Viime viikon keskiviikkona tilasin liput Ryanairilla Saksaan ja 1.pääsiäispäivänä suuntasimme automme kohti nelostietä Tampereelle ja jätimme sen veljenpojan huostaan vajaaksi viikoksi. Eipä tarvinnut extempore-reissuamme katua. Oli ihanaa käydä täältä loskan ja lumen keskeltä haistelemassa, maistelemassa ja katselemassa kevättä. Viisi päivää kului kyllä liiankin nopeasti , nyt ollaan jo kotona toivottu reissusta ja orientoiduttu huomenna alkavaan työarkeen!
Vesivoimalla Nerobergille Nerobergin uusi ulkoilupuisto puiden latvuksissa
Vanha , kaunis ortodoksikirkko Nerobergillä Wiesbadenissa
Ensimmäisenä päivänä kierreltiin Wiesdenin vanhaa kylpyläkaupunkia.
Wiesbaden on Hessenin osavaltion pääkaupunki läntisessä Saksassa. Rein-joen ja Taunus-vuoriston välissä sijaitsevan kaupungin väkiluku on noin 280 000. Alueella sijaitsevien kuumien lähteiden ansiosta Wiesbaden muodostui jo keskiajan lopulla merkittäväksi kylpyläkaupungiksi, osittain tästä statuksesta johtuen kaupungille on yhä tyypillistä klassistinen rakennustyyli ja runsaat viheralueet. Nykyään kaupunki muodostaa yhden kokonaisuuden Reinin etelärannalla sijaitsevan Mainzin kaupungin kanssa.
Nerobergin rinteillä kukkivat valkovuokot ja Wiesbadenin kaupungin omistamilla viiniviljelmillä viiniköynnökset aloittelivat kasvukauttaan. Puistoissa kukkivat kirsikkapuut ja magnoliatkin olivat viittä vaille kukilla. Kevät oli tosin Saksassakin tänä vuonna myöhässä, puut olivat vasta hiirenkorvilla.
Toisena reissupäivänä ajelimme kauemmaksi; en varmaan koskaan kyllästy Reinin jyrkän jylhiin rantamaisemiin ja rinteillä keikkuviin linnoihin ja rauniohin. Jaksan myös edelleen ihastella vanhojen kaupunkien koristeellisia julkisivuja ja pieniä kujia. Miehelle ne olivat uutta, hänen kuvansa Saksasta oli paljon modernimpi ja perustui teollisesta Saksasta luotuihin mielikuviin .
Kolmantena matkapäivän patikoimme lähikylissä melkoisen lenkin, laskimme kilometrejä tulleen päivän aikana 15-20 km. Aurinko paistoi koko päivän ja lämpöasteita oli varmaan yli 20. Nenänpääni kärventyi ja toinen jalkani kipeytyi niin että edelleenkin vähän linkutan. Mutta hieno patikkareissu meillä oli. Hessenin osavaltio muistuttaa maastoltaan koti-Suomeamme. Se on täynnä vihreitä kumpuilevia niittyjä, tammi-ja pyökkimetsiköitä ja laaksoissa pieniä kyliä. Erittäin viehättävää seutua!
Ulkomailla asuva ystävä ei ole hassumpi juttu, vaikkakin hyvin muistan sen ikävän, kun läheisin ystäväni muutti miehen perässä Saksaan. Heidän hääpäivänään join elämäni ensimmäistä kertaa yksin kotona päiväsaikaan viinipullon ja itkeskelin kun tajusin, että ystäväni jää Saksaan lopullisesti. Hän odotti silloin jo heidän ensimmäistä yhteistä lastaan. Nyt kun tuo kummityttöni on 14 v, olen ainoastaan onnellinen siitä, että minulla on ollut tilaisuus tutusta toiseen kulttuuriin ja elämänmenoon ystävän perheen kautta. Sitäpaitsi taidan tavata Ulkomaanystävääni enemmän kuin montaa lähempänä asuvaa ystävää. Kesällä kummityttöni ja hänen pikkuveljensä ovat tulossa yksikseen Suomeen, ovat meilläkin viikon!
Miehen tyttären oli päästävä reissulla myös shoppailemaan. Niinpä lähdimme viimeisenä reissupäivän hänen ja Ulkomaanystävien lasten kanssa junalla päiväreissulle Frankfurtiin ja jätimme ystävän kotiin lepäilemään.
Tytär löysi kuin löysikin uuden, upean laukun ostoskatu Zeililta ja oli onnellinen (ja 100 euroa köyhempi)!
Arvatkaa muuten kummasta Saksasta minä pidän enemmän, maalaismaisemista vai näistä kaupunkinäkymistä?
Edit 11.4.2010 klo 21.15. Ps. Huomasin vasta, että
mm pyysi kommentissaan aiemmin kertomaan mikä matkassani oli parasta ja mikä kotiintulossa. Parasta matkassa oli keväinen yhdessäolo miehen, bonustyttären ja ystävän perheen kanssa, Kotiintulossa parasta oli oma sänky, niinkuin aina reissun jälkeen.