keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Ciao Rooma !


                                                  Kuva wikipediasta

Olen yrittänyt pakata viikon reissun kamoja pieneen lentolaukkuuni, sillä en nyt halua jättää matkatavaroitani Finnairin hoteisiin vaan  kuljetan laukkuni mukanani koneessa. Sain kuin sainkin valittua sopivantuntoiset mukavat reissuvaatteet mukaan. Enemmän vaikeuksia tuotti pakata tarvittava kosmetiikka litran muovipussiin! Sekin onnistui, ja mukana oli sentään myös hiustenhoitotuotteet (minulle must-juttu tämän paksun luonnonkiharaisen, tällä hetkellä jo melko pitkän hiuspehkon kanssa). Olen  ylittänyt myös itseni siinä, että laukku on jo pakattuna vaikka lähtö on vasta huomenna lyhyen työpäivän jälkeen. Onneksi voin jättää autoon talviset vaatteet, niitäkin kun tarvitaan pääkaupunkiseudulla ainakin säätiedotuksista päätellen . Mies ajelee takaisin Lappiin jahka saa minut Helsingissä koneeseen, toki pari päivää pääkaupunkiseudulla viivytään  ensin.

Nautin tästä olosta kun saa kääntää autonnokan kohti etelää ja irtautua näistä pohjoisen kuvioista hetkeksi.Tiedän kyllä , että yhtä ihanaa on palata viikon päästä ja katsella koneen ikkunasta tuttuja jokivarsia!
Matkustamisen viehätys  taitaa ollakin juuri siinä! Lähdössä ja paluussa! Välillekin varmaan mahtuu taas paljon. Rooma historian havinoineen ja raunioineen, museoineen, pitkät illat viineineen ja hyvine ruokineen ja tärkeintä kaikesta - rakkaan ystävän kanssa  asioiden pistäminen kohdalleen, mikä vaatii paljon puhumista ja kuuntelemista!

Tänne palailen siis reilun viikon päästä oletettavasti monta kokemusta rikkaampana!


Elämänmakuista  ja  Rohkeaa Uutta Vuotta kaikille kurkkijoille ja vakilukijoilleni!

Arrivederci!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sunnuntaiarkea juhlan jälkeen



Arki on koittanut pyhien jälkeen mutta arki alkaakin  nyt sunnuntaina. Pakkasetkin ovat hieman hellittäneet, nyt on enää 15 astetta mittarissa! Istuskelen olohuoneessa ja juon muumimukista aamukahvia piparin kanssa. Nuoret nukkuvat vielä ja heidän pikkuinen  koiransa pitää meille miehen kanssa seuraa. Nuoret kotiutuivat tapanintansseista vasta puoli kuudelta aamulla, taksia oli kuulemma saanut odottaa 1,5 tuntia. Muisteltiin miehen kanssa noin kymmenen vuoden takaisia aikoja, jolloin viikonloppuisin tälläinen rytmi kuului asiaan meidän molempien lasten kohdalla.

 

Australialaisnuoret ovat tänään lähdössä jatkamaan matkaa Eurooppaa kohti, suuntanaan heillä on ensin Berliini, sitten Pariisi ja Rooma! Suomen Lappi jää varmaan heidän muistojensa kirjaan eksoottisempana jouluna kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Tornionjokivarressa poikani isän lapsuusmaisemissa lämmittivät vanhaa  navetan päässä olevaa puusaunaa pakkasessa, raahasivat vesikelkalla veden saunaan ja sitten hipsuttelivat pihan poikki lämpimään saunaan!

Eilen illalla tänne pörähtivät myös siskon lapset Ruotsista, kummityttöni on nykyisin töissä Tukholmassa ja oli mukavaa tavata hänetkin.

Joulu on sujunut jokivarressa juuri niinkuin ajattelinkin eli leppoisasti ja vailla stressiä vaikka väkeä on riittänyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kattanut pöytään ostolaatikoita ja rosolleja, hyvin kelpasivat nekin! Siivouskin on kelvannut  melkein marttojen tyyliin, eli tavarat paikolleen ja kynttilät palamaan! Väkeä ja tavaroita on ollut paljon , myös neljä koiraa ovat olleet sisällä joulun pakkaspäivät, joten siivouksesta ei tosiaan kannatttanut paineita ottaa.

Nyt arkivälipäivinä käyn töissä ja uuden vuoden aattoana hyppäämme miehen kanssa autoon ja huristelemme nelostietä pääkaupunkiseudulle! Koska olen töissä aattona puoleen päivään ,päätimme viettää uuden vuoden aaton Jyväskylässä! Hyvä illallinen ja hotelliyö meille melko oudossa kaupungissa tuntui molemmista mukavalta vaihtoehdolta joulunajan sosiaalisuuden jälkeen ennenkuin taas asetumme miehen tyttären perheeseen vieraiksi muutamaksi päiväksi. Siellä odotetaan ensimmäistä vauvaa, jonka pitäisi syntyä reilun kuukauden sisällä, miehelle tuleva pienokainen on ensimmäinen lapsenlapsi.

