perjantai 30. huhtikuuta 2010

Olen kerran kuullut villihanhien huudon

 "Olen kerran kuullut villihanhien huudon, enkä enää saa levoton, levotonta sydäntäni  tyyntymään", tämä tuntemattomaksi jääneen runoilijan pätkä kosketti nuorempana kovinkin
silloin levotonta sydäntäni ja kyllä se vieläkin sydämessä hieman tuntuu!



Eilen illalla kuulin joelta ensimmäistä kertaa joutsenten huudon. Se sävähdyttää aina sielun sopukkaan asti. Huudossa on kaihoa ja riemua yhtäaikaa. Kaihoa vuodenaikojen väistämättömästä kierrosta ja elämän vauhdista ja riemua tulevasta kevään lämmöstä ja voimasta. Nuorempana huudossa kuului enemmän joutsenten  retkiltään tuomaa muiden maiden kaikua, mikä veti puoleensa voimakkaasti!

Meidän kohdallamme joki on vielä jäässä, joten joutsenet eivät vielä pysähdy tähän kohtaan. Keskustassa joki on jo auki niinkuin tuossa viikko sitten otetussa kuvassa näkyy. Mies sanoi eilen pohjoisesta palatessaan että siellä myös virrat ovat monin paikoin vapaana, se merkinnee ettei kovia tulvia ehkä tänä keväänä pääse muodostumaankaan!

Hetki sitten tulin  miehen kanssa tehdyltä koiralenkiltä, kiertelimme kylän raittia ja totesimme että hiljainen on kylätie. Vapusta ei näy merkkiäkään, eikä pihoilla näkynyt ylimääräisiä autoja. Vappuhulinat taitavat keskittyä perinteisesti keskustaan.



Oma vapunviettoni sujuu rauhallisesti, ollaan koko vappu kahdestaan ja se tuntuu hyvältä vaan!
Vuokrasin pari leffaa, viileässä odottaa Saksasta tuotu kuoharipullo ja menuuna on uuniperunoita kinkkutäytteellä! Mies lämmittää saunaa ja radiosta soi Puhelinlangat! Riehakasta vai mitä?

Iloista vappuriehaa tai vappurauhaa, kummin vain, kaikille blogiystävilleni! Minä aloitan vapunvieton lasillisella Rieslingiä  juuri nyt- siis kippis !

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Huhtikuu on kuukausista julmin


Huhtikuu on kuukausista julmin. Tämä  huhtikuussa usein käytetty sanonta on runoilija T.S.Elliotin  kokoelmasta Autio maa. Asiasta kirjoitti paikallinen aviisimme muutama päivä sitten. Koko runo /vai mahtaako olla vain osa runosta?) kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella. Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin."

Kauniisti on runoilija sanoiksi pukenut huhtikuun oikullisuuden ja  sen vahvan tehtävän, kevään voiman valjastamisen kasvuun. Tänään on huhtikuu näyttäytynyt juuri tuollaisena, ailahtelevana ja oikullisena.Päivän aikana on nähty kaikenlaista säätä; yöllä pakkasta, aamulla lunta ja räntäää, päivällä tuulenpuuskia ja sadetta ja nyt paistaa kaunis iltaaurinko.


Tämä viikonloppu sujuu töiden merkeissä, mikä on melko harvinaista nykyään. En ole vielä erityisemmän väsynyt ,vaikka takana on täysi työviikko ilman näitä viikonlopun töitäkin. Maanantaina  sitten huilaan ja ensi viikolla on onneksi myös perjantai vapaata. Mies on lähdössä ensi viikolla muutamaksi päiväksi ystävänsä kanssa laskettelemaan. Heillä on  ollut jo useita vuosia tapana tehdä viime hetken tunturireissu. Sanovat että tähän aikaan pohjoisessa on hyvä olla kun on rauhaa ja tilaa ja usein vielä ladut ja rinteet hyvässä kunnossa. Vapun jälkeenhän tunturikeskukset sulkeutuvatkin.

