena tällä viikolla on RÄISKYVÄ.

(Vanhalla kuvalla mukaan tällä kertaa.Harmi kun en saanut tuota päiväystä pois kuvasta. Varmaan siihen olisi keino olemassa, en nyt vaan ehdi sitä keinoa metsästää)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

12 kuvaa jokivarresta/marraskuun kuva


















Ounasjoen ranta 18.11.2009 klo 11.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.



Ounasjoen ranta 13.10.2009 klo 13.10
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.




Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Levollinen lauantai

Jos olisin eilen tai toissapäivänä kirjoittanut tämän postauksen olisi tunnelma aivan toinen.
Otsikkona olisi voinut olla vaikka päänsärkyä perjantaina tai tuskainen torstai! Nyt on ainakin hetkellisesti ahdistus poissa ja on aikaa levähtämiseen ainakin tämä ilta. Ahdistusta aiheutti tietenkin kiivastahtinen työ-ja opintoviikko. Tämä kulunut viikko ja ensi viikko ovat ruuhkaisia molemmissa paikoissa. Olen kyllä ollut hyvin tietoinen ja yrittänyt jotenkin henkisesti itseäni siihen valmistaakin. Mutta ei esseen kirjoittamisen tai tentin aiheuttamasta ahdistuksesta pääse irti, kaipa se on tarpeellinen olotila lopputulokseen pääsemiseksi. Työasioihin pätee sama juttu. Vain ahdistuksen kautta syntyy jotain ainakin kun minä olen kysymyksessä.

Tänään oli aamulla tentti yliopistolla ja kun sieltä pääsin niin piti rientää euforisissa tentinjälkeistunnelmissa Prismaan jäsenetupäiville ja kaiken muun kaappien täydennysvaraston hankkimisen lisäksi palkita itsensä, arvatkaapa millä - ladattavalla varrellisella rikkaimurilla! Se voitti uuden ulkoilupuvun ja -kengät. Nyt viimeistään voin
myöntää olevani keskiluokkainen keskiverto lähiörouva??. Puolustuksena todettakoon, että kun on ne kolme pitkäkarvaista lapinkoiraturrikkaa talossa... on hankalaa kaivaa imuri esille päivittäin , etenkin kun imurimme ei ole mikään kevytversio.

Mies lämmittää parhaillaan taloa ja uunissa rätisee tuli. On kodikasta ja levollista, entisten nuorten sävellahja soi radiossa ja minä istun nojatuolissa ja nautin olutpullollista (näyttää olevan lauantai-iltapäivän tapani, kun viime viikon postauksessani tein ihan samaa). Kohta valmistan lohimedaljongit ja sen jälkeen lähdemme koiralauman kanssa patikoimaan kaupunkiin joulunajan ensimmäisille glögeille ystäviemme luo! Täytyy tunnustaa että molemmat tekevät minulle nyt hyvää, sekä liikunta että sosiaalisuus!

Valitettavan huonosti olen ehtinyt kuvaamaan tai osallistumaan haasteisiin. Etenkin 12 kuvaa vuodessa -haaste harmittaa kun en ole ehtinyt kuvaa ottamaan vaikka piti kuukauden 13. päivä se tehdä. Huomenna käyn kuvan ottamassa. Postaukset ja kommentoinnit ovat harventuneet, mutta kaikki aikanaan! Palaan kyllä ruotuuun taas enemmänkin jossain vaiheessa.
Onneksi reilun viikon päästä on yli viikon loma. Se tulee todella tarpeeseen, ehkä saan pidettyä joitain villasukkapäiviäkin opintojen lomassa!

Kuvassa on muuten meidän uusi tamminen ruokailuryhmä, pidän siitä kovin vaikka se jykevä onkin!

Posted by Picasa

maanantai 9. marraskuuta 2009

Porojen lento kuutamolla

Posted by Picasa

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla on KUU.
Oma kuukuvani on viime keväältä, Rovaniemen lentoasemalta otettu.
Mystistä tunnelmaa.