Sitten uuden vuoden alkupäivinä mies ajelee takaisin kotiin ja minä puolestaan hyppään lentokoneeseen ja matkustan Roomaan, missä Ulkomaanystävätär jo minua odottelee.


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kahden kulttuurin joulua




              Pojan ottama kuva viime sunnuntain tonttufantasiasta, piparikuva oma otos


Joulun aikaa, sadun taikaa
lapsuusvuosien

Tuoksut muistoja
kantavat kaukaa
yhä uudelleen...

Aatonaatto Jokivaressa sujuu edelleen leppoisaan tahtiin. Ilta meni miniän , hänen siskonsa sekä bonustyttären kanssa pipareita ja torttuja leipoessa. Totesin muuten olevani onnellinen kun olen viimeinkin saanut tyttäriä (miniät ja bonustytär) , leipominenkin on paljon hauskempaa yhdessä! Australialaisten suosikkipiparit olivat ilman muuta poropiparit!

Myöhään yöhöön istuttiin vielä pöydässä ja vaihdeltiin joulukokemuksia Australiasta ja Suomesta. Australian joulu on hyvin erilainen, onhan siellä ulkona hellelukemat! Joulupäivä vietetään usein rannalla. Siellä se tärkein joulupäivällinen syödään yleensä vasta joulupäivänä, tosin miniän perheessä syödään myös aattona ja yleensä aterialle osallistuu ystäväperheitä.Videoskypen kautta juttelimme aamulla myös Aussitytön äidin kanssa, joka asuu Sydneyssa, on tämä nykyajan tekniikka mahtavaa. Kaikilla nuorilla on pienet kannettavat yhteyksineen mukana, joten he voivat välittää reaaliaikaista tietoa kotiin koko matkan ajan. Toista se oli omassa nuoruudessamme kun kotiin soitettiin kerran pari (ehkä jos rahat riitti) ja lähetettiin postikortti silloin tällöin. Kotona ei auttanut muuta kuin odottaa ja toivoa parasta!

Arvatkaa mikä muuten Aussitytön siskoon ja poikaystävään on tehnyt suurimman vaikutuksen täällä Napapiirillä tähän asti; ei joulupukki, ei lumiveistokset, ei Napapiiri, ei joulufantasia vaan  -täytetty luonnollista kokoa oleva hirvi Arktikumissa! Se oli kuulemma paljon mahtavampi kuin olivat kuvista päätelleet! On tosiaan hauskaa kuulla kokemuksia toisesta kulttuurista käsin! Samoin vaikutuksen tekivät meidän tavaratalot; Prismat ja Citymarketit. Australiassa kun ei sellaisia tunneta vaan tavarat myydään kaikki omissa kaupoissaan, lihat lihakaupassa ja hedelmät hedelmäkaupoissa jne..

Hetki sitten nuoret lähtivät ajelemaan kohti toista jokivartta ja palaavat tänne tapaninpäivänä.  Me nautiskelemme miehen kanssa hiljaisuudesta hälinän jälkeen. Jouluaattona puolen päivän aikoihin syömme riisipuuron ja sopan bonuslapsien kanssa , sitten ajelemme haudoille sytyttämään kynttilät ja illaksi menemme vanhempien luokse jouluaterialle.

Oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille lukijoilleni!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kadonnut joulustressi


Kuva poikani ottama

 Joulunaluspäivät ovat sujuneet edelleen rauhallisesti, mitä kyllä välillä suuresti ihmettelen.Viime  lauantaisen siivous-ja leipomispäivän jälkeen asettauduin jo joulunviettoon, koska nuoret saapuivat sunnuntain aamujunalla.
Heidän mukanaan ovat aussiminiän pikkusisko poikaystävänsä kanssa, joten aika on kulunut valkean joulun ihmettelyssä ja erilaisissa talviaktiviteeteissä.