Mies lähtee myös toukokuun alkupuolella toiselle reisulle; suorittamaan sisävesilaivurikurssia vävynsä kanssa. Harkitsemme vakavasti osakkuuutta veneessä ja sen myötä Saimaan veneilyä ensi kesänä yhdessä miehen tyttären perheen kanssa. Laivurikurssi on siellä Saimaan tuntumassa tyttären perheen mökkimaisemissa. Harmi kun en pääse reissulle mukaan. Olisi ihana päästä mökille helatorstain pitkillä vapailla ja tavata miehen tytärtä ja vauvelia kun miehet ovat veneilytaitoja opiskelemassa. En pääse mukaan siksi , koska olen lupautunut olemaan isäni seurassa kun äiti ja nuorin sisko matkustavat ulkomaille samaan aikaan. Isässä alkaa ikä painamaan ja hän on maalla melko avuton kun ei aja autoa itse.

Enpä olekaan pitkästä aikaa ollutkaan yksin kotona, tai en yksin ole nytkään kun ovat koirat kaverina! Eiköhän tuo  erilläänolokin kuitenkin suju ja muutama päivä kotona yksin tekee varmaan ihan hyvää.

                                          Tammikuussa kuollut koiramme oli vuosi sitten vielä näin hyväkuntoinen!
                                          Välillä on ikävä meidän rauhallista seniorikoiraa!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kohta jäät lähtevät


Pitkästä aikaa suuntasin koiralenkin jäälle. Yöpakkaset ovat kovettaneet jäänreunan niin että matalimpiin suistoihin uskaltautui vielä koirien kanssa menemään. Tosin ne oli pidettävä kiinni, kun syöksähtelivät siihen malliin jään railokohtiin , eikä vanhempi sokea koirani edes erottanut koko railoja. Ihan viimeisiä kertoja jäälle pääsee, kohta  jäät lähtevät ja vesi nousee, joten saattaa mennä kesäkuulle ennenkuin rantapolkuja pääsee kulkemaan! Harmi, sillä nämä rannat ovat ehdottomasti lempipaikkojani, niinkuin olette varmaan huomanneet Jokivarren kuvistakin!

Töissä on ollut tosi kiireistä aikaa loman jälkeen, iltaisin ei paljon muuta jaksa kuin olla rauhassa kotona. Tänään tosin sain aikaiseksi käydä töiden jälkeen kaupungilla ja ostin jotain kevätvaatteita kuten heleänvihreän keväisen pellavaneulejakun, ihan piristykseksi itselleni. Tänään huomasin lehdestä myös Instrumentariumin kevättarjouksen, kahdet moniteholasit yhden hinnnalla! Täytyisi käydä muutenkin optikolla, näkö on mennyt huonommaksi.  Viikonloppuna sain sentään laitettua talvivaattet varastoon ja samalla raivattua eteisen kaapit. Miten voi kahdelle aikuiselle kertyä niin montaa toppatakkia ja kaikenlaista muutakin takkia puhumattakaan pipoista, huiveista ja käsineistä?

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Sielun Veljien kanssa Moskovassa /Sunday Classic


Moskova v. 1985 tai 1986, en muista ihan tarkasti ( Edit: tarkistin asian, vuosi oli 1985). Maailman nuorison festivaalit, johon minäkin olin päässyt mukaan kotipaikkakunnan pienen delegaation mukana (taisikohan delegaatiossa olla muita kuin minä ja hyvä ystäväni). Istumme Moskovan upeassa vanhassa  kansallis?teatterissa punaisissa pehmustetuissa penkeissä.
Valtaosa teatterin yleisöstä ei ollut nuoria vaan keski-ikäisiä moskovalaisia, mitä ystävättäreni kanssa kovin kummastelimme.

Odottelemme lavalle Sielun Veljiä ja Ismo Alankoa.  Kun he hyppäävät teatterin suurelle näyttämölle  irokeesikampauksissaan, yläruumiit paljaina, kuuluu yleisöstä kohahdus. Ensimmäiset kappaleet yleisö istuu melkolailla hiljaa mutta loppuesitystä kohti alkaa liikettä olemaan .Kanoottilaulu oli mukana ohjelmistossa ja jotenkin se silloin jäi muiden ehkä minulle aiemmin tutumpien Sielun Veljien biiseistä mieleen.