Olen julkaissut kuvia tästä sarjasta aiemminkin, koska nuo kuvat edustavat sitä kuvaustuotosta, jossa tunsi onnistuneensa. Muistan kun ajelin ympäri kaupunkia etsien sopivaa kuvauspaikkaa kun taivaalla möllötti mahtava täysikuu. Paikkaa ei ensin löytynyt millään ja tuntui että kuukin karkaa kohta. Lentoasema sijaitsee Rovaniemellä melko korkealla paikalla ja lopulta päädyin sinne. En ensin huomannut koko kuuta, mutta sitten se pilkisteli noiden porojen takaa!
Siinä se oli- kuukuvani!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Ihan hetken istun tässä ennenkuin jatkan

Kuva melkein tasan vuosi sitten otettu


Ihan hetkeksi istahdan lempinojatuoliini kesken siivouspäivän. Mies ja tyttärensä lähtivät käymään kaupungilla ja olen talossa yksin. Kello raksuttaa. Muistan, että radiosta tulee aikuisten nuorten sävellahja ja napsautan radion päälle! Taidanpa hakea oluenkin itselleni.
Kaikki tuntuu hyvältä juuri tässä ja nyt.

On hyvä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan itseään ja kehoaan armollisesti ja hyväksyvästi. Unohtaa suorittamiset ja tekemiset hetkeksi.

Monta asiaa on kyllä kesken nytkin, tekemättömiä töitä ja velvollisuuksia. Opiskeluissa oikein suma tehtäviä töitä, kotitöitäkin piisaa. Omasta leipätyöstä puhumattakaan. Mutta odottakoon kaikki. Vuorollaan sitten hoidan niitä, yksi asia kerrallaan. Nyt juon rauhassa oluen ennenkuin aloitan!

Illalla on mukava saunoa kun koti tuoksuu puhtaalta eikä koiralaumalta! Huomenna tulevat isänpäiväaterialle omat vanhempani ja miehen lapsia kumppaneineen. Ateriaksi valmistamme miehen tyttären kanssa bataattikeittoa, possun sisäfileenoisetteja tulisella sherrykastikkeella hasselbackan perunoiden kera ja jälkiruoaksi valkosuklaakakkua.

Mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille kanssabloggaajille ja kurkkijoille!
Posted by Picasa

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Perinteinen pyhäimiesten päivä vaiko halloween?

Tänään ei ole uusia kuvia vaikka upeita talvisia päiviä on ollutkin viikon aikana monia. Tänään on taas lämpöasteita ja keli on loskainen ja harmaa.

Opiskelu on täyttänyt pään ja elämäni kokonaan, ottanut ykkössijan elämässäni melko nopeasti. Olen tehnyt itselleni tiiviin aikataulun, jossa olen pysynyt melko hyvin nämä pari kuukautta. Akateeminen maailma ja sen rytmi ovat löytyneet. Huomaan ajattelevani välillä että olisi kiva olla ihan täysipäiväinen opiskelija jonkin aikaa. Nyt päivät ovat vähän liian täysiä kun teen töitäkin 85 %.

Etenkin kirjoittamiseen on vaikea keskittyä kunnolla kun voi keskittyä aina vain pienen siivun kerrallaan.

Kaiken keskellä olen ollut siskon apuna hänen remontissaankin. Se on onneksi jo loppusuoralla eli tänä viikonloppuna on päästy jo siivoamaan ja tavaroita laittamaan paikoilleen. Sisko on majaillut meillä jo kuukauden. Muuten asia on ok, mutta vierashuoneemme ja työhuoneemme on sama asia, joten olen levittäytynyt opintoineni sinne tänne, etupäässä pitkin olohuonetta kun sisko on vallanut työhuoneen. Kirja-ja paperipinoja on joka paikassa. Mies on ollut kärsivällinen, onneksi meillä on alakerrassa takkahuone, mihin mies hankki juuri ison uuden litteän television kaikilla mausteilla. Varmaan itselleen lohdutukseksi kun en ehdi kainaloon niin usein kuin aiemmin!

Vuosi sitten pyhäinmiesten aikaa olin vastikään muuttanut pysyvästi tänne miehen taloon, jonka remontin olimme juuri saaneet yhdessä tehdyksi. Olen marraskuussa syntynyt, joten tässä ajassa on minulle aina jotain erityistä tuttuutta, pimeydessä on mukana lämpöä ja valoa!
Nytkin pyhäimiesten päivänä kävimme viemässä kynttilät haudoille, leivinuunissa muhi karjalanpaisti ja jälkiruoaksi tein lappapuuroa. Koin vahvasti olevani osa menneitä sukupolvia.
Nuoret viettivät pääkaupunkiseudulla iloisia halloween-juhlia - mahtavatko he enää muistaakaan pyhäinmiesten päivän tarkoitusta muutaman vuoden päästä kun halloween on ottanut sijansa meidänkin kulttuurissamme?