 
                                                        Kuva poikani ottama

Kun nuoret ovat olleet päivisin reissuillaan, olen minä nautiskellut hiljaisesta talosta ja poltellut kynttilöitä.  Olen lueskellut uusinta Wallanderia ja välillä tehnyt koirien kanssa lenkkejä lumiseen hämärään rantamaisemaan.
Melkein ihmeellistä on ollut tämä joulunalusaika. Olen onnistuneesti kadottanut tänä jouluna kokonaan joulustressin! Tänä iltana paistetaan pipareita ja torttuja miniän kanssa, huomenna he lähtevät ajelemaan poikani isän lapsuumaisemaan, missä viipyvät tapaniin asti.

torstai 17. joulukuuta 2009

Viime tipan ihminen




Olen tunnetusti viime tipan ihminen. Sellainen voi olla kun ei ole kovin stressaantuvaa tyyppiä.Sellainen ihminen käyttää kaksi vapaapäiväänsä joulukorttien tekemiseen ja tietokoneensa valokuvien järjestämiseen eikä anna minkään häiritsevien ajatuksien ottaa sijaa. Niinkuin että sunnuntaiaamuna pörähtävät nuoret australialasvieraineen meille . Tai että  koti on edelleen siivoamatta. Siis vaikka tekisi sen marttojen siivouksen (tavarat kaappeihin ja kynttilötä palamaan). Leipomistarvikkeet on hankittu, mutta ei leivottu.
Puhumattakaan niistä opiskeluesseistä, joita varten itse asiassa nämä vapaapäivät ensisijaisesti olivat - ovat siis esseet kirjoittamatta.

Aikani täällä blogimaailmassa surffailin ja ihastelin kortteja ja sitten luin  Katriinan korttisouvista   ja tajusin että viime tippa kohdaltani meni jo (se halpa päivä). Perustin kuitenkin oman korttitehtaani ja väkersin  kortit itse, pitkästä aikaa!
Laitoin ne postiin ja vielä muutaman teen tänä iltana, laitoin myös paketteja ! Huomasin  muuten,että joulukortti-ja pakettilistani kansainvälistyy! Kortteja lähtee jo moneen maahan ,ja pakettejakin. Molemmilla pojillani kun on ulkomaalaissyntyiset kumppanit! Liityin juuri vanhimman poikani äidin Facebook-kaveriksi. Hän asuu Australian Sydneyssa! Toisen poikani vaimon äiti asuu Floridassa ja isä Moskovassa! Kun ei nuorena päässyt (lue rohjennut)itse maailmalle tuovat lapset maailman tänne!

Siis rentoja joulunaluspäiviä teillekin blogisiskot ja -harvat veljet! Jokivarressa nautitaan pakkasista ja poltellaan kynttilöitä ja lyhtyjä sisällä ja ulkona!



Posted by Picasa

maanantai 14. joulukuuta 2009

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja



Tänään olen
  • kävellyt koirien kanssa kirpakassa pakkassäässä lenkin jokimaisemissa pitkästä aikaa
  • kuvaillut ja tallentanut rakasta jokimaisemaani sekä kameralla että silmilläni
  • hissutellut hiljaa kotona ja mietiskellyt elämää - että vain voikin nauttia pelkästä olemisesta
  • ajatellut että voisi kutsua ystäviä jouluglögeille - ehkä?
  • käynyt lapsuudenkodissa laittamassa ikäihmisille  pihakuusen jouluvaloineen (25 asteen pakkasessa)
  • tehnyt päätöksen leppeästä joulusta ilman jouluhässäkkää ja ilman joulukinkkua

Vapaapäivä maanantaina on  hyvä tapa aloittaa viikko. Nautin, kun saan jäädä hiljaiseen taloon ja heräillä omia aikojani (mikä näin pakkasella ja pimeässä tarkoittaa jopa lähempänä yhtätoistakin!). Polttelin kynttilöitä ja kuuntelin radiosta jossain kaukaisessa maailmassa tapahtuvia asioita, siltä ne tuntuivat minun korvaani tänä aamuna. Kotona ehdin havaita päivänvalon hetkenkin, työpäivinä se menee usein niin nopeasti ohi, ettei sitä huomaa ollenkaan. Vihoviimeinen märkyys näyttää painuvan unholaan näillä leveysasteilla ja pakkasmittari alkaa näyttää niitä lukemia mitä kuuluukin tähän vuoden aikaan.




Vanhempi poikani ja Aussityttönsä tulevat Aussitytön siskon ja poikaystävänsä kanssa ensi sunnuntaina ja viipyvät pohjoisessa yli  Uuden vuoden. Eivät koko aikaa meillä ole, eivätkä edes joulunpyhiä, mutta riittävästi kuitenkin että säpinääkin riittää. Olen vapaalla joulunalusviikon, joten voimme juhlia joulua jo etukäteen.
Olemme miehen kanssa joulunpyhät kaksistaan, aattona menemme syömään vanhempieni luokse. Vaihtoehto ei kuulosta ollenkaan huonolta kun muistaa viime vuoden joulua, aattoaterialla meitä oli 10 h  ja joulupäivänä 11 h. Joka toinen joulu jaksaa tuollaisen rumban!