Kun esitys on ohi, yleisö nousee ylös rajusti taputtaen ja huutaen.Sielun Veljet taputetaan lavalle monta kertaa. Me purkauduimme tuon silloin omituiselta tuntuvan yleisön mukana ulos Moskovan yöhön, en muista miten juuri tuo yö jatkui, mutta kaikenlaista muuta kyllä reissusta kyllä muistan!

Muita sunnuntaiklassikkoja löydät täältä.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Oi kesä, Oi nuoruus!


Kummitytön kaunis hyppy suvun yhteisellä lomalla reilu vuosi sitten Mallorcalla. Löytyi albumeistani muitakin hyppykuvia samalta reissulta. Vähemmän sulavia ja vähemmän kauniita meistä äideistä, tädeistä , mummoista, sedistä. Olivat sitäpaitsi enemmän molskahduksia kuin hyppyjä. Jätän ne siis julkaisematta!

Oi kesä , Oi nuoruus!

Valokuvatorstaissa on aiheena tällä viikolla  HYPPY.

torstai 15. huhtikuuta 2010

12 kuvaa jokivarresta/huhtikuun kuva

Jokivarteenkin ehtii kevät pikkuhiljaa, mutta kohta alkaa ryske ja pauhu kun jäät ryhtyvät repeilemään. Nytkään ei toki enää jäälle ole asiaa, korkeintaan ihan rantajäille. Tämän huhtikuun kuvan otin poikeeukselliseti illalla seitsemän jälkeen, on siksi vähän tummasävyinen. Otin sen myös eri kameralla kuin aiemmat kuvat, oli nimittäin kiirettä!


Muiden kuvia pääset katsomaan Kameraveneblogista.

                                                                          huhtikuu

                                                                      
maaliskuu
                                                   

helmikuu

tammikuu
                                                                           
joulukuu
   marraskuu

 lokakuu
                                                                      
syyskuu

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kulisseista Kaamosvalon kautta Jokivarteen!

Tänään on kulunut kolme vuotta kun aloitin pääsiäisen jälkeen aamuyöllä blogini.  Melkein unohdin tämän tärkeän merkkipäivän kun värkkäsin tätä Saksan reissun matkakertomustani aamupäivällä. Ensimmäisen blogini nimi oli "Kulisseista päivänvaloon "ja silloisen blogini tarkoitus oli toimia aviokriisini  helpottajana ja tunteiden purkupaikkana. Sen tehtävän blogini täyttikin erinomaisesti ensimmäiset pari vuotta, kiitos vielä kerran kaikille myötäeläjille ja  tukijoille, teitä oli paljon! Nimi muuttui melko pian  "Kaamosvaloksi" ja  pahimman kriisin jäätyä taakse alkoi elämään tulla valoisampiakin sävyjä.

                                                            Jokivarren Maaretta magnoliapuun alla

Vuosi sitten muutin blogipohjani Vuodatuksesta tänne Bloggeriin, missä jatkan edelleenkin "Jokivarren Maaretan" arkipäiväisten ilojen ja joskus surujenkin jakamista. Bloggaukset ovat kyllä harventuneet, viikottain kuitenkin jotain Jokivarresta aina kuuluu. Osallistun silloin tällöin myös blogimaailman erilaisiin juttuihin kuten runo-ja/tai valokuvatorstaisiin, joskus erilaisiin kisoihin kuten vaikkapa 12 kuvaa-sarjaan tai maanantain värisommitelmajuttuihin. Bloggaaminen on tuonut minulle ehdottomasti enemmän kuin vienyt. Tuonut iloa, hyvää mieltä, hauskuutta, kaikenlaisten asioiden jakamista, uusien asioiden oppimista. Vienyt se on ainakin aikaa,  mutta sehän on suhteellinen käsite. Toistaiseksi jatkan samoilla linjoilla, silloin tällöin jonkinlainen muutos käväisee mielessä mutta menee ohi kun vaihdan blogipohjaan vaikkapa uuden kuvan ja värit!

