perjantai 29. lokakuuta 2010

Kynttilöitä, punkkua ja hyvää ruokaa roppakaupalla




                                                   Kuvat viime sunnuntain joutsenkävelyn satoa.

Lokakuun loppu jo edessä , kuukausi on mennyt ihan hujauksessa.  Tänään vietimme töissä Tyhy-päivää, jatkotkin olisi illalla tiedossa vaan taidan jättää ne väliin.  Harvinaisen mukava tyhypäivä olikin vaikkei mitään erikoisempaa tehtykään. Käytiin läpi kerrankin ajan kanssa yhteisiä asioita koko henkilöstön voimalla, sen jälkeen laitettiin porukalla ruokaa. Jakauduttiin neljään porukkaan; yhdet loihtivat upeat kattaukset eri vuodenaikojen mukaan, toiset tekivät keiton, kolmannet paistoivat sämpylät ja koristelivat kakun ja neljännet valmistivat upeat salaatit! Sitten vaan syötiin nautinnolla ja etenkin rauhassa ja pitkään! Se on ekstraa kun tavallisesti ruokailuun ei ole kunnolla aikaa koskaan.

Eilen illalla puolestaan oli koko oma työtiimini meillä, 12 henkeä.   Mukava ilta oli sekin  vaikka keskellä viikkoa illanistujaisten loihtiminen oli suoritus sinänsä. Siivota ehdin onneksi edellisenä viikonloppuna. Edellisenä iltana leivoin  ja varsinaiseen pippalopäivään jäi  työpäivän jälkeen salaattien ja jälkiruoan teko. Menuun keräsin täältä blogistaniasta ja taisin tarjottavat löytää enimmäkseen Katriinan Omenapuun alla -blogista. Tykkään Katariinan mehevästä tavasta kertoa ruoanlaitostaan, melkein tarjottavat maistuvat jo lukiessa suussa! Eli Kiitos Katriinalle avusta! Yksi työkavereistani on keliaakikko ja ratkaisin tarjoiluongelman käyttämällä gluteiinittomia jauhoja ja tuotteita kaikessa ruoanvalmistuksessa. Että mitäkö sitten tarjosin; punaviinin ja kynttilän kera parmankinkkusalaattia, vihreää papusalaattia, sieni-sipulipaistosta itseleivottujen pikkusämpylöiden kanssa, omenalohkoja kuorrutettuna kurpitsansiemen/auringonkukka/saksanpähkinäseoksella (namnam) vaniljakastikkeen kera tietysti ja kahvin kanssa vielä vadelma-mascarpone piirakkaa!  Kulhot ja kannut tyhjenivät ja vieraat viihtyivät!

Ensi viikollakin juhlaputki jatkuu. Naisporukalla sovittiin viime kuussa kun oltiin katsomassa Prinsessaa, että kerran kuukaudessa tavataan kulttuurin ja lasillisen merkeissä. Ensi viikolla Rovaniemellä vietetään Arktista vimmaa - filmifestareita ja sinne mekin sitten suunnistamme. Vielä emme ole päättäneet minkä/mitkä leffat katsomme! Viime kerralla nostimme kuohuviinimaljat kun yksi porukastamme astui ulos uraputkesta ja perusti oman yrityksen elämänmuutoksen yhteydessä. On mahtavaa kun ystäväpiirissä sattuu ja tapahtuu koko ajan. On onni että ystävissäni on elämänmakuisia, herkkiä ja  rohkeita naisia!

Ensi viikonloppuna isäni täyttää 85 vuotta ja kokoonnumme vanhempieni luokse perhepäivälliselle.  Ehkäpä saan tänne molemmat poikani ja miniänikin! Ja onneksi äitini on vihdoinkin viisastunut ja suostuu käyttämään pitopalvelua perhekekkereissäkin. Perheeenjäsenistäkin kertyy nimittäin jo ihan kunniotettava lukumäärä!

Ja aktiivinen sosiaalinen kausi jatkuu edelleen sitä seuraavallakin viikolla. Viikon päästä maanantaina pakkaan taas punaisen kapsäkkini ja lennähdän ensin Helsinkiin ja sieltä Frankfurtin kautta Ulkomaanystävän luokse muutamaksi päiväksi!

