tiistai 3. elokuuta 2010

Saimaalla


Olen viettänyt kenties tähänastisen elämäni ihanimman viikon. Saimaan vesistöt hurmasivat minut, pohjoisen jokivarren asukin! Siniset selät, hurmaavat pikku saaret, kallioiset poukamat, jäkäläiset kallionselät , virtaavat salmet...



Koko veneilyviikkomme ajan paistoi aurinko ja lämpötila huiteli reippaasti yli kolmessakympissä. Järven vesi oli sopivan viileää ja sinne viileyteen pulahtelimme kaikki kolme ( minä, mies ja koira) vähän väliä.Vaatteet sai kerrankin kantaa puhtaina kotiin kun päällä oli enimmäkseen vain uikkarit!



Olemme siis löytäneet miehen kanssa sen meidän yhteisen jutun. Tästä lähtien kesäämme kuuluu kahden viikon veneily Saimaalla. Tapasimme paljon ikäisiämme pariskuntia, myös nuorempia ja vanhempia, jotka ovat veneilleet Saimaalla osa jo kymmeniä vuosia. Kertoivat, että ainakin seuraavan kahdentoista vuoden ajan meille rittää tutkimista Saimaan vesistöissä .

Minullehan kaikki oli uutta. En tiennyt mitään veneilystä, en merikartoista, en blottereista , en lepuuttajista, en poijukiinnityksistä. Mutta opin nopeasti. Ja ensi keväänä menen kurssille, jotta saan myös ajaa venettämme. Ihastelin noita kauan yhdessä veneilleitä pariskuntia ja monien heidän upeita vanhoja kaunita puuveneitään. Tunsimme itsemme välillä tosi noviiseiksi ja sitähän me tietenkin olimmekin. Yhteishenki veneilijöiden keskuudessa oli onneksi hyvä, saimme paljon neuvoja ja hyviä vinkkejä!



Tänä kesänä veneilimme Savonlinnasta ylöspäin osittain Heinäveden reitillä, Suur-Saimaan selille emme vielä uskaltautuneet. Tavoitteenamme oli oppia veneen hallintaa ja perusasioita ensi. Onneksi emme joutuneet Asta-myrskyn silmään vaikka melko läheltä myrsky meidät sivuutti. Olimme myrsky-yön turvallisesti ankkurissa suojaisessa satamassa. Yöllä kyllä heräsimme kun vene keinui kovasti ja salamoi ja ukkosti, mutta se meni nopeasti ohi. Seuraavina päivinä törmäsimme monissa paikoissa tuhojälkiin. Kaatuneita petäjiä oli paikoin sikin sokin ja monet kauniit mökkitontit olivat surullisen näköisiä myrskyn runtelun jälkeen. Myrskyä seuraavana päivänä tuuli vielä kovasti ja valitsimme reittejä kiertäen suurimmat selät missä se vain oli mahdollista!



Koirastamme kehkeytyi nopeasti oikea venekoira. Se selvästi nautti tästä uudesta matkanteon muodosta vaikka ensi harasikin vastaan veneeseen menoa.




Kotisatamaan saavuttaessa viikon jälkeen tuntui, että viikko oli ihan liian lyhyt aika. Eilen illalla tultiin kotiin jokivarteen. Arki rutiineineen tuntuu vielä tahmaiselta ja jotenkin hitaasti sujuu käynnistyminen kotihommiin.

Sieluni taitaa vielä lomailla aurinkoisilla Saimaan vesillä!

Meillä olisi vielä mahdollisuus toiseen veneilyviikkoon loppukesällä, saisikohan sitä järjestetyksi vielä lomaa ja millaistahan Saimaalla silloin olisi? Se tietenkin selviäisi kun ottaisi ja lähtisi katsomaan...

