sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Viimeiset auringonsäteet ennen kaamosta

Ensimmäinen adventtisunnuntai... minun joulunaikani alkaa aina tästä. Sytytän aamukahville adventtikyntteliköstä ensimmäisen kynttilän ja jotenkin ajatukseni siirtyvät verkalleen jouluisiin tunnelmiin. Sähkökyntteliköt ja tähdet ovat viritelty sisälle. Ulkona led-valot on kieputeltu lumipalloheisiin ja pajukartion ympärille. Tykkään kuitenkin poltella myös eläviä tulia, joten kynttilälyhtyjäkin löytyy ulkoa useampia!

Perjantai-iltana vietimme työpaikan pikkujouluja, joten jouluruokakausi tuli avatttua. Meillä on ollut tapana juhlia pikkujouluja omalla työporukalla jossain mukavassa paikassa hyvän ruoan ja itsetuotetun ohjelman kera. Ollaan kokeiltu myös muitakin muotoja kapakkapikkujouluista teatteri-iltaan, mutta todettu tälläinen yhdessäolon muoto parhaimmaksi. Toki kapakassa voi iltaa jatkaa ne jotka haluavat.... Itse kyllä kotiuduin  kotia puolen yön maissa, vaikka osa oli menossa vielä iltaa tai oikeastaan yötä jatkamaan. Siinä oli jo ihan tapeeksi kun viideltä juhlat aloitettiin. Lauantai meni sitten kyllä ihan ykkösvaihteella....



Lauantaiaamuna avautui upea aurinkoinen, pakkasaamu. Lähdin kameran kanssa hienoisesta väsystä huolimatta jäälle kuvailemaan viimeisiä auringonsäteitä vähään aikaan. Utsjoella on jo alkanut pimeä kaamosaika, meilläkin ihan näinä päivinä. Pakkasen värit ovat herkkiä pastellisävyjä tulvillaan , kertakaikkiaan silmää hiveleviä näkyjä.



Nyt istuskelen Jakea radiosta  kuunnellen, sisko on ollut meillä yötä ja laittaa hiuksiansa kun on lähdössä vapaaehtoistöihin markettiin käärimään pakettejä päiväksi. Päivällä on tulossa vieraita, pitäisi pyöräyttää imuria ja leipasta jotain kahvin kanssa. Pakkanenkin on vähän laskenut, koirien kanssakin voisi tehdä pitemmän lenkin!  Miten se taas meneekään: vietetään siis keski-ikäisten keskivertosunnuntaita keskiluokkaisessa lähiössä!

Kuulostaa tylsältä mutta on kuulkaa ihan mukiinmenevää aikaa!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Harmaita hetkiä kaamoksen kynnyksellä




 
Odotan aina uteliaana tätä viikon värikuvahaastetta. Tykkään selata valokuvakansioitani ja valita haasteeseen sopivia kuvia ja värejä. Tähän asti olen hyvin selvinnyt jo ottamillani  vanhoilla kuvillani. Kuvaan paljon luontokuvia, joten enimmäkseen, ainakin toistaiseksi vielä, kollaasien aiheet kumpuavat luonnosta.

Tämän viikon haasteena on VALKOINEN, VAALEAN  HARMAA JA MUSTA. Mitkäpä värit paremmin kävisivitkään aikaan, jolloin luonnosta värit ovat hävinneet taivasta lukuunottamatta hetkeksi. Tai eivät ole hävinneet vaan naamioituneet juuri noiden haastevärien muotoon. Oman kollaasini sävyt ovat syksyn luonnosta, juuri ennen lumen tuloa tai ihan siinä rajoilla, ehkä jo vähän luntakin maisemasta löytyy.


lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaataako kaamos?


Mies ja tytär lähtivät kauppaan, minulle jäi levällään oleva huusholli, jolle jotain olisi tämän päivän aikana tehtävä. Olkavarsi oli yön taas kipeä ja aamun aloitin vaihteeksi buranalla, niinkuin muuten yönkin. Olkapään leikkaus on tulossa näillä näkymillä tammikussa, voi olla jo että aiemminkin. Alan olla kyllä kypsä siihen, vaikka olen kuullutkin tarinoita leikkauksen jälkeisestä kivuliaasta ja pitkästä toipumisvaiheesta.

Töihinkin tuleva sairasloma vaikuttaa tietenkin. Vuodenvaihteen jälkeinen aika on mahdollisimman huono aika olla pois  töistä, koska silloin on tehtävä monenlaisia  selvityksiä menneestä vuodesta. Pitäisi tehdä töitä etukäteen ennen joulua ja ennen leikkausta mahdollisimman paljon. Lomaakaan en ole joulun aikaan varannut vielä ollenkaan. Ensin ajattelin etten varaakaan kun on tuo sairasloma tulossa, mutta taidan kuitenkin päivän sinne päivän tänne merkitä.
Tämän vuoden kaamoksen aika taitaa kulua minulta vähän kärvistellessä, mutta toisaalta sitten kevättä kohden mentäessä  käden pitäisi jo olla kunnossa. Taidan olla jo unohtanut miltä tuntuu kun molemmat kädet toimivat ja voi nukkua missä asennossa haluaa, ei tarvitse miettiä miten kiemurtelee puseron tai rintsikat ylle.