Jotain ikävääkin kyllä joukkoon mahtuu, eli seuraa valitusosio:
Olen potenut olkapään ja koko olkavarren kipua jo pitempään. Itse asiassa jo syksystä 2007. Sitä on hoidettu vaikka millä tavoin  vaan mikään ei ole auttanut. Olkapää on nykyisin jo niin kipeä, etten enää pysty nukkumaan lempikyljelläni öisin vaan herään monta kertaa yössä kun vahingossa käännyn sille kyljelle. Kävin joku aika sitten magneettikuvauksissa ja torstaina sitten kävin ortopedin luona kuulemassa tulokset. Käsivarren jänne on paksuuntunut ja estää käden liikkumisen, lisäksi sinne on kertynyt kalkkia enemmänkin. Kortisoonipistokset eivät auta (kokeiltu on) eikä fysioterapiakaan (kokeiltu aloittaa hoito kaksikin kertaa) Eli summa summarun, edessä on leikkaus! En tosin tiedä koska . Asiaa voi  nopeuttaa se että todennäköisesti pääsen yksityistä kautta leikkaukseen kun vakuutus maksaa operaation. Tai ainakin toivon niin. Tämä koko prosessi monenlaisineen tapahtumineen on kirvoittanut minusta kaikenlaisia tunteita liittyen terveydenhuoltojärjestelmäämme. Mutta se olisi oma postauksensa. Enkä jaksa näistä asioista kyllä täällä tämän enempää vaahdota. Onnekas kai kuitenkin olen kun kyseessä on vasen olkapää. Jos kyseessä olisi oikea, olisin varmaan ollut sairaslomalla jo useaan otteeseen!

Vaan nyt hipsin alakertaan ukkokullan ja takkatulen ääreen. Pari dvd:tä odottaa, koiratkin jo ehdittiin lenkittää!



Kynttilöitä ja punkkua teidänkin viikonloppuunne ystävät!




maanantai 25. lokakuuta 2010

Väripaletissa vielä syksyn sävyjä


Näitä värejä minulla kuvissani riittää. Jokivarren suiston syksy on tulvillaan ruskean, keltaisen, haalean vihreän sävyjä. Syksy on myös lempivuodenaikaani, silloin kuvaankin eniten.
Tämän viikon värikuvakollaasihaasteeseen osallistuneiden kuvia pääset katselemaan täältä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sitä kohden kulkee mitä uskaltaa haluta ja toivoa

Siivosin eilen koko päivän. Talon ohessa myös mieltäni. Olin yksin kotona ja erityiskohteena siivouksessa oli työhuone. Työhuoneeseen on kerääntynyt kaikenlaista molempien historiasta ja siellä on myös suurin osa meidän kirjoista. Se on yksi lempihuoneistani talossa. Viihdyn siellä joskus iltakausia; tietokone , kirjat, valokuvat, värit ja nyt kudinkin ( niin, olen piiiiitkästä aikaa aloittanut kutomisen, syynä tietenkin tuleva ensimmäinen lapsenlapseni, jolle on nuttu saatava ).  Viihdyn nykyään kotona erinomaisesti, joskus liiankin hyvin





Tuota ajatusta pyöritin siinä siivouksen ohessa ja se johti minut taas miettimään näitä elämänkuvioitani. Kaivoin esiin vimeisemmän paperisen päiväkirjan ja sieltä aarrekartan, jonka olin tehnyt muistaakseni v.2003. Nyt siirryn vähän henkilökohtaisemmalle alueelle ja mietinkin hetken jaanko näitä ajatuksiani täällä. Toisaalta joku aika sitten luin itse vanhan Kaamosvaloa-blogini ja siellä olen kyllä ollut melkoisen henkilökohtaisella linjalla. Suuri osa teistä vakilukijoistani on kulkenut tällä reilun kolmen vuoden blogitaipaleella mukanani ja tietää jo jotain mietteistäni. Sitäpaitsi ajattelen myös, että elämän kulkee meillä monilla samoja polkuja, niitä kuljetaan joskus rinta rinnankin. Eivät ne ihmisten elämänkuviot poikkea kovinkaan paljon toisten samaa kokeneiden tunnoista. Olen myös aina uskonut jakamiseen ja sen  olemista helpottavaan voimaan.