11 kommenttia:

  1. Tiedän, mistä puhut. Opiskeluaikana olin kesätöissä kaksi kesää 15 metrin laivassa, joka kierteli noita seutuja. Tilaisuudet pidettiin pääsääntöisesti rannoilla kunkin paikallisseurakunnan kanssa. Olin lauluryhmässä ja hoidimme pääosan ruuanlaitosta.
    Mutta ne vedet! Ja saaret! Ja puut! Ja poijut! Ja... Yöt oltiin kiinnittyneinä saareen tai kaupunkien /kuntien vierassatamiin...

    VastaaPoista
  2. Varmasti on teillä ollut ihana lomaviikko,kaunista ja aurinkoista säätä ollut.:)Ihana koiruus,varmasti kiltti koira,kaunis todella!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa erittäin Upealta! Mitä hienoin tapa viettää lomaa. Ja kiva varmasti koko ajan oppia uutta veneen kanssa.
    Minäkin aika ajoin haaveilen veneestä. Ennen se oli mökin vaihtoehtona. Tänä kesänä olen taas miettinyt kovasti veneilyasiaa ja nyt sinäkin pistit vettä myllyyn ihanalla kuvauksellasi :)

    VastaaPoista
  4. Upeat vesistöt ja kaunis kesä maisemineen, ei voi todellakaan hienompaa olla.

    VastaaPoista
  5. Ihanan kuuloista! Tuollaisesta lomasta riittää intoa ja ammennettavaa varmasti koko talveksi.

    Olen päässyt pari kertaa vain vieraaksi veneelle, joten se on ihan vieras maailma.

    VastaaPoista
  6. Edesmenneillä appivanhemmilla oli mökki Saimaalla, voin suositella myös syksyreissua.
    En tosin tiedä millaista veneily olisi oikein sateisella ja tuulisella viikolla, me kalastimme vain lähirannoilla.
    Mukavia muistoja tuli mieleen kuviesi myötä, hieno olikin viikkonne.

    VastaaPoista
  7. Mm; tuollaisia 15 m "laivoja" näkyi Saimaalla paljon. useista niistä oli rakenneltu uivia kesämökkejä, joissa pelargoniat kukkivat kannella! Se oli mukavan näköistä. Oma veneemme on 7,5 m pitkä.

    Tansku; Koira ensikertalaisena veneessä oli todella edukseen, vaikka tuosta kiltteydestä en menisikään vannomaan:-) Koiramme on iläisekseen, kohta 8 v, edelleen tosi pentumainen ja leikkisä!

    Ruska; ei muuta kuin lisää vettä venemyllyyn. Ja tuo Saimaalla veneily on minusta sitäpaitsi eräänlaista järvivaellusta. Metsähallitus on reittittänyt sinne saariin kansallis-kja luonnonpuistoihin hienoja retkeilyreittejä! Niissä aiomme jatkossa kierrellä enemmänkin.

    Arleena; näin voin todeta kyllä. Tänä kesänä kaikki osui nappiin. Jatkossa varmaan osuu kohdalle kunnon perisuomalaisiakin kesäsäitä.

    Katriina; oli todella hienoa löytää ihan uusi maailma vielä tällä iällä!Eiköhän tuosta viikosta talveksikin energiaa varastoitunut!

    Mk; siellä rannoilla näkyi paikoitellen paljon hienoja kesäpaikkoja. Myös kalstusta siellä tietenkin oli paljon ja kalaa sai laitureilta onneksi myös ostaa!

    VastaaPoista
  8. Terveisiä Haukivedeltä, kyllä tänne kannattaa tulla myös syksyllä. Tumman sininen vesi ja kauniit metsän värit, toisenlainen rauha kuin kesän vilkkaimpaan aikaan.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi on Marita ja porokoirat :o)

    VastaaPoista
  10. Hei Marita ja porokoirat! Kyllä me taidetaan tosiaan tulla vielä syksynäkin, syyskyuun alkua on ajateltu ja siellä Haukiveden suunnassa pyöritään varmasti silloin!
    Nuo kuvailemasi värit ja rauha tuntuvat houkuttelevilta!

    VastaaPoista
  11. Vaihdetaan sitten vartiopaikkoja, syyskuun alussa sinä tänne, minä lähden pohjoiseen pitämään huolta tuntureista!

    VastaaPoista