sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sitä kohden kulkee mitä uskaltaa haluta ja toivoa

Siivosin eilen koko päivän. Talon ohessa myös mieltäni. Olin yksin kotona ja erityiskohteena siivouksessa oli työhuone. Työhuoneeseen on kerääntynyt kaikenlaista molempien historiasta ja siellä on myös suurin osa meidän kirjoista. Se on yksi lempihuoneistani talossa. Viihdyn siellä joskus iltakausia; tietokone , kirjat, valokuvat, värit ja nyt kudinkin ( niin, olen piiiiitkästä aikaa aloittanut kutomisen, syynä tietenkin tuleva ensimmäinen lapsenlapseni, jolle on nuttu saatava ).  Viihdyn nykyään kotona erinomaisesti, joskus liiankin hyvin





Tuota ajatusta pyöritin siinä siivouksen ohessa ja se johti minut taas miettimään näitä elämänkuvioitani. Kaivoin esiin vimeisemmän paperisen päiväkirjan ja sieltä aarrekartan, jonka olin tehnyt muistaakseni v.2003. Nyt siirryn vähän henkilökohtaisemmalle alueelle ja mietinkin hetken jaanko näitä ajatuksiani täällä. Toisaalta joku aika sitten luin itse vanhan Kaamosvaloa-blogini ja siellä olen kyllä ollut melkoisen henkilökohtaisella linjalla. Suuri osa teistä vakilukijoistani on kulkenut tällä reilun kolmen vuoden blogitaipaleella mukanani ja tietää jo jotain mietteistäni. Sitäpaitsi ajattelen myös, että elämän kulkee meillä monilla samoja polkuja, niitä kuljetaan joskus rinta rinnankin. Eivät ne ihmisten elämänkuviot poikkea kovinkaan paljon toisten samaa kokeneiden tunnoista. Olen myös aina uskonut jakamiseen ja sen  olemista helpottavaan voimaan.

Tuossa aarrekartassa oli Krishnamurtin lause, jota  olen usein miettinyt. Se alkaa jotenkin näin "Toisen käyttäminen tyydytyksen ja turvallisuuden välikappaleena ei ole rakkautta..".Miten niin ei? Miksi tuon lauseen silloin tuohon karttaan otinkaan? Nyt kun on perusturvallinen olo ja muutenkin tyytyväisyys huipussaan.
Erona entiseen on se suuri muutos, että tällä hetkellä turvallisuus ja tyytyväisyys kumpuaa ensisijaisesti itsestäni. Tämän viimeisen eron kohdalla olen saavuttanut tuon turvallisuuden kun luovun siitä maaseutu-unelmastani ja -elämästäni. Tuon prosessin myötä kotini löytyi itsestäni.

Ylhäällä aarrekartassa on kuva naisesta toppatakki päällä, jo harmaantuneet hiukset. Muistan , että leikkasin tuon kuvan lehtijutusta , joka kertoi tämän naisen maailmanympärimatkasta, minkä hän teki reippaasti yli viisikymppisenä. En muista sanoutuiko hän irti virastaan vai oliko vuorotteluvapaalla, mutta sen muistan, että hän teki välillä jotain hanttihommia ja teki matkan melko niukalla budjetilla.Nainen kertoi , että tuolla matkallaan hän tuli vihdoinkin sellaiseksi kun tunsi olevansa.  Eläminen oli helpompaa tuon jälkeen.Tuo kolahti minuun silloin v. 2003.  Olen tehnyt itsekin matkaa, mutta enemmän pääni sisällä.

Joskus itseksi haaveilen  pitkästä vuodenkin reissusta, en enää ehkä itseni etsimismatkasta, vaan maailman katselemisesta ja kokemisesta eri perspektiivistä. Ehkäpä vielä jonkinlaisen matkan teenkin, muutenkin kuin pään sisällä.




Kodistani taitaa myös löytyä aarrekartan elementtejä. Sitä kohti kulkee mitä uskaltaa haluta ja toivoa. Niin se elämässä vain on.  Ei siis lakata unelmoimasta!

Ps. Että siivouspäivä voi tuottaa melko kiemuraisia ajatuksia....

Aarrekartta-työmenetelmä on varmaan monille jo tuttua. Ne, jotka eivät sitä tunne, voivat lukea siitä täältä.
Aiheesta on kirjoitettu pari kirjaakin, niidenkin tiedot löydät samasta linkistä.




18 kommenttia:

  1. Tulee siivottua päältä ja sisältä :D

    VastaaPoista
  2. Amalia, ja molemmat siivoukset aika ajoin yhtä tarpeellisia!

    VastaaPoista
  3. Jain lueskelemaan vanhaa blogiasi. Ja mietiskelemaan tuota "sita kohti kulkee mita uskaltaa haluta ja toivoa". Niinpa, unelmia ei kannata unohtaa!

    VastaaPoista
  4. Et ole päästänyt itseäsi helpolla. Rehellisyys itseä kohtaan vaatii joskus meiltä paljon ja siihen sinä olet hienosti kyennyt. Uskon, että monet meistä elämänvaiheitasi seuranneet ja niihin kommentoineet arvostamme avoimuuttasi ja tuota mainitsemaasi jakamista. Muistan kiinnostuneeni tuosta vanhasta blogistasi. Pian sen sitten jätitkin ja siirryit tähän nykyiseen. Entisen välillä on aika huima ero. Mutta ilman tuon kaiken läpikäyntiä (matkaa itseensä) ei blogisi näyttäisi nykyisenlaiselta etkä sinäkään varmaan olisi tullut enempi itseksesi.

    Blogisi toimii rohkaisevana esimerkkinä siitä kuinka vaikeuksien kautta on mahdollista saavuttaa elämäntyytyväisyys.
    On se varmaan toiminut monelle, kuin itsellesikin mahtavan terapeuttisena matkana.

    Takertuminen ja turvan hakeminen toisen ihmisen kautta ei toimi. Taakka toiselle (myös itselle) sellainen ihminen joka vaatii toisen turvakseen. Ihanaa sellainen parisuhde ja ihmissuhteet yleensä, jossa jokaisen oma perusturvallisuus on kunnossa.

    VastaaPoista
  5. Tuula; näinhän muuttuminen ja muutos saa alkunsa. Orastavista ajatuksista, melkein ujosti ääneen sanomisista jollekin. Sitten pikkuhiljaa valintoja muutoksen suuntaan. Ja yhtäkkiä huomaatkin tekeväsi sitä mitä olet haluunut tai muuten olevasi haluamassasi tilassa.

    VastaaPoista
  6. Rita, lämmin kiitos hienosta palautteestasi!Olen todella iloinen, jos joku on saanut ajatuksia omaan elämäänsä tai kokenut samankaltaisuutta blogini kautta. Blogini alkoi ajatuksena päiväkirjan pitämisestä tässä muodossa. Jollain tapaa se sitä edelleenkin on. On hyvä itsekin palata välillä omiin ajatuksiin kunakin aikana, ihan niinkuin palaan välillä vanhoihin kirjapäiväkirjoihini. Ja jotta blogini sitä voisi olla, on kai yritettävä olla rehellinen täällä itselleenkin.

    VastaaPoista
  7. Tärkeitä pohdintoja. Ja tärkeintä lienee se, että on rehellinen sillä tasolla, jonka valitsee. Ei kaikkea tarvitse itsestään paljastaa, mutta jos on esimerkiksi ongelmia ja haluaa niihin muiden näkökulmia, niin on sitä aika paljon asioista kerrottava. Mä alan olla siinä iässä, ettei mulla ole mitään menetettävää, vaikka avoimesti itsestäni kerronkin. Nyt olen vetänyt rajan työelämään enkä puhu siitä enää niin usein kuin aiemmissa blogeissani.

    VastaaPoista
  8. Iinuska, iällä on tosiaan merkitys avoimuuden lisäänymiseen. Ymmärrys kasvaa niin itseä kuin muita kohtaan. Minään en täällä työstäni kirjoittele kun ihan jotain yleistä Pyrin myös olemaan kirjoittamatta läheisistäni. He tietävät että bloggaan ja varmaan välillä käyvät kurkkimassakin. Se ei minua häiritse, koska usein olen jutellut nämä asiat etenkin mieheni kanssa aiemmin.

    VastaaPoista
  9. Niin kai se on, että jotakin voi saada vasta sitten, kun on tajunnut, mitä voisi haluta;) Ja siinä aarrekartta tai toivelista toimii hienosti. Tällaisia konsteja ei vaan tahdo muistaa käyttää.

    Yllättävän paljon kotisi ja elämäsi näyttävät vastaavat tuota aarrekartan maailmaa. Ihana postaus!

    VastaaPoista
  10. Kotisi näyttää olevan aarteita ja karttoja täynnä,kaunis sellainen:).Sinulla on todella hienoja ajatuksia♥
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Niin totta, että sitä kohti kulkee, mitä uskaltaa haluta ja toivoa. Sinä olet uskaltanut haluta ja toivoa. Taidat olla kutakuinkin siellä, minne halusit, niin sielunmaisemissa kuin ruumiillisestikin. :)

    Tutkin sinun aarrekarttaasi ja rupesin tietenkin miettimään, millainen minun aarrekarttani olisi, kun en ole vielä tehnyt sellaista. Se voisi olla hyvin antoisaa.

    Arvelinkin, että näiden kahden blogisi, edellisen ja tämän nykyisen, välinen tyyliero on sinulle tietoinen valinta. Kun elämä on kunnossa ja on ihminen tai ihmisiä, joiden kanssa jakaa syvimpiä ajatuksiaan, ei ole niin suurta tarvetta enää tuoda niitä blogiin saakka.

    VastaaPoista
  12. Hieno lause tuo sitä kohti kulkee mitä uskaltaa haluta ja toivoa.
    Mutta mistä se uskallus kumpuaa?
    Nuorena luottaa itseensä ja kykyihinsä, ehkä liikaakin.
    Sitten oppii varovaiseksi ja suojelemaan itseään pettymyksiltä.
    Ehkä vasta tässä iässä uskaltaa - ja ehtii, pysähtyä kuuntelemaan ja miettimään mitä todella elämältä tahtoo.

    Ajatuksia herättelevä postaus, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  13. Katriina, harvemmin minullakin tulee aarrekarttoja tehdyksi. Vaan tarviiko niitä usein edes tehdäkään kun tekee niin hyvin että siitä riittää unelmia pitemmällekin aikavälille. Tuo kartta näyttää toimivan hyvin alitajunnassa, en tosiaan sitä ole tietoisesti edes aikoihin ajatellut ptkään aikaan. Itsekin huomasin kun kaivoin sen esille, että kotiini on ilmestynyt samaa tunnelmaa pikkuhiljaa kuin kartassa. Itämaisesta matosta olen haaveillut jo pitemmän aikaa vaan kunnon sellaiset ovat llian kalliita...Ehkäpä sitten kun lähden sinne kaukomatkalle!

    VastaaPoista
  14. Celia; taidan tosiaan kutakunkin olla nyt ihan hyvissä olotiloissa. Mutta elämä on matkaa, kyllä aarrekartassa on vielä sellaisiakin asioita mitä kohden voi kulkea, ei isoja mutta sellaisa sopivia etappeja kuitenkin. Kokeile ihmeessä, ei siinä mitään häviä ja sitäpaitsi sitä on hauska tehdä. kannattaa kuitenkin perehtyä ohjeisiin ja miettiä kunnolla mitä asioita oikein haluaa. Nimittäin kun jotain uskaltaa haluta on riski että sen jopa saakin:-)

    VastaaPoista
  15. Mk; uskallushan vaatii aina rohkeutta ja jonkinlaista riskin ottoakin. Niinkuin muutoskin.Miettimisen arvoista tosiaankin. Eikähän ole pakko muuttua ja uskaltaa jos on tyytyväinen olotilaansa.

    VastaaPoista
  16. Aarrekarttasi sai miettimään omaa vastaavaa. Luulin tehneeni sellaisen ihan vasta, mutta siitähän on jo aikaa vuosia. Nyt on ihan eri haaveet ja tavoitteet. Onpas aika kiehtovaa taas miettiä, mitä haluaa, toivoo ja mihin suuntaan on menossa. Hmm, hyvään suuntaan, toivon ma :)

    Kiitos muistutuksesta!

    Kotisi on kuvissa lämpimän ja viihtyisän näköinen.

    noeijoo

    VastaaPoista
  17. Noeijoo; aarrekartan teko on vähän niinkuin miettisi lahjalistaa..mmmm-mitähän oikein haluaisin! Ei vaan taida enää meidän listoilta mitään tavaraa löytyä. Kiehtovaa se on, kuin olisi avoin kirja edessä mitä voi alkaa täyttää!

    Mukavaa aarrekartan tekoa sinulle!

    VastaaPoista