Tuossa aarrekartassa oli Krishnamurtin lause, jota  olen usein miettinyt. Se alkaa jotenkin näin "Toisen käyttäminen tyydytyksen ja turvallisuuden välikappaleena ei ole rakkautta..".Miten niin ei? Miksi tuon lauseen silloin tuohon karttaan otinkaan? Nyt kun on perusturvallinen olo ja muutenkin tyytyväisyys huipussaan.
Erona entiseen on se suuri muutos, että tällä hetkellä turvallisuus ja tyytyväisyys kumpuaa ensisijaisesti itsestäni. Tämän viimeisen eron kohdalla olen saavuttanut tuon turvallisuuden kun luovun siitä maaseutu-unelmastani ja -elämästäni. Tuon prosessin myötä kotini löytyi itsestäni.

Ylhäällä aarrekartassa on kuva naisesta toppatakki päällä, jo harmaantuneet hiukset. Muistan , että leikkasin tuon kuvan lehtijutusta , joka kertoi tämän naisen maailmanympärimatkasta, minkä hän teki reippaasti yli viisikymppisenä. En muista sanoutuiko hän irti virastaan vai oliko vuorotteluvapaalla, mutta sen muistan, että hän teki välillä jotain hanttihommia ja teki matkan melko niukalla budjetilla.Nainen kertoi , että tuolla matkallaan hän tuli vihdoinkin sellaiseksi kun tunsi olevansa.  Eläminen oli helpompaa tuon jälkeen.Tuo kolahti minuun silloin v. 2003.  Olen tehnyt itsekin matkaa, mutta enemmän pääni sisällä.

Joskus itseksi haaveilen  pitkästä vuodenkin reissusta, en enää ehkä itseni etsimismatkasta, vaan maailman katselemisesta ja kokemisesta eri perspektiivistä. Ehkäpä vielä jonkinlaisen matkan teenkin, muutenkin kuin pään sisällä.




Kodistani taitaa myös löytyä aarrekartan elementtejä. Sitä kohti kulkee mitä uskaltaa haluta ja toivoa. Niin se elämässä vain on.  Ei siis lakata unelmoimasta!

Ps. Että siivouspäivä voi tuottaa melko kiemuraisia ajatuksia....

Aarrekartta-työmenetelmä on varmaan monille jo tuttua. Ne, jotka eivät sitä tunne, voivat lukea siitä täältä.
Aiheesta on kirjoitettu pari kirjaakin, niidenkin tiedot löydät samasta linkistä.




keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Voimaviikkoja , voimapäiviä, voimailtoja







Pikkulauantai, niinkuin tätä iltaa nimitettiin silloin muinoin kun vielä iltaisin saattoi jopa tehdä jotain kodin ulkopuolellakin.  Jaksettiin  sentään miehen kanssa talsia pikkusateessa koirien kanssa lenkki, ja nyt odotellaan saunan lämpiämistä ja sitten takkatulen ääressä Taivaan tulet.

Viikon alku on ollut töissä leppoisa tunnelmaltaan vaikkei kai tahti ole yhtään aiempaa hiljaisempaa ollut. Oma suhtautuminen sen sijaan on ollut levollista. Kahden edellisen viikonlopun  tunturi-ja vaaratankkauksilla lienee osuutta asiaan. Ensin miehen kanssa tunturinvalloitusviikonloppu ja nyt viime viikonloppu  naisystävieni kanssa   Posion maisemissa . Ensilumen peittämässä vaaramaisemassa patikoitiin ja tulisteltiin ja puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin... niinkuin vain me naiset osaamme.

Tämä leidi on nyt valmis räntäsateisiin ja alkavaan kaamokseen. Seuraava suurempi tankkaus on marraskuussa  kun lennähdän jälleen Ulkomaanystävän hoteisiin Saksaan.

Tuota reissua odotellessakin on tiedossa yhtä sun toista mukavaa. Sisko tulee kohta käymään, ensi viikolla työporukan kanssa vietetään meillä iltaa, mies juuri pyysi elokuviin katsomaan Napapiirin sankareita!