Toivottavasti saan jatkaa yhdessä teidän kanssanne edelleen rakkaat lukijani! Olisipa myös kiva kuulla , toivoisitteko te muutoksia  ja millaisia vai kelpaako vanha linja jatkossakin!

Extempore-matka Saksaan


Viime viikon keskiviikkona tilasin liput Ryanairilla Saksaan ja 1.pääsiäispäivänä suuntasimme automme kohti nelostietä Tampereelle ja jätimme sen veljenpojan huostaan vajaaksi viikoksi. Eipä tarvinnut extempore-reissuamme katua. Oli ihanaa käydä täältä loskan ja lumen keskeltä haistelemassa, maistelemassa ja katselemassa kevättä.  Viisi päivää kului kyllä liiankin nopeasti , nyt ollaan jo kotona toivottu reissusta ja orientoiduttu huomenna alkavaan työarkeen!

                          Vesivoimalla Nerobergille                                                Nerobergin uusi ulkoilupuisto puiden latvuksissa



                                                            Vanha , kaunis ortodoksikirkko Nerobergillä Wiesbadenissa


Ensimmäisenä päivänä kierreltiin Wiesdenin vanhaa kylpyläkaupunkia. Wiesbaden on Hessenin osavaltion pääkaupunki läntisessä Saksassa. Rein-joen ja Taunus-vuoriston välissä sijaitsevan kaupungin väkiluku on noin 280 000. Alueella sijaitsevien kuumien lähteiden ansiosta Wiesbaden muodostui jo keskiajan lopulla merkittäväksi kylpyläkaupungiksi, osittain tästä statuksesta johtuen kaupungille on yhä tyypillistä klassistinen rakennustyyli ja runsaat viheralueet. Nykyään kaupunki muodostaa yhden kokonaisuuden Reinin etelärannalla sijaitsevan Mainzin kaupungin kanssa.

 


Nerobergin rinteillä kukkivat valkovuokot ja Wiesbadenin kaupungin omistamilla viiniviljelmillä viiniköynnökset aloittelivat kasvukauttaan. Puistoissa kukkivat kirsikkapuut ja magnoliatkin olivat viittä vaille kukilla.  Kevät oli tosin Saksassakin tänä vuonna myöhässä, puut olivat vasta hiirenkorvilla.

Toisena reissupäivänä ajelimme kauemmaksi; en varmaan koskaan kyllästy Reinin jyrkän jylhiin rantamaisemiin ja rinteillä keikkuviin linnoihin ja rauniohin. Jaksan myös  edelleen ihastella vanhojen kaupunkien koristeellisia julkisivuja ja pieniä kujia. Miehelle ne olivat uutta, hänen kuvansa Saksasta oli paljon modernimpi ja perustui teollisesta Saksasta luotuihin mielikuviin .


Kolmantena matkapäivän patikoimme lähikylissä melkoisen lenkin, laskimme kilometrejä tulleen päivän aikana 15-20 km. Aurinko paistoi koko päivän ja lämpöasteita oli varmaan yli 20. Nenänpääni kärventyi ja toinen jalkani kipeytyi niin että edelleenkin vähän linkutan. Mutta hieno patikkareissu meillä oli. Hessenin osavaltio muistuttaa maastoltaan koti-Suomeamme. Se on täynnä vihreitä kumpuilevia niittyjä, tammi-ja pyökkimetsiköitä ja laaksoissa pieniä kyliä. Erittäin viehättävää seutua!


