lauantai 24. huhtikuuta 2010

Huhtikuu on kuukausista julmin


Huhtikuu on kuukausista julmin. Tämä  huhtikuussa usein käytetty sanonta on runoilija T.S.Elliotin  kokoelmasta Autio maa. Asiasta kirjoitti paikallinen aviisimme muutama päivä sitten. Koko runo /vai mahtaako olla vain osa runosta?) kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella. Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin."

Kauniisti on runoilija sanoiksi pukenut huhtikuun oikullisuuden ja  sen vahvan tehtävän, kevään voiman valjastamisen kasvuun. Tänään on huhtikuu näyttäytynyt juuri tuollaisena, ailahtelevana ja oikullisena.Päivän aikana on nähty kaikenlaista säätä; yöllä pakkasta, aamulla lunta ja räntäää, päivällä tuulenpuuskia ja sadetta ja nyt paistaa kaunis iltaaurinko.


Tämä viikonloppu sujuu töiden merkeissä, mikä on melko harvinaista nykyään. En ole vielä erityisemmän väsynyt ,vaikka takana on täysi työviikko ilman näitä viikonlopun töitäkin. Maanantaina  sitten huilaan ja ensi viikolla on onneksi myös perjantai vapaata. Mies on lähdössä ensi viikolla muutamaksi päiväksi ystävänsä kanssa laskettelemaan. Heillä on  ollut jo useita vuosia tapana tehdä viime hetken tunturireissu. Sanovat että tähän aikaan pohjoisessa on hyvä olla kun on rauhaa ja tilaa ja usein vielä ladut ja rinteet hyvässä kunnossa. Vapun jälkeenhän tunturikeskukset sulkeutuvatkin.

Mies lähtee myös toukokuun alkupuolella toiselle reisulle; suorittamaan sisävesilaivurikurssia vävynsä kanssa. Harkitsemme vakavasti osakkuuutta veneessä ja sen myötä Saimaan veneilyä ensi kesänä yhdessä miehen tyttären perheen kanssa. Laivurikurssi on siellä Saimaan tuntumassa tyttären perheen mökkimaisemissa. Harmi kun en pääse reissulle mukaan. Olisi ihana päästä mökille helatorstain pitkillä vapailla ja tavata miehen tytärtä ja vauvelia kun miehet ovat veneilytaitoja opiskelemassa. En pääse mukaan siksi , koska olen lupautunut olemaan isäni seurassa kun äiti ja nuorin sisko matkustavat ulkomaille samaan aikaan. Isässä alkaa ikä painamaan ja hän on maalla melko avuton kun ei aja autoa itse.

Enpä olekaan pitkästä aikaa ollutkaan yksin kotona, tai en yksin ole nytkään kun ovat koirat kaverina! Eiköhän tuo  erilläänolokin kuitenkin suju ja muutama päivä kotona yksin tekee varmaan ihan hyvää.

                                          Tammikuussa kuollut koiramme oli vuosi sitten vielä näin hyväkuntoinen!
                                          Välillä on ikävä meidän rauhallista seniorikoiraa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä tämä huhtikuu on tosiaan ollut säiden puolesta julma. Vaikka aurinkoa näyttää ja kukat yrittää ponistella pintaan niin pakkanen yrittää niitä nujertaa.

    Meillä on vanha bernhardi (9v) Olen ajatellutkin että ei se varmaan enää montaa vuotta elä. Pahalta tuntuu, niin tärkeitä ne ovat. Se on mun mökkikaverini. En pelkää yhtään jos olen yksin siellä.

    VastaaPoista
  2. Lezzie; koirat on tosi tärkeitä ja niitä suree niinkuin mitä tahansa tärkeän asian menettämistä. Koiraihmiset tietävät ja ymmärtävät!

    VastaaPoista