sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Perinteinen pyhäimiesten päivä vaiko halloween?

Tänään ei ole uusia kuvia vaikka upeita talvisia päiviä on ollutkin viikon aikana monia. Tänään on taas lämpöasteita ja keli on loskainen ja harmaa.

Opiskelu on täyttänyt pään ja elämäni kokonaan, ottanut ykkössijan elämässäni melko nopeasti. Olen tehnyt itselleni tiiviin aikataulun, jossa olen pysynyt melko hyvin nämä pari kuukautta. Akateeminen maailma ja sen rytmi ovat löytyneet. Huomaan ajattelevani välillä että olisi kiva olla ihan täysipäiväinen opiskelija jonkin aikaa. Nyt päivät ovat vähän liian täysiä kun teen töitäkin 85 %.

Etenkin kirjoittamiseen on vaikea keskittyä kunnolla kun voi keskittyä aina vain pienen siivun kerrallaan.

Kaiken keskellä olen ollut siskon apuna hänen remontissaankin. Se on onneksi jo loppusuoralla eli tänä viikonloppuna on päästy jo siivoamaan ja tavaroita laittamaan paikoilleen. Sisko on majaillut meillä jo kuukauden. Muuten asia on ok, mutta vierashuoneemme ja työhuoneemme on sama asia, joten olen levittäytynyt opintoineni sinne tänne, etupäässä pitkin olohuonetta kun sisko on vallanut työhuoneen. Kirja-ja paperipinoja on joka paikassa. Mies on ollut kärsivällinen, onneksi meillä on alakerrassa takkahuone, mihin mies hankki juuri ison uuden litteän television kaikilla mausteilla. Varmaan itselleen lohdutukseksi kun en ehdi kainaloon niin usein kuin aiemmin!

Vuosi sitten pyhäinmiesten aikaa olin vastikään muuttanut pysyvästi tänne miehen taloon, jonka remontin olimme juuri saaneet yhdessä tehdyksi. Olen marraskuussa syntynyt, joten tässä ajassa on minulle aina jotain erityistä tuttuutta, pimeydessä on mukana lämpöä ja valoa!
Nytkin pyhäimiesten päivänä kävimme viemässä kynttilät haudoille, leivinuunissa muhi karjalanpaisti ja jälkiruoaksi tein lappapuuroa. Koin vahvasti olevani osa menneitä sukupolvia.
Nuoret viettivät pääkaupunkiseudulla iloisia halloween-juhlia - mahtavatko he enää muistaakaan pyhäinmiesten päivän tarkoitusta muutaman vuoden päästä kun halloween on ottanut sijansa meidänkin kulttuurissamme?

7 kommenttia:

  1. Onnittelut pyhäinmiestenpäivän lapselle! Marraskuuhun se tuo minustakin erityisen hohteen ja rakkauden koko kuukautta kohtaan. Siihen liittyy myös talventulo: aina oli syntymäpäivän aikaan ollut lunta, silloin ennen. Ja onhan hitunen nytkin.

    Lappapuro, sitä sanaa ei kuule missään muualla kuin pohjoisessa! Olen huomannut saman tyydytyksen tunteen toteuttaessani naisten touhuja sukupolvien ketjussa ja tarjotessani perinneruokia. Nuoriso harrastaa nyt itse eksoottisia keittiöitä, joten minä haluan tehdä heille vuorostani tavallisia kotiruokia. Näin ne ajat muuttuvat. Kiikkutuoli enää puuttuu!

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun opiskelut maistuu. Ollaan vähän samassa tilanteessa tuossa suhteessa. Minä käyn kyllä töissä, mutta tietyllä tavalla joudun pänttäämään tietoja, joten se tuntuu hirmu paljon opiskelulta.

    Tosiaan tuo lappapuuro sana on täällä etelässä täysin vieras. Itsellä on joskus vaikea keksiä sille vastinetta. Pitää kertoa ainekset :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Katriina onnitteluista vaikka tänä vuonna pyhinmiestenpäivä ei osunutkaan syntymäpäiväkseni. Syntymäpäiväni on 4.11. Muistanko oikein että sinä olit syntynyt ellet ihan saman niin ainakin ihan lähellä, marraskuussa kummiskin?
    Keinutuolista haaveile, ei ole mukavampaa paikkaa istua kuin se. Meille ei valitettavasti mahdu mihinkään, ehkä sinne mökille sitten!

    Ruska; taitaa olla tavallista että me naiset opiskelemme loputtumiin. Omalla työpaikallanikin lähes jokainen opiskeöee jossain, osa pitkää täydennyskoulutusta, osa päivittää opintojaan ja muutama yliopistollakin roikkuja siellä minun lisäkseni on!
    Tiedät siis mitä lappapuuro on = vispipuuro, puolukkapuuro, marjapuuro...

    VastaaPoista
  4. Mekin vietiin kynttilät haudalle ja olin ihan yllättynyt miten paljon silellä olikin kynttilöitä. Ihan kun jouluna. Minä en henk.koht pidä koko halloween hömpötyksestä. Miksi meillä pitäis matkia joka asiassa amerikkalaisia. PYH!

    VastaaPoista
  5. Amalia; ajattelin itsekin aiemmin juuri noin- amerikkalaista hömpötystä. Mutta nyt minulla on austrailainen miniäehdokas, jolle halloween merkitsee vähän samaa kuin meille vappua (ainakin nuorrmapana). Hauskaa yhdessäloa ystävien kanssa, hyvää ruokaa ja pelejä, itsetehtyjä koristeita. Katselin juuri kuvia heidän juhlistaan ja hän oli niin onnellinen saadessaan järjestää juhlat kotimaansa tavoin. Kaupallisuus näytti olevan kaukana heidän juhlistaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos voimaannuttavista kuvistasi!
    Käyn usein niitä katselemassa. Pyhäinpäivään ei kuulu karnevaalimeininki! Halloween on todella kaukaa haettua hömppää. Klappapuuro-sana on tuttu väylän varrelta eli rajan pinnasta.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, mukava kun pidät kuvistani ja saat niistä energiaa. Sitä valokuuvaaminen minulle itsellenikin merkitsee, voimaannuttavaa kokemusta!

    VastaaPoista