torstai 30. syyskuuta 2010

Aamuisin on mentävä eteenpäin

                                           
                                           
Valokuvatorstain  tämän viikon aiheena on ETEENPÄIN. Kuva on tuore, tänä aamuna kauniissa aamu-usvassa työmatkan varrelta otettu. Aamuisin on mentävä eteenpäin.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Syksyn tummat illat ja yöt



Värikollaasihaasteessa viikon haasteena on pinkki, valkoinen ja musta. Minun vastaukseni haasteeseen on tällä kertaa tummanpuhuva, pinkistä ja valkoisesta  vain hennot henkäykset. Lieneekö syksyn mustat illat innoittajina , niin ja täysikuu tietenkin!

perjantai 24. syyskuuta 2010

Voimaannuttavaa viikonloppua



Että perjantait tuntuvat aina vaan mahtavilta! Kun on työntäyteinen viikko takana ja tunne siitä, että leipänsä eteen on tehnyt vähintäänkin kohtuullisesti  töitä .  Sain tänään muiden töiden lomassa väkerrettyä viimeinkin kutsun työkavereilleni illanistujaisiin kotiini lokakuussa. Olen sitä  aikonut ja  suunnitellut jo pitempään, mutta viime vuosina kaikenlaisten juhlien järjestämisintoni on hiipunut aiemmasta huomattavasti. Tai ehkä on kyse siitä, että nykyisin juhlia riittää perhepiirissäkin tarpeeksi. Näin totesi eilen ex-kälyni, kun pitkästä aikaa treffasimme ja päivitimme kuulumisia.

Oli miten oli, ilostuin kyllä molemmista, sekä kälyn tapaamisesta että työkavereiden vilpittömästi innostuneesta vastaanotosta kutsuuni. Työtiimissäni on tapahtumassa kaikenlaisia muutoksia, sekä henkilöiden että toimintojen suhteen. Havahduin , että on korkea aika tavata vielä tällä porukalla , jos se halutaan tehdä. Eli tapaamisessamme on   mukana haikeutta ja hyvästejäkin!






Muutenkin loppusyksy on vilkasta aikaa. Olen aiemminkin täällä todennut, että marraskuun lapsena elän voimakkaasti syksyssä, olen kotonani alkavassa pimeydessä ja kynttilöiden ja lyhtyjen valossa! Lokakuun alussa lähdemme miehen kanssa tunturin valloitukseen kahden kesken, sitä seuraavana viikonloppuna  tunturi valloitetaan naisporukalla kun kokoonnumme perinteiselle syysretkelle. Naisenergian tankkaus on elinehto säännöllisin väliajoin! Marraskuussa lennän vajaaksi viikoksi Ulkomaanystävän luokse Saksaan ja teemme lyhyen viikonloppuretken jonnekin lähistölle, Mosel-laaksoon, Dusseldorfiin, se selviää sitten lähempänä.

Huomenna suunnataan miehen kanssa hänen lapsuudenkotinsa metsään puuhommiin kuvien maisemaan. Teemme peräkärryllisen halkoja talven varalle ja varmaankin tulistelemme mökillä siinä ohessa. Jo nyt  sieluni lepää kun ajattelen puusouvin jälkeen istumista tulilla lammen rannalla, huomiseksi luvattu mukavaa keliäkin!
En varmaan selviäisi muuten elämästä ilman tiivistä ja läheistä suhdetta luontoon . Tarvitsen kaikkia peruslementtejä säännöllisesti: vettä, tulta, maata ja ilmaa!



Ja tänään sitten; kohta koiralenkille, sitten saunaan ja iltapalaksi Kalastaja-Kallen loimulohesta tehty salaatti, lasi tai pari valkkaria sekä Ihanat naiset- leffa ,valittu 2-1 äänin,  siis tytärpuolen ja minun äänillä. Tytärpuolella on meneillään kirjoitukset, tänään oli vuorossa ruotsi. Hän kirjoittaa jo nyt osan aineista, ettei kevääksi jää niin paljon. Leffan kera on hyvä toipua tämän päivän rutistuksesta , jotta jaksaa lukea viikonlopun ensi viikolla olevaan historian osuuteen.

Voimannuttavaa viikonloppua  teille kaikille blogisystävilleni, niin uusille ja kuin vanhoille uskollisille! 

maanantai 20. syyskuuta 2010

Syksyn värejä


Ensimmäinen värihaastekuvaviikko uudessa osoitteessa on avattu. Tämän viikon haasteena oli ruskea, vihreä ja keltainen. Näitä värejä  luonnosta  vielä hetki löytyy ennen maiseman muuttumista harmaansävyiseksi.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Jospa huomenna olisikin vasta sunnuntai


