Tänään ajeltiin työtiimin kanssa viettämään kehittämispäivää maaseudun rauhaan. Maisema oli kuin postikortista, mutta mittarissa pakkaslukemat kiipesivät jälleen kolmenkymmenen asteen tuntumaan. Kotona illempana koiralenkillä viima tunki kirjaimellisesti luihin ja ytimiin. Oma kestävyyteni alkaa hiipua. Kaipaan ulos ja jäälle, suksille, aurinkoon, metsälaavuille nuotiolle. Tunnen oloni liian kahlituksi näillä jatkuvilla pakkaskeleillä kun ei tarkene kuin pikaisia lenkkejä ulkona tehdä!
Havaittiin jälleen, että hyvää tekee lähteä päiväksi työpaikan imusta pois. Vaikka tiukkaakin asiaa puhuttiin, olivat olemuksemme kuitenkin rennompia ja ajatuksetkin avarampia, kun saimme etäisyyttä hieman. Meillä on tapana pitää vuosittain koko työtiimille kolme neljä kehittämispäivää ja enimmäkseen lähdemme silloin pois, syksyllä olimme Levillä pari päivää. Tämä helmi-maaliskuu on kiireistä aikaa töissä. On kaikenlaista meneillään ja välillä ovat työasiat työntyneet aamuyön tunteina mieleen ensimmäisenä.
Pakkaset ja työpaineet ovat nostaneet myös ärtymiskynnystäni . En ole asioiden suhteen herkkähipiäinen, mutta nyt olen muutaman kerran ärhäkkänä ottanut kantaa asioihin , joista en ennen ole juuri välittänyt.
Olen myös herkempi kaikenlaiselle epäasialliselle kohtelulle. Viimeksi lähdin ovet paukkuen hammaslääkäriltä.
Olin tullut sovittuun vuositarkastukseen aamulla puoli yhdeksäksi. Olin vapaapäivällä ja olin sopinut ystäväni kanssa aamukahvitreffit heti tarkastuksen jälkeen. Yhdeksältä istuin vielä nöyrästi odotushuoneessa vanhoja lehtiä turhautuneena selaillen ja tunsin kuinka kiukku alkoi nousta ja posket palaa. Muistin että tämä hammaslääkärini, eläkeikää hipova arvostettu ammattilainen ( joka huom! tekee taitavasti laser-hoitoja, sen vuoksi olen juuri hänen luonaan käynyt, poden nimittäin hammaslääkärikammoa) on ollut aiemminkin hyvin suurpiirteinen aikojen kanssa enkä tosiaan ensimmäistä kertaa istunut ja odottanut reippasti yli sovitun ajan. Viisi yli yhdeksän kiukkuni oli jo siinä lukemassa etten enää pysynyt penkillä vaan marssin vastaanottoon ja ilmoitin vastaanottovirkailijalle, että en sitten enää muuten tämän herran vastaanotolle tule, että terveisiä vaan! Jopa teki hyvää! Nyt olisi sitten löydettävä uusi, yhtä taitava hammaslääkäri! Tälläinen kiukkuaminen on uusi asia minulle! Mitenkähän siihen alkaisi suhtautua.....