Voimailtoja, -päiviä ja viikkoja teillekin ystävät! 
 Niitä tarvitaan  tähän vuodenaikaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Talvisia punavioletteja sävyjä


                                                                             

Tämän viikon värikollaasihaasteessa toivottiin  puna/lila-sävyjä. Minun kollaasissani sävyt enteilevät jo tulevia pakkasia ja joulunaikaa. Kesän kukista noita sävyjä olisi löytynyt runsaamminkin vaan katse kuitenkin kiinnittyi talvisempiin tunnelmiin.
                                                 

torstai 14. lokakuuta 2010

Valokuvassa asuu muisto

Vanha mustavalkoinen kuva
muutti maailman värilliseksi

Minä äidin sylissä
sittenkin.

Valokuvassa asuu muisto.



Runotorstain 180. haasteena on  VALOKUVA.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Luonnosta löytyy värien kirjo


Tämän viikon värikollaasihaasteessa on peräti väripaletti. Minä jatkan tyylilleni uskollisena maisematunnelmoinnilla vanhoista valokuvistani .Luonnosta löytyy koko värien kirjo!

 



Tunturissa




























                                                          Tällä kertaa annan kuvien puhua.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mielen terveyttä

Työstäni osa on asiakastyötä, niinkuin olen tainnut täälläkin muutaman kerran mainita. Tällä hetkellä se osa työstäni on kasvanut henkilömuutosten takia ainakin vähäksi aikaa. Tuo siivu on itselleni mieluinen, mutta samalla ristiriitainen. Asiakkaiden elämäntilanteet ovat haastavia ja vaikeita, kuormittaviakin. Ajattelen usein ihmisen mielen rakentumista ja kestävyyttä.  Mieli voi sairastua siinä kuin kehokin. Mielen  terveyttä olisi hoidettava samoin kuin kehoakin hoidetaan. Jäin miettimään näitä asioita tänään kun blogikierroksella luin Susupetalin blogista että "sanat, niin puhutut kuin kirjoitetut uuvuttavat minua nykyään. Etsin enemmän tarinoita kuvista, maalauksista, joita näen, joita teen."




Minuakin sanat, niin puhutut kuin kirjoitetut joskus väsyttävät. Ihmisten tarinat uuvuttavat, mielenkiintoisetkin tarinat. Ehkä sen vuoksi kuvaan luontoa paljon. Jokivarteni hiljaiset suistorannat vetävät minua puoleensa ilta illan jälkeen. Koirat ovat hyviä kavereita lenkeilläni. Samoin miehenikin. Hänen tarinansa kertovat enemmän siitä teknisestä infrastrukstuurista. missä elämme kuin sosiaalisesta. Ja niitä tarinoita rakentamisesta, teistä ja vesijohdoista on hyvä välillä kuunnella loputtominen ihmistarinoiden lomassa.

Olen myös tullut tosi vaativaksi televison katselijaksi.Työpäivien jälkeen en juuri halua televisota katsella. Yleensä istun iltaisin olohuoneessa kynttilänvalossa kuunnellen radiota tai cd:tä hiljaa. Televisiohuoneena meillä on nimittäin alakerran takkahuone, ei olohuone.

Paljon aikaa menee valokuvauksen lisäksi myös kuvien järjestelyyn ja käsittelyyn. Teen sitä mieluummin kuin katselen telkkaria. Jotain kyllä televisiostakin katselen , usein se jokin on nauhoitettu tai sitten katselen sen Ylen Areenalta. Eilen viimeksi katsoimme sunnuntain Wallanderin nauhalta. FST:ltä olen seurannut uusintana lähetettyä Saaristolaislääkäriä. Juuri muuta en seuraakaan säännöllisesti.

Lukeminenkin on huomattavasti vähentynyt siitä ,mitä se parhaimmillaan on ollut. Lukemisvuoroa odottavien kirjojen pino kasvaa koko ajan ja yöpöydällä oleva pino pysyy ennallaan. Tällä hetkellä kesken on ollut jo jonkin aikaa Donna Leonin rauhallistempoinen venetsialaiskomisario Guido Brunettin tutkimuksista kertova dekkari. Joka ilta kyllä luen, mutta vaan muutaman sivun tai luvun kerrallaan. Ennen ahmaisin dekkarit melkein siltä seisomalta.