Kynttilät palavat sisällä, ulkona pimeää ja sateista. Talvi on tulollaan ,vääjäämättä. Toivoisinpa että huomenna olisi vielä vapaapäivä. Viikonloppu on nimittäin hujahtanut ihan liian nopsaan remontin jälkiä siivotessa ja tavaroiden järjestelyssä uusiin kaappeihin. Keittiö on siis vihdoin valmis, tai ei ihan valmis. Liesituulettimesta puuttuu hormi, samoin jälkitoimituksena odotellaan liukuovia  vanhoihin korkeisiin kaappeihin ja muutamiin laatikkoihin sisuksia mausteita ja ruokailuväineitä varten. Olen opetellut käyttämän hienoa induktioliettäni, ainakin sen nopeus entiseen verrattuna on huikea ja vaatii säätiämistä. Ajastimien käyttö tuntuu myös monimutkaiselta  etenkin kun käyttöohjeiden tavaaminen on minusta aina niin työlästä ja tylsää.

Keittiön järjestämisen myötä järjestin olohuoneenkin  syys-ja talvikuntoon. Verhoja silitellessäni ja niitä ripustaessani  päätin jälleen, etten vaihda niitä enää ikinä, sen verran työläs tuo ruljanssi on. Päivällä uutta keittiötä ihastelemaan ja samalla syömään, tulivat äitini ja siskoni ja miehen poika avovaimonsa kanssa. Hyvin  paistuivat uunissa porsaan fileepihvit ja mehevä omenapiirakka.

Nyt haluaisin huomiseksi vielä uuden sunnuntain. Aamulla rauhassa kuppi kahvia, iskelmäradio ja sitten Jake Nymania päivän aviisin kanssa, aamutakissa tepsuttelua puolelta päivin. Sitten pitkä rauhallinen kävelylenkki koirien kanssa ja.... Nämä kun jäivät tavallista vähemmälle tänä viikonloppuna.

No, toiveeni ei valitettavasti toteudu. Edessä on maanantai ja vilkas työviikko. Mutta aamukahvit on ihana nauttia uudessa, kauniissa , valoisassa keittiössä, Ja nopealla uudella hellalla ehtii ehkä aamupuuronkin kerrankin valmistaa!



Ei sisustuslehtien otos keittiöstäni, pitäisi olla vanha kuva rinnalla niin muutoksen huomaisi kunnolla!           

torstai 16. syyskuuta 2010

Värien leimahduksessa jäähyväiset



Vielä laitumelta löytyy ruohoa
kellastuvaa
Vielä vapautta kirmata

Värien leimahduksessa
 jäähyväiset

Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa 176.haasteena  on kellastuva.


maanantai 13. syyskuuta 2010

Oma maa mansikka

Parina viime kesänä olen löytänyt pitkästä aikaa kotimaan matkailun. Edellisessä elämässäni kesät menivät viljelyhommissa ja elo-syyskuussa olimme yleensä niin poikki, että lensimme ex-Miehen kanssa aina ulkomaille viikoksi tai pariksi toipumaan kesän töistä. Suuntana olivat useimmiten Kreikan saaret. Kovasti pidin niistäkin ja varmaan matkustan vielä sinnekin joskus.

Koti-Suomea en ole juurikaan kiertänyt. Lapsuuden automatkat menivät kohdaltani ohi, kun vanhemmat aloittivat automatkailun vasta kun olin jo ohi sen iän, että olisin suostunut mukaan lähtemään.
Työmatkoilla seminaareissa ja sen sellaisissa olen kierrellyt jonkin verran sisämaankin kaupunkeja, mutta enimmäkseen suuntana ovat olleet suuret kaupungit kuten Helsinki, Tampere, Oulu ja Turkukin.

Miehen tyttären perheellä on mökki Etelä-Savossa ja siellä käydessämme on innostus pikku kyliimme ja kaupunkeihin kasvanut. Nyt kun veneily on tullut jäädäkseen elämäämme, varmaankin tuo innostus vain kasvaa. Vesillä ja saarilla on mahtavaa, mutta hienoa on rantautua maalikyliinkin ja käydä tutustumisretkillä ympäristöön.



Tällä kertaa tutkimme Punkaharjun kansallismaisemaa ja kiertelimme harjua yhden kauniin syksyisen illan ajan.
Maisemat olivat huikeat molemmin puolin harjua, yhdyn J.L.Runebergin sanoihin "Rannalta tältä palasen, maat ihanaista isien, sä näet nuorukainen!" (Tuo lausahdus löytyy harjun päälllä olevasta patsaasta)




Savonlinna oli toinen pysähdyspaikkamme. Savonlinnan torin seutu oli jo hiljentynyt siitä, mitä se kesällä siellä piipahtaessamme oli. Turisteja liikkui vielä jonkin verran  ja Olavinlinnassa liityimmekin varsin monikansalliseen joukkoon ja kiertelimme linnaa antaumuksella oikein oppaan johdolla. En ollut ennen siellä käynytkään. Kauniisti on linna restaruoitu ja voin hyvin kuvitella muurien sisälle upeita oopperaelämyksiä.