Oikein odotan että joulunaikaan saan vihdoinkin syventyä norjalaisen Linda Olssonin kirjaan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.   Tämä kirja on odotellut hyllyssäni jo pitempään ja minusta kirja vaikuttaa kiehtovalta jo pelkän nimensä vuoksi. Toinen nimen perusteella kiinnostava (valitsen kirjan joskus pelkän nimen perusteella!) kirja on Renate Dorresteinin  Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa.



12 kuvaa jokivarresta/joulukuun kuva






















Ounasjoen ranta 14.12.2009 klo 13.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.
Pakkasta yli kaksikymmentä astetta!

















Ounasjoen ranta 18.11.2009 klo 11.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.





Ounasjoen ranta 13.10.2009 klo 13.10
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.






Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.



tiistai 8. joulukuuta 2009

Umpirakastunut keskiäkäinen

Keskiäkäisestä (klikkaa) voi tulla
ihan  yhtäkkiä
aivan
umpirakastunut!

Susupetal haastaa blogissaan pukemaan ilkialastoman keskiäkäisen muodin luomuksiin .Tuo Keskiäkäisen hajatelmia on muuten mainio kirja. Tilasin sen itselleni ja ehkäpä se päätyy pukinkonttiin jollekin keskiäkäisyyden oireyhtymää potevalle sielunsiskolle!


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kaksi kynttilää




Siskon uusi mies on ruotsalainen. Olivat meillä viikonlopun kyläilemässä ja lähtivät hetki sitten ajelemaan länsirajaa kohti. Mies oli toista kertaa käymässä täällä siskon synnyinsijoilla . Itsenäisyyspäivän rituaalimme herätti hänessä ihmettelyä ; kaksi kynttilää ikkunalle ja vähän ennen seitsemää junttautuminen koko sakilla television ääreen katsomaan tuntikausien kättelysessiota , mihin kuuluu meidän naispuolisten katsojien (sisko, äiti, mie ja bonustytär) asiankuuluvat kommentit pukuloistosta ja erityisesti loistottomudesta .Mies jaksoi ihmetellä puolitoista tuntia juhlatouhua, pisteet siitä hänelle! Kyllä kulttuurien erilaisuus on rikkautta:-)

Käytiin pienellä kävelyllä ja huomattiin etteivät oikeat kynttilät palaneet enää monellakaan ikkunalla. Ovat vaihtuneet sähkökynttilöiksi. Sääli. Muistan vielä joitain vuosia sitten kun virastotaloissakin oli palkattu kynttilävahdit klo 18-19 itsenäisyyspäiväksi. Itse vielä poltan oikeita kynttilöitä, en tosin joka ikkunalla, vaan parilla kadunpuoleisella!

Minun itsenäisyyspäivän rituaaleihin on kuulunut jo vuosikausia erityinen sivuvivahde. Juhlapäivänä on nautittava konjakit kahvin kera ja malja nostettava yhdelle erityiselle itsenäisyyspäivälle. Olen nimittäin ollut itsekin kutsuttuna vieraana linnanjuhlissa ja sen vuoksi on aivan erityistä katsella juhlamenoja kun on hyvin muistossa oma juhlapäivä vuosia sitten! Kutsu oli minulle suuri yllätys ja erityiseksi sen teki että sain sen itse enkä kenenkään kautta avecina!

Meillä on nyt todellinen joulukeli, olokin on melkein jouluinen kun olemme vieraiden kanssa syöneet ja juoneet vähän liiankin hyvin.Ulkona on mukavasti lunta, puut huurussa ja yömyöhään pelattiin Menolippua. Pelaaminen on hyvä tapa harjoittaa kielitaitoakin, ruotsi sujui kuin varkain pelin tohinassa. Oikeasti ruotsi ei kyllä minulta hyvin suju. Pientä pakokauhua herättääkin etukäteen keväällä olevat pakolliset ruotsin opinnot yliopistolla.

Mukava viikonloppu takana siis on! Nyt on vielä lähdettävä koiralenkille näin iltamyöhäisellä ja sitten on pistettävä pehkuihin! Heti huomenaamulla vedän nimittäin töissä tiimipäivän , opinoissa on kirjoittava essee ja lauantaina on vielä tenttikin! Huhhuh!
Posted by Picasa

torstai 3. joulukuuta 2009

Vuosi vuodelta horjuvimmin askelin



vuosi vuodelta
horjuvimmin askelin
vapisevimmin käsin

lippu nousee salkoon
jo kauas sen näen

rinnassa läikähtää

rakas isä
rakas koti
rakas maa



Runotorstain ja valokuvatorstain tämän viikon 151.haasteena on SININEN ja VALKOINEN.
Kuvani ja runoni kertovat tällä viikolla minulle tärkeästä ihmisestä, isästäni, sotaveteraanista.
Kuva on vanha ja olen sen aiemminkin julkaissut blogissani tässä kohtaa.