Ulkomailla asuva ystävä ei ole hassumpi juttu, vaikkakin hyvin muistan  sen ikävän, kun läheisin ystäväni muutti miehen perässä Saksaan. Heidän hääpäivänään join elämäni ensimmäistä kertaa yksin kotona päiväsaikaan viinipullon ja itkeskelin kun tajusin, että ystäväni jää Saksaan lopullisesti. Hän odotti silloin jo heidän ensimmäistä yhteistä lastaan. Nyt kun tuo kummityttöni on 14 v, olen ainoastaan onnellinen siitä, että minulla on ollut tilaisuus tutusta toiseen kulttuuriin ja elämänmenoon ystävän perheen kautta. Sitäpaitsi taidan tavata Ulkomaanystävääni enemmän kuin montaa lähempänä asuvaa ystävää. Kesällä kummityttöni ja hänen pikkuveljensä ovat tulossa yksikseen Suomeen, ovat meilläkin viikon!

Miehen tyttären oli päästävä reissulla myös shoppailemaan. Niinpä lähdimme viimeisenä reissupäivän hänen ja Ulkomaanystävien lasten kanssa junalla päiväreissulle Frankfurtiin ja jätimme ystävän kotiin lepäilemään.
Tytär löysi kuin löysikin uuden, upean laukun ostoskatu Zeililta ja oli onnellinen (ja 100 euroa köyhempi)!


Arvatkaa muuten kummasta Saksasta minä pidän enemmän, maalaismaisemista vai näistä kaupunkinäkymistä?

Edit 11.4.2010 klo 21.15. Ps. Huomasin  vasta, että mm pyysi kommentissaan aiemmin  kertomaan mikä matkassani oli parasta ja mikä kotiintulossa. Parasta matkassa oli  keväinen yhdessäolo miehen, bonustyttären ja ystävän perheen kanssa, Kotiintulossa parasta oli oma sänky, niinkuin aina reissun jälkeen.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Kevättä etsimään!

Aamulla heräsin vasta puoli yhdeltätoista, koiratkin nukkuivat sikeästi lattialla sängyn päässä. Miniä istui olohuoneen sohvan nurkassa teemuki edessä ja läppäri sylissä. Mies oli lähtenyt aamulla töihin niin hiljaa etten havahtunut lainkaan hänen lähtöönsä. Ensimmäinen loma-aamu!

Edellisenä päivänä sain työmaalla asiat siihen malliin, että vajaan kahden viikon poissaoloni aikana hommat hoituvat niin että takaisinkin on kiva palata. Kotona töiden jälkeen siivosin loput taloa ja pistin 4 kg:n hirvipaistin punaviinmarinaadiin. Se paistetaan pitkänä perjantaina  kun ruokapöytään tulee taas suurempi joukko, sukua ja ystäviä! Eilen illalla kotiutuivat nuorempi poika ja Gimuliminiä pääsiäisenviettoon pohjoiseen ja heidän kanssaan korkattiin illalla Laitilan panimon Mämmioluet! Mämmioluen maku herätti meidän nelihenkisessä maisteluraadissamme mielipiteitä puolesta ja vastaan. Suosittelen kokeilemaan!


Pääsiäiseksi on ainakin tänne pohjoiseen lupailtu niin huonoja kelejä, että hautasin haaveet hiihtelystä keväthangilla! Me teimme nopean päätöksen ja ostin eilen lentoliput  Saksaan Ryanairilta. Niinpä ajelemme miehen ja tyttärensä kanssa pääsiäispäivänä Tampereelle ja hyppäämme sieltä koneeseen ja vietämme viikon Reininlaakson kevättä ihastelemassa. Säät sielläkin ovat oikulliset niinkuin huhtikussa tuppaa olemaan, mutta lunta siellä ei todennäköisesti enää ole ( ellei sitten tule, niinkuin viimeksi kun olin siellä näihin aikoihin). Narsissit kukkivat maassa eikä ruukuissa ja mantelipuutkin aloittanevat mahtavan vaaleanpunaisen kukintansa.Käymme patikoimassa pitkin Reinin rantoja , yhden päivän suunnitteleimme viettävämme Frankfurtissa ja tietenkin kiertelemme myös lähikaupungeissa Mainzissa ja Wiesbadenissa . Parhainta tietenkin on viikon yhdessäolo hyvän , vanhan ystäväperheen kanssa.

Oikein mukavaa pääsiäisenaikaa kaikille lukijoilleni ja satunnaisille kurkkijoillekin!