lauantai 7. marraskuuta 2009

Ihan hetken istun tässä ennenkuin jatkan

Kuva melkein tasan vuosi sitten otettu


Ihan hetkeksi istahdan lempinojatuoliini kesken siivouspäivän. Mies ja tyttärensä lähtivät käymään kaupungilla ja olen talossa yksin. Kello raksuttaa. Muistan, että radiosta tulee aikuisten nuorten sävellahja ja napsautan radion päälle! Taidanpa hakea oluenkin itselleni.
Kaikki tuntuu hyvältä juuri tässä ja nyt.

On hyvä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan itseään ja kehoaan armollisesti ja hyväksyvästi. Unohtaa suorittamiset ja tekemiset hetkeksi.

Monta asiaa on kyllä kesken nytkin, tekemättömiä töitä ja velvollisuuksia. Opiskeluissa oikein suma tehtäviä töitä, kotitöitäkin piisaa. Omasta leipätyöstä puhumattakaan. Mutta odottakoon kaikki. Vuorollaan sitten hoidan niitä, yksi asia kerrallaan. Nyt juon rauhassa oluen ennenkuin aloitan!

Illalla on mukava saunoa kun koti tuoksuu puhtaalta eikä koiralaumalta! Huomenna tulevat isänpäiväaterialle omat vanhempani ja miehen lapsia kumppaneineen. Ateriaksi valmistamme miehen tyttären kanssa bataattikeittoa, possun sisäfileenoisetteja tulisella sherrykastikkeella hasselbackan perunoiden kera ja jälkiruoaksi valkosuklaakakkua.

Mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille kanssabloggaajille ja kurkkijoille!
Posted by Picasa

9 kommenttia:

  1. Kiitos samoin sinulle! Juuri noin, homma kerrallaan alta pois - aloittaminen on vaikeinta, loppu menee kuin itsekseen ja jossain hommassa on kyllä vaikeaa myös lopettaminen, kun oikein innostuu:)

    VastaaPoista
  2. Inkivääri, aloittamisen ahdistus on ikävää mutta sen kautta sitä sitten vauhtin pääsee. ja onneksi on joskus noinkin ettei malta lopettaakaan kun on alkanut.Mukavaa kun piipahdit!

    VastaaPoista
  3. Tuollainen ajattelu onnistuu vain harvoilta tuntemiltani naisilta;)
    Vaatii aika paljon, että osaa laittaa päässään asiat järjestykseen, tehdä yhden kerrallaan ja vielä iloita kaikesta. Näinhän sen pitäisi mennä, juuri nyt ei kyllä onnistu minulta.

    Hyvää isänpäivänviettoa sinnekin! Ruoka kuulostaa siltä, että porukka tulee aika onnelliseksi.

    VastaaPoista
  4. Ompa hieno kuukuva!

    Ihanasti kerrot tuosta pysähtymistä kesken tekemisten. Viisas tosiaan se nainen, joka hetkeksi malttaa pysähtyä ja kuunnella kellon raksutusta, samalla itseään.

    Nautitaan isänpäivästä!

    VastaaPoista
  5. Rita ja Katriina; stressinsietokykyni on suuri, olen sen todeksi havainnut elämäni käänteissä. Olen myös oppinut keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja hyväksymään keskeneräisyyden. Huomatkaa että teen yliopisto-opintojani vasta nyt loppuun, 54 -vuotiaana! Kaukana siis täydellisestä ihmisestä mutta aika lähellä kyllä tyytyväistä oloa olen! Ja huonoja hetkiä kyllä piisaa ja huonoja päiviäkin...Mutta tässä sitä mennään, päivä vain ja hetki kerrallansa, kohta saunaan ja lisää olutta vai avaisinko viinipullon?

    VastaaPoista
  6. Hyvin puhuttu (kirjoitettu). Itse nautin "siivouskahvit" kun urakka on tehty - nauttien siitä, että nyt on puhdasta. Saunan jälkeen avasin viinipullon - nautinnon hetki tämäkin. On niin tärkeäää joskus vain olla ja nauttia olemisestaan.

    VastaaPoista
  7. Ehlana, luulen että vain me naiset jaamme ja ymmärrämme sen tunteen kun talo on puhdas ja voi nautia kahvit tai kaljat urakan jälkeen. Ikiaikainen naiseus!

    VastaaPoista
  8. Tuo kuukuva sopisi hyvin valokuvatorstain kuu teemaan... Avaa vain viinipullo ja skoolaa itsellesi ja muille ihanille naisille, jotka juhlivat tänään isien päivää miestensa kanssa.

    VastaaPoista
  9. Anne; sopisiva hyvinkin ja ensin ajattelinkin sen sinne liittää. Mutta sen verran kiihkeää on tämä elämänmeno nyt etten ehdi sitä sinne laittamaan. Ilahduttakoon siis täällä!
    ps. Viinipullo on korkattu isien kunniaksi!

    VastaaPoista