Saksasta palatessani viikko sitten lensi meille mukanani vanhemman poikani ja Aussiminiän koiruli, joka ilostuttaa kummasti. Pikkukoirat ovat erilaisia temperamentiltaan ja tietenkin Amalia on myös vielä nuori koira, kaksivuotias vasta, verrattuna meidän omiin lapinkoiriimme! Amalia viipyy meillä pari kuukautta, tammikuun lopussa vasta palaa takaisin Helsinkiin, kun isäntäväkensä palaa Australiasta.
Nyt on ryhdyttävä siivoamaan, toiset palaavat kohta jo kaupasta. Että minä inhoan lauantaisiivousta. Pyrin aina tekemään sen  viikolla vimeistään perjantaina, mutta eilen meni töissä myöhään. Siivous sujuu yksikätisinä vähän suurpiirteisimmin, mikä ei kyllä nyt haittaa. Kunhan enimmät koirankarvat saa huushollista häädettyä ja makuuhuoneen vuodevaatteet tuuletettua ja vaihdettua. Kynttilät hoitavat sitten illemmalla loppusilauksen. Onneksi tytär (puoli) aikoi hoitaa ruokapuolen, tortilloja kuulemma tänään ja kalaa huomenna. Sopii minulle.
Siivouksesta suoriuduttani en tälle viikonlopulle tee mitään sen kunnianhimoisempaa. Ylen Areenalta on muutama juttu odottamassa katsomistaan ja  muuten hissuttelen lopun viikonloppua!Amalia on oikein hyvä kaveri siihen, tykkää maata viltin alla ihan  kylki kyljessä.


keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pehmeitä värejä jokivarresta ja muualtakin

 

Tämän viikon värikollaasin värit ovat vähän erikoisemmat valinnat keltainen, vaalea lila ja vaalea harmaa. Taas piti selailla melko tovi ennenkuin sopivat tunnelmat ja värit löytyivät.Mukana sekä tuttua jokirantaa että ripaus roomalaisesta hotellihuoneesta ja vielä pieni vilkaisu saksalaiseen kauniiseen, keltaiseen kirkkoon Trierin kaupungissa. Kirkko oli tosiaan maalattu sisältä keltaiseksi sekä vielä koristeltu kukkaornamenteilla, erikoista ja vähän harvinaisempaakin kirkkotyyliä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vapauden riemua keskellä arkista marraskuuta










Monenlaista, erilaista, samanlaista....sellaista on matkalla aina. Ulkomaanystävän kanssa nostettiin kytkintä ja seikkailtiin kunnon saksalaisella perhefarkulla muutama päivä pitkin Mosel-joen viinilaaksoa ja piipahdettiinpa Luxemburgissakin mutka!

Ei ollut avoautoa Thelman ja Louisen tyylin mutta muuten fiilis oli välillä sama. Vapauden riemua keskellä arkista harmaata marraskuuta. Etenkin Ulkomaanystävällä, jonka lapset ovat vielä  tarvitsevassa vaiheessa ja elämä pyörii  akselilla työ, koti,lasten harrastukset. Eksyttiin sattumalta Cochenin pieneen viinikaupunkiin , missä juhlittiin viinin jälkikorjuujuhlia ja siellä viinituvissa oli tunnelma korkealla.

Nautittavaa oli matkata taas yhdessä. Pysähdellä kun siltä tuntuu. Syödä hyvin ja juoda hyvin . Sukellella museoihin ja kirkkoihin tai kauppoihin. Puhua ja puhua  ja puhua.



Kummityttöni iiiihana balettiasu. Hän esiintyy marraskuun lopussa Pähkinänsärkijä -baletissa ja menossa on kovat harjoitukset.


Kuvasin Ulkomaanystävän pihalla olevan magnoliapuun oksan silmujen aiheet. Ovat jo valmiina odottamassa kevättä. Saksaan kevät tulee jo maalikuussa, meillä vasta paljon myöhemmin. Täällä kotona oli eilen palatessani kova pakkanen ja huuruiset maisemat.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

En taivu vielä joulun juttuihin



Tämän viikon värikuvakollaasihaasteesta 008 löytyy peräti viisi väriä . Kuvakansioistani näitä värejä löytyi tietenkin joulun ajan kuvista mutta  koska ajatukseni eivät vielä tahdo taittua joulun juttuihin niin valitsin kesäisempiä kuvia kotