sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Sielun Veljien kanssa Moskovassa /Sunday Classic


Moskova v. 1985 tai 1986, en muista ihan tarkasti ( Edit: tarkistin asian, vuosi oli 1985). Maailman nuorison festivaalit, johon minäkin olin päässyt mukaan kotipaikkakunnan pienen delegaation mukana (taisikohan delegaatiossa olla muita kuin minä ja hyvä ystäväni). Istumme Moskovan upeassa vanhassa  kansallis?teatterissa punaisissa pehmustetuissa penkeissä.
Valtaosa teatterin yleisöstä ei ollut nuoria vaan keski-ikäisiä moskovalaisia, mitä ystävättäreni kanssa kovin kummastelimme.

Odottelemme lavalle Sielun Veljiä ja Ismo Alankoa.  Kun he hyppäävät teatterin suurelle näyttämölle  irokeesikampauksissaan, yläruumiit paljaina, kuuluu yleisöstä kohahdus. Ensimmäiset kappaleet yleisö istuu melkolailla hiljaa mutta loppuesitystä kohti alkaa liikettä olemaan .Kanoottilaulu oli mukana ohjelmistossa ja jotenkin se silloin jäi muiden ehkä minulle aiemmin tutumpien Sielun Veljien biiseistä mieleen.

Kun esitys on ohi, yleisö nousee ylös rajusti taputtaen ja huutaen.Sielun Veljet taputetaan lavalle monta kertaa. Me purkauduimme tuon silloin omituiselta tuntuvan yleisön mukana ulos Moskovan yöhön, en muista miten juuri tuo yö jatkui, mutta kaikenlaista muuta kyllä reissusta kyllä muistan!

Muita sunnuntaiklassikkoja löydät täältä.

8 kommenttia:

  1. Jo on olut erkoinen kokemus ja tilaisuus! Mutta voin kuvitella, miten tämä hypnoottinen ja suoraan sielusta tuleva musiikki vetoaa venäläiseen tunteellisuteen. VAikka sitten istuisi jäykässä tilaisuudessa.

    Sielun Veljet menee aina täydestä!

    VastaaPoista
  2. On ollut elämys!

    Minä taisin kesällä -84 kuulla Sielun veljiä Kaivarissa, silloin he eivät olleet vielä kovin suosittuja eli porukkaa ei ollut paljon paikalla. Seisoin ihan lavan edessä ja olin hypnotisoitu!
    84 tai 85, jompi kumpi.

    Edelleenkin Sielun veljien levyt soivat lautasella.

    VastaaPoista
  3. Katriina ja SusuPetal!

    Matka oli melko elämys muutenkin. Kuten vaikka toogabileet Moskovan junassa kotimatkalla.Mukana niin Sielun Veljet kuin monia muitakin suomalaisia muusikkoja!

    Omat poikani muutamia vuosia sitten meinasivat väkisin viedä vanhoista vinyylilevyistäni Hassisen koneen ja Sielun Veljien levyt. Olivat muutoinkin tosi yllättyneitä että miten niin näitä levyjä meillä vanhuksilla ylipäänsä onkaan?? Minäkin edelleen kuuntelen Ismo Alankoa ja Sielun veljiä!

    VastaaPoista
  4. Samalta vuodelta (1985) taitaa olla minun Siekkari-suosikkini: Peltirumpu. Kolahtaa vielä 25 vuoden jälkeenkin.

    VastaaPoista
  5. Jep. Kiva stoori. Tätä kanoottilaulua hoilailtiin silloin 80-luvulla. Sielun Veljet kolisi jo aikoinaan aika sujuvasti, vaikka se oli Hassisen Koneen jälkeen aika erilaista ja raaempaa.

    VastaaPoista
  6. Jo toinen kotimainen klasari, jota en ole koskaan kuullut. Inkkarihenkeä, mutta...

    VastaaPoista
  7. Erikoinen keikkakokemus, kiitos tarinasta. Tällaisia keikkamuistoja on aina tosi mukava kuulla ja lukea.

    Siekkareita soitan minäkin vieläkin silloin tällöin, sen sijaan Ismo Alangon uusimmat soolotuotokset eivät ole aikoihin enää iskeneet. Livenä menee silloin jos soittaa jotain vanhoja biisejä/Hassisen Konetta.

    VastaaPoista
  8. Samanistista sävyä on Kanoottilaulussa. Kiinnostava taustoitus kappaleen valinnalle!

    VastaaPoista