Veneellämme on käytössä pysyvä laituripaikka Savonlinnassa  Olavinlinnan kupeessa ja haaveilimmekin, että joskus käymme Oopperajuhlilla, nekin ovat nimittäin vielä kokematta.

Lounastimme Wanhalla Kasinolla, jota on remontoitu ja elvytetty uusien omistajen myötä entiseen loistoonsa. Ruoka ainakin oli herkullista ja miljöö erinomainen.

Ja Saiman kahvilassa juotiin tyyliin sopivasti kahvit ennenkuin oli aika taas nostaa ankkuri.





sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Aurinko laskee



Kotona taas. Pitkä matka takana. Maisemia, tunnelmia, ajatuksia, hetkiä. Ajassa viivyin vain reilun viikon, mutta kun vaihtaa maisemia ja tilanteita, niin jossain sisällä matkaa kertyy paljon  enemmän. Sulateltavaakin.






Nyt on päällimmäisenä  mielessä Saimaan auringonlaskut; Pihlajavedellä, Haukivedellä, Puruvedellä.
Kuinka harmaa taivas repesi toviksi ja räväytti kultaisen loistonsa ihan häikäisten. Tai kuinka taivas pikkuhiljaa muuttui kuullakkaasta iltataivaasta purppuraiseksi kuin varkain tai vain aurinko paistoi ja paistoi kunnes kiepsahti kaukaisen horisontin taakse. Vesi ja taivas yhdessä tekivät auringonlaskuista unohtumattomia.




Vesillä ja saarilla oli rauhallista näin alkusyksystä.. Istuimme iltaisin tulilla tai veneessä kuunnellen matkaradiota auringonlaskun jälkeen. Useimmiten olimme kahden saarilla, pimeys ympärillä. Kaikki oli siinä sinä hetkenä.




Kotona on menossa keittiöremontti. Kaikki on sekaisin niinkuin aina remontin aikana. Huomenna alkaa työviikko. Muistan auringonlaskuja Saimaalla. Osa minusta viipyy vielä siellä, saarilla, vesillä, tulilla.


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Joki hönkäilee syksyä iltaisin


Kirpakka, hieman jo sormenpäitä kohmettava syksyinen ilta tulvahti vastaani tämäniltaisella koiralenkillä. Syksy saapui taas vähän kuin varkain. Yhtäkkiä puiden lehdet ovat kellastuneet, joki hönkäilee iltaisin ja jokisuiston pensaat ja heinikot ovat muuttuneet kullankeltaisiksi ja -punaisiksi.

Aina se vaan jaksaa  kuitenkin sykähdyttää, vaikka samalla haikeuskin hiipii mieleen. Vuodenaikojen vaihtelu on niin voimallista täällä pohjoisessa.

Irroitimme alapihalta katoksen puutarhapöydän päältä kun muistimme miten viime syksynä kävi. Silloin ensilumi jäikin niille sijoilleen ja kaikki syystouhut jäivät tekemättä.Nyt päätettiin että aloitetaan ajoissa!

Voi se kyllä jäädä vain hyväksi aikomukseksi, sillä ylihuomenna lähdetään viikoksi reissuun, minä yli viikoksikin.Huomennakaan ei ehditä, kun on tyhjennettävä loput keittiön kaapit tulevan rempan tieltä. Mutta ainakin tänä vuonna pelastettiin sentään tuo katos.Viime syksynä se nimittäin repesi pahoin kun jäi tuon ensilumen alle ja jouduttiin uusimaan se kokonaan.



Huominen enää töitä tällä viikolla ja perjantaiaamuna ajellaan jälleen Saimaan seutuja tutkimaan veneestä käsin. Olen tutkiskellut sääennusteita ja onneksi näyttää että kelit  vähän paranevat. Heinäkuun viimeinen viikko edellisellä venereissullamme oli aivan upea säidenkin puolesta. Nyt on ehkä jo vähän normaalimmat kelit. Ajatuksena on yöpyä veneessä ja ajella rauhallisia reittejä patikoiden välillä alueen kansallispuistoissa. Tällä kertaa ollaan ihan kaksistaan, venekoirakin jätettiin hoitoon. Luksusta välillä olla ilman koiria!


Työrintamalla on ollut tiukka tahti, melkein jopa liian tiukka, joten senkin vuoksi on nautinnollista irtautua hetkeksi siltä alueelta. Onneksi pitkin syksyä on säännöllisesti mukavia breikkejä ja reissuja lupeissa; lokakuussa miehen kanssa tunturiviikonloppu ja siitä parin viikon päästä naisporukalla mökkiviikonloppu Villin Pohjolan erämökissä.

Kirpakoita syyspäiviä ja-iltoja teillekin blogiystävät! Palaan kuviohin reilun viikon päästä ja saatte kuulla ja nähdä millainen on syksy Saimaalla! Sitä en ole koskaan kokenutkaan.