lauantai 6. maaliskuuta 2010

Valkeiden tulppaaneiden hetki

Ulkona on aivan ihana keväinen päivä. Kohta lähdetään pitkästä aikaa hiihtoretkelle jäälle koirien kanssa. Minä istun vielä aamutakissa nojatuolissa ja käynnistelen itseäni hiljakseen kirkkaaseen kevätpäivään.
Ihailen maljakossa olevaa runsasta valkeiden tulpaaneiden kimppua.  Oli kertakaikkiaan pakottava tarve ostaa värikkäiden tulpaaneiden sijaan puhtaanvalkoinen kimppu, sillä väriä elämässä on kertakaikkiaan ollut tarpeeksi viime aikoina ihan jokaisella elämän alueella.



Takana on ollut nimittäin melkoinen viikko. Maanantaina oli budjettideadline ja heti töiden jälkeen lähdittiin ajamaan kohti pohjoista hirveässä pyräkässä , josta takaisin kahden tiiviin seminaaripäivän (minullakin oli puheenvuoro siellä) jälkeen myöhään keskiviikkoiltana. Juuri ennen kauppojen sulkeutumista ehdin ruokaostoksille, koska heti torstaina töiden jälkeen meille oli tulossa syömään veljeni ja siskoni  lapsineen sekä vanhempani., yhteensä 10 h! Ja torstaina tietenkin töissä oli tiimi-ja työnohjauspäivä, joten en voinut nipistää yhtään työajasta, jotta olisin päässyt aiemmin lähtemään. Torstai-ilta oli kyllä mukava, mutta hujahti myöhään yöhön, koska sisarukseni olivat lomalaisia ja lomatunnelmissa. Perjantaiaamuna siippa huomautti kauniisti minua katsoessaan että" jospa tulisit minun kyydissäni tänään töihin?". Enkä pistänyt vastaan kun muistin viimeisen konjakkilasillisen melkoisen myöhään! Ja tietenkin perjantaipäiväkin oli deadline-tilastopäivä...

Eilen sitten töistä kotiutuessani hyppäsin vauhdilla sänkyyn peiton alle ja nukuin kolme tuntia. Olisin voinut varmaan voinut nukkua aamuun astikin....Tuli kyllä todennettua jälleen kerran, että stressinsietolykyni on melko hyvä.

Mutta nyt on hyvä ja raukea olo! Tänään ei ole kiirettä mihinkään, eikä huomennakaan. Ensi viikkoa en vielä ajattele, ainakaan paljoa... Illalla saunotaan ihan rauhassa miehen kanssa, Midsommerin murhatkin alkavat taas televisiossa...

 Leppoisaa lauantaita teillekin blogisiskot ja -veljet!

5 kommenttia:

  1. Ei voi kuin ihailla noita hermoja! Minulla alkoi päätä puristaa jo lukiessakin, toista ääripäätä kun edustan. Onneksi osaat palautuakin nopeasti, joten hiihtolenkki hyvässä säässä tuntuu varmasti ihanalta.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. On sinulla ollut rankkaa. Onnittelut hyvästä stressinsietokyvystäsi.
    Minulla ei ole hyvä ja raukea olo vastaavanlaisten kiireiden jälkeen. Työasiat pyörii päässä, sillä monta hankalaa juttua kesken ja työpäivät aivan liian lyhyitä, huoh. Pitää ruveta aktiivisesti työsuojelemaan itseään.
    Rentouttavaa ja palauttavaa viikonloppua sinulle! Eiköhän se hyvinkin onnistu suksien päällä kauniissa kelissä :)

    VastaaPoista
  3. On se menoa ollut sinulla! Viikko vierähtää työn merkeissä äkkiä. Kyllä nämä viikonloput ovatkin ihanaa mannaa, nautitaan!

    VastaaPoista
  4. Katriina, Ruska ja Rita; hiihtolenkki teki hyvää ja torstai-illan sukupäivällisen jämät maistuivat sen päälle. Sitten otin taas nokoset, mikä on minulle harvinaista. Nyt tein pannaritaikinan , mies lämmiyttää saunaa...Viikonloput ovat tosiaan ihania!!

    Niin ja Ruska, itsensä työsuojelu on tärkeää, omat rajat on hyvä tietää. Minua auttaa kun tiedän että kiirejakso on rajallinen ja sitten tulee leppoisampaa aikaa.

    VastaaPoista
  5. Jessus tuota sinun viikkoasi! Tuommoiseksi se aina välillä menee, tiedän itsestänikin. Pahinta on, että olen aina vaaraksi itselleni ja muille liikenteessä olijoille, kun stressi pisteet ovat liian korkealla.Minun projekteni on ollut jo pari vuotta, että oppisin tunnistamaan hyvissä ajoin sen hetken, kun stressipisteet menevät yli terveellisen rajan, oppin edelleenkin. Otahan ensi viikko rauhallisesti!
    tv. santtu

    VastaaPoista