tiistai 16. helmikuuta 2010

Tutuilla ja vierailla törmillä

 
Pieni luisteljatyttö Helsingin rautatietorilla

Viime viikonlopun Helsingin matka  viipyilee vielä mielessä vaikka jo pari päivää olen ollut kototörmillä. Mitään kovin ihmeellistä en tehnyt tai toisaalta teinkin. Vietin aikaa läheisteni kanssa. Jossain välissä pääkaupunkiseudulle on kertynyt melko joukko perheenjäseniä laajassa merkityksessä asustelemaan.Viikonloppu sujui nopeasti kun kuljettiin paikasta toiseen. Tällä kertaa asuin nuorimman poikani ja hänen vaimonsa luona Herttoniemessä. Kävin katsastamassa myös vanhimman poikani ja hänen avokkinsa, Aussitytön kauniin kodin Munkkiniemessä, jonne ihan vasta olivat muuttaneet. Lauantaina ajelimme Gimuli-miniän kanssa junalla Järvenpäähän, jossa asuu miehen vanhimman tyttären perhe . 

 
   Rautatietorin talvitunnelmaa

Heillä olikin  sitten  ilo esitellä minulle tämän reissun ehdottomasti hienoin juttu, nimittäin pieni poikansa, kuukauden vanha! Poika on miehen ensimmäinen lapsenlapsi. Ristiäisiä vietetään  maaliskuussa, nimen kyllä sain kuulla jo nyt. Perjantai-iltana kävimme joukolla syömässä Kynsilaukka- valkosipuliravintolassa ja illan päätteeksi kävimme leffassa katsomassa Up in the Air-elokuvan! Illalla mukaan liittyi vielä lapsuudenystäväni tytär, joka on meillä viettänyt paljon aikaa. Hän opiskelee Kallion ilmaisutaidon lukiossa ja on hienosti sopeutunut Helsinkiin, vaikka kotiin pohjoiseen onkin pitkä matka. 

Toivon kyllä, että joku tai jotkin nuorista palaa vielä takaisin pohjoiseenkin. Itsestäni tuntuisi melko oudolta muuttaa jossain vaiheessa pääkaupunkiseudulle, vaikka sinne kuinka  lähisukua kertyisikin. Toisaalta lentämällä ei matkaan kulu kuin tunti ja viisi minuuttia. Kylästelyaikaakin kertyy enemmän kun on aina useamman yön puolin ja toisin. Ehtii kunnolla juttelemaan kun oikeasti vietetään aikaa yhdessä. Mutta kuitenkin, ihanaa olisi jos asuisivat vähän lähempänä !


 

Olen ollut vapaalla reissun jälkeen ja nauttinut suuresti aurinkoisista talvipäivistä . Tänään ehdin jäälle hiihtolenkille  koirien  kanssa vielä ilta-auringon aikaan. Joen jäällä ja rantaladuilla oli hiljaista ja koirat saivat juosta vapaana, liekö yli kymmenen asteen pakkanen karkottanut muut ulkoilijat. 


 

Meitä pakkanen ei haitannut, koirat viilettivät edellä ja nauttivat kuin saivat juosta siksakkia pitkin rantatörmiä!
Täällä on lunta satanut  viime aikoina todella paljon, joten ladut eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Onneksi saaren ympäri on joku tehnyt latukoneella hienon ladun, jota kelpasi hiihdellä!
Huomenna sama uudestaan, mikäli pakkanen sallii! Säätiedotuksista päätellen pakkanen on jälleen kiristymässä!

5 kommenttia:

  1. Asioilla on puolensa. On ihana tavata nuorisoa arkisemmissakin yhteyksissä ja useammin, mutta yökyläillessä tulee taas toisenlaista läheisyyttä.

    Teräviä ja hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Äitini sukua asuu paljon pääkaupunkiseudulla, joten siellä tulee käytyä, mutta meiltä täältä Turusta on eri juttu käydä siellä kuin sinulta sieltä pohjoisesta. Meiltähän pääsee junalla (periaatteessa) parissa tunnissa. Lentäminen on varmaan sinun tapauksessasi se helpoin tapa, mutta on se vähän arvokasta.

    Ihanan aurinkoisia talvikuvia.

    VastaaPoista
  3. Tuo Katriinan lause yökyläilystä onkin muuten varmasti totta.
    Vaikka olisi kyllä ihana poiketa joskus iltakylään, tai päivittää kuulumiset tuoreeltaan kasvotusten.
    Kylläpä tuo lentokone tosiaan sujauttaa välimatkan nopeasti!

    VastaaPoista
  4. Jännä kokemus siirtyä omasta tutusta paikasta toiseen vieraaseen ja hektisempään kohteeseen vajaassa tunnissa! Bendolinolla meiltä pääkaupunkiin otta enää 4h ja tuntuu kuin olisi huomattavasti lähempänä, ihanaa. Kuvistasikin aistii tuon samaisen kokemuksen. Äsken oltiin tuolla hulinassa ja nyt täällä hiljaisemmassa.

    VastaaPoista
  5. Katriina, mie olen tosiaan niin tottunut siihen että vieraat ovat aina yöpyviä vieraita. Se johtuu niistä vuosista kun asuin kaukana maalla. Puolensa on nykyisin lhyilläkin vierailuilla. Mutta läheisten suhteen edelleenkin pidän siitä että ollaan yökylässä. Hauskinta ovat aina leppoisat aamut kun tepastellaan yöasuissa keittiöön ja istutaan pitkään aamupalan ääressä orientoituen tulevaan päivään.

    Moninainen; Matka on enimmäkseen asennekysymys. Tietenkin vähän myös raha. Mutta onnenski on paljon edullisiakin lentoja Hkiin täältä.

    Mk; Niinkuin tuossa yllä jo totesinkin, että puolensa kaikilla. Pääasia on tietenkin se että on ihmisiä jotka vielä kylästelevät:-)

    Rita; nuorempana minäki matkustin enimmäkseen yöjunalla ja pidin siitä siirtymävaiheesta. Silloin oli lapset kotona ja hektisestä arkisesta oli hyvä olla edes välillä rauhassa junan kiskojen sykkeessä.
    Hauskankun huomasit kuvien eron, en itse sitä ajatellutkaan kun kuvia valitsin!Tai tiedostamaton altajntani varmaan ajatteli:-)

    VastaaPoista