torstai 25. helmikuuta 2010

Purevaa pakkasta ja kiukkuamista

 

  


Tänään ajeltiin työtiimin kanssa viettämään kehittämispäivää maaseudun rauhaan. Maisema oli kuin postikortista, mutta mittarissa pakkaslukemat kiipesivät jälleen kolmenkymmenen asteen tuntumaan. Kotona illempana koiralenkillä viima tunki kirjaimellisesti luihin ja ytimiin. Oma kestävyyteni alkaa hiipua.  Kaipaan  ulos ja jäälle, suksille, aurinkoon, metsälaavuille nuotiolle. Tunnen oloni liian kahlituksi näillä jatkuvilla pakkaskeleillä kun ei tarkene kuin pikaisia lenkkejä ulkona tehdä!

Havaittiin jälleen, että hyvää tekee lähteä päiväksi työpaikan imusta pois. Vaikka tiukkaakin asiaa puhuttiin, olivat olemuksemme kuitenkin rennompia ja ajatuksetkin avarampia, kun saimme etäisyyttä hieman. Meillä on tapana pitää vuosittain koko työtiimille kolme neljä kehittämispäivää ja enimmäkseen lähdemme silloin pois, syksyllä olimme Levillä pari päivää.  Tämä helmi-maaliskuu on kiireistä aikaa töissä. On kaikenlaista meneillään  ja välillä ovat työasiat työntyneet aamuyön tunteina mieleen ensimmäisenä.  

Pakkaset ja työpaineet ovat nostaneet myös ärtymiskynnystäni . En ole asioiden suhteen herkkähipiäinen, mutta nyt olen muutaman kerran ärhäkkänä ottanut kantaa asioihin , joista en ennen ole juuri välittänyt.
Olen myös herkempi kaikenlaiselle epäasialliselle kohtelulle. Viimeksi lähdin ovet paukkuen hammaslääkäriltä.
Olin tullut  sovittuun vuositarkastukseen  aamulla puoli yhdeksäksi. Olin vapaapäivällä  ja olin sopinut ystäväni kanssa aamukahvitreffit heti tarkastuksen jälkeen. Yhdeksältä istuin vielä nöyrästi odotushuoneessa vanhoja lehtiä turhautuneena selaillen ja tunsin kuinka kiukku alkoi nousta ja posket palaa. Muistin että tämä hammaslääkärini, eläkeikää hipova arvostettu ammattilainen ( joka huom! tekee taitavasti laser-hoitoja, sen vuoksi olen juuri hänen luonaan käynyt, poden nimittäin hammaslääkärikammoa) on ollut aiemminkin hyvin suurpiirteinen aikojen kanssa enkä tosiaan ensimmäistä kertaa istunut ja odottanut reippasti yli sovitun ajan. Viisi yli yhdeksän kiukkuni oli jo siinä lukemassa etten enää pysynyt penkillä vaan marssin vastaanottoon ja ilmoitin vastaanottovirkailijalle, että en sitten enää muuten tämän herran vastaanotolle tule, että terveisiä vaan! Jopa teki hyvää!  Nyt olisi sitten löydettävä uusi, yhtä taitava hammaslääkäri! Tälläinen kiukkuaminen on uusi asia minulle! Mitenkähän siihen alkaisi suhtautua.....

7 kommenttia:

  1. Joskus sitä vaan pitää antaa mennä ja tuulettaa.. Ja ihan aiheestahan suutuit! Joskus mietin sitä, miksi sitä ei useammin 'suuttuisi' ja antaisi tulla ulos mieltä painavat asiat. Ehkäpä ne sitten ei yöllä herättäisi murehtimaan.. sekin kun on mullekin kovin tuttua!

    VastaaPoista
  2. Voi miten tutulta kuulosti tuo sinun äkäisyys ja sille on nimikin: VAIHDEVUODET! Vaihdevuodet ovat myös hyvksi siinänä mielessä, että vihdoinkin pääsee eroon kiltin tytön roolistaan ja osaa arvostaa itseään. Sitä alkaa itse arvostaa itseään ja aikaansa ihan eri tavalla.
    tv. santtuanneli

    VastaaPoista
  3. Tuntuuko, että meinaat välillä räjähtää ulos raameistasi? Että tekee mieli huutaa ruma sana. Kyllä se välillä tekisi tosi hyvää jokaiselle. Itse olen vieläkin liian myöntyväinen ja myönteinen tilanteissa, joissa kannattaisi jo kirota. Siihen suuntaan, pahaksi akaksi mennään;)

    VastaaPoista
  4. Elisa, Santtu ja Katriina; Muistanpa lukeneeni aikoinaan kirjan , jonka nimi muistaakseni on Kiukku on voimaa! Nyt kun muistelen olen tosiaan viime aikoina kiukunnut siellä täällä; enimmäkseen erilaissa asiakaspalvelupisteissä akselilla lehtimyyjät - kännykkäfirmat. Onneksi en ole kiukunnut kotona (piti oikein kysyä mieheltä), töissä jonkun verran hallituissa rajoissa.

    Mutta ehkäpä hyvinkin liityn pikkuhiljaa kilttien tyttöjen kerhosta pahojen akkojen klubiin!

    VastaaPoista
  5. Kiltit tytöt pääsee taivaaseen ja tuhmat mihin vaan, että sitä rataa. Aikansa kärsivällisen kiltisti odoteltuaan on paikallaan jättää kyrsivä odottelu ja laittaaa asioihin vauhtia. Ajatus pätee läpi koko muunkin elämän. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  6. En minä varmaankaan ihan kiltti ole koskaan ollut...ainakin siskoni antoi palautetta että kysypä ex-miehiltäsi! Ninpä. Mutta tälläinen kodin ulkopuolella tapahtuva tulistuminen on ollut harvinaisempaa, olen ollut joustava ja sovitteleva niissä tilanteissa enimmäkseen. Mutta kyllä nyt aioin kiukuta jatkossakin jos aihetta on!

    VastaaPoista
  7. Minun hammaslääkärini on aina vartin myöhässä, joskus hieman enemmänkin. Yritänkin saada aamupäiväaikoja, koska silloin hän ei ole vielä myöhässä:) Tosin on niin hyvä lääkäri, että pois en vaihtaisi.

    Joskus tekee kyllä hyvä kihahtaa. Ja minä kun en ole niin kauhean kiltti niin sanon aina jos saan huonoa palvelua. Tosin hyvin asiallisesti. Terveisiä pohjoiseen. Tyttäreni tuli juuri hiihtoloman vietosta Ylläksellä. Olikin ihanan hiljainen viikko täällä meillä kun murkku oli poissa.....Terveiset Kirkkonummelta Marja-Leena

    VastaaPoista