                                                 
 

Ehkä näillä keinoin hoidan omaa mielen terveyttäni. Valokuvaaminen, jokailtaiset kävelylenkit koirien ja miehen kanssa, saunominen, ne ovat oman hyvinvointini perusta. Kotona puuhastelu on myös terapeuttista . Enpä olisi aikoinaan uskonut että leipominen ja arkiset pienet kotipuuhat tuntuvat houkuttelevilta nykyään täyteläisten työpäivien jälkeen. Lukuunottamatta siivousta, siitä en ole saanut koskaan kiksejä  ennenkuin jälkeenpäin. Nautin kyllä siivotusta, puhtaasta kodista, mutta en itse siivouksesta!

Tämä siis on arkeani tänään. Ehkä vähän tylsältäkin tuntuvaa samojen rutiinien täyttämää, mutta samalla niin kotoisen tasaista ja turvallista . Ja lähdenhän kotipesästäni liikkelle aina silloin tällöin, jonkun mielestä varmaan useinkin. Aiemmin  olin liikekannalla paljon enemmän. Nykyisin kodin vetovoima jopa voittaa lähtemisen melko useinkin. Eilen viimeksi miniä soitti ja pyysi meitä jouluksi heidän luoksensa. Heillä kun vauvan syntymä jouluna on jo niin lähellä että eivät taida enää uskaltaa matkustaa jouluksi tänne pohjoiseen.

Meillä on jouluna kuitenkin vaikea lähteä reissuun yksistään jo koirienkin vuoksi. Lisäksi jouluna on omien kahden koiran lisäksi hoidossa myös vanhemman pojan koira, he kun matkustavat jouluksi tulevan toisen miniäni kotimaahan toiselle puolelle maailmaa. Haikea olo tuli kyllä kun joutui empimään lähtöä. Jälleen kerran harmittelin pitkää välimatkaamme. Ei ole mahdollista käydä kovin usein täältä pohjoisesta etelässä. Sitäpaitsi säästän vapaitani myös siihen että voin olla etelässä pitempään sitten vauvan synnyttyä.



Työviikko on jo yli puolen välin. Maanantain hankalista tunnelmista on selvitty. Kohta on viikonloppu ja ohjelmassa irtiottoa kotinurkista. Tytärpuoli täyttää kahdeksantoista ja hän valtaa talon käyttöönsä kun olemme tunturilla tuulettumassa koirien kanssa. Hyvä niin!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kaihtimien välistä märkää harmaata


Joskus päivästä tietää heti aamulla että on tulossa raskas päivä. Juuri näin kävi tänään. Aamulla oli tahmaista herätä, kaihtimien välistä tursusi lokakuun märkää harmaata, kehokin oli kankea ja harasi vastaan . Töissä tulvahti vastaan kaikenlaista kireää tunnelmaa, asiakkaiden ongelmia ja työntekijöiden jaksamattomuutta. Pomokin kävi istumassa huoneessani ja esitti asioihin ratkaisuja , jotka eivät kyllä saaneet minua innostumaan, pikemminkin entisestään masentumaan. Tällä hetkellä tuntuu, että työpaikoilla kiristetään ihan liikaa tahtia, vaikutukset alkavat jo näkyä työyhteisön hyvinvoinnissa.



Aamusta asti alkanut kireä tunnelma kesti töissä koko päivän ja kun tulin töistä kotiin, odotti siellä ikävä kirje muistutuksena entisen liittoni ajoilta. Asian sain kyllä heti hoidettua, mutta epämääräistä hankalaa oloa tuostakin episodista jäi päälle.

Nyt tarvitsen jotain piristävää. Ulkona tuulee ja puhaltelee pohjoisesta päin, katuvalotkin syttyivät jo. Koirat  pakottavat lähtemään väkisin ulos, mies lähtee kaveriksi tänään niinkuin jokaisena päivänä muulloinkin. Täytyy tehdä tavallista pitempi lenkki. Ulkoilmalla on ihmeellinen vaikutus raskaaseen olooon.

Ja huomenna on onneksi koko päivän työmatka lähikaupunkiin, pieni välimatka kipuilevaan työyhteisöön tekee nyt hyvää. Taidan yhdistää työmatkaan naapurimaassa käynnin. Tänään illemmalla aion katsoa uuden sarjan ja eilinen Wallanderkin on nauhalla.

Eiköhän tästä kuitenkin  viikko ala rullaamaan ja loppuviikkoa kohti  mentäessä tunnelmatkin kohentua. Viikonloppuna lähdetään miehen ja koirien kanssa Leville, siellä odottaa tunturin kainalossa miehen työpaikan mökki. Kiivetään siellä  tunturin päälle ja katsellaan korkealta kauas, eiköhän asiat saat asiat taas uuden mittasuhteen!

Kesän värejä




Piti taas leikitellä kollaasin teolla masentavan työpaivän jälkeen. Nuo kollaasihaasteen tämän viikon värit, kirkas sininen,lime ja harmaakin (vähän) tekivät hyvää ja piristivät! Liian pitkä aika on tosin edessä ennenkuin nuo värit luonnosta jälleen löytyvät.

Toisten vastauksia haasteeseen löytyy täältä.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Kuutamoiltoja ja usvaisia aamuja










Kuutamoviikko. Tähän aikaan vuodesta kuutamo on ehkä vaikuttavimmillaan ainakin minun mielestäni. Viime lauantaina koiralenkillä havahduin kuun putkahtaneen taivaalle kaikessa komeudessaan, taisi olla peräti täysikuu. Vein vanhan sokean koirani kotiin ja lähdin nuoremman viriilimmän koiran kanssa kuutamoseikkailulle rantaniityille. Reissulla humpsahti pari tuntia ihan huomaamatta kun kuljeskelin kuun valossa ja ihailin, huokailin, kaihosin , valokuvasin. Mieskin ehti soittaa, että oletko kunnossa, onko jotain sattunut, kun ei minua kuulunut lauantaisaunaan. Ja se on tavallisesti minulle ihan must! Tiedättehän lauantai-illan huuman ; dekkarisarja, sauna ja pullo keskiolutta!
Kertakaikkiaan  rannalla oli ihan satumainen tunnelma.




Satumainen tunnelma oli torstaiaamunakin työmatkalla. Oli palattava taas takaisin kotiin hakemaan kamera. Soitin töihin että tulen myöhemmin, vedin Gimuli-miniän punaiset Tretonit jalkaan ja suunta kohti rantaniittyjä, joen varsia. Aamu-usva ja kevyt routa loivat niin houkuttelevia näkymiä, etten malttanut töihin joutua lainkaan.

Harvinaisen energinen on viikko muutenkin ollut. Aloitin englannin keskusteluryhmän keskiviikkoiltana . On pakko prepata käytännön kielitaitoa, kun  tuo suku näyttää kansainvälistyvän niin kovaa vauhtia.  Tosin tuumasin siellä ryhmässä että  ei oikein tuo small talk englanniksi vielä suju kun ei tahdo suomeksikaan niin loistavasti aina jutustelu soljua! Mutta mukava ryhmä meitä on opettelemassa, keski-ikäisiä miehiä ja naisia, mukana siskon vanha nuoruuden poikaystäväkin piristykseksi! 

Torstainakin olin liikenteessä, käytiin vanhojen opiskelukavereiden kanssa katsomassa Prinsessa-leffa.  Ehdottomasti katsottava leffa, lämpimästi suosittelen. Erilaisuus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeus, selviytyminen, luovuus, siinä muutamia elokuvan  koskettavista teemoista.

Pihatöitäkin viikolla saatiin tehdyksi. Viime syksynä kaikki jäikin tekemättä jo lokakuun alussa sataneen ensilumen vuoksi.. Istutin kukkasipuleita melkoisen määrän uuden pation reunoille. Mielessä kulkivat kuvat ensi keväält, jolloin siinä istuskelen scilloja ihaillen kuohuviiniä siemaillen....

Ja tänäänkin jatkui vielä ahkeruus. Töiden jälkeen siivosin huushollin , en täydellä teholla, mutta riittävällä kuitenkin. Mieskin sai loput listat keittiöö laitetuksi, joten keittiö alkaa olla valmis (kahta puuttuvaa liukuovea lukuunottamatta). Ei kai sellaista remonttia olekaan, joka sujuisi ilman jotain puuttuvaa tai korjattavaa juttua.

Syyskuu on vaihtunut lokakuuksi, ensilunta odotellaan , aamuisin on saanut raapata auton ikkunoita. Toppatakkiinkin on jo siirrtty. Talvi on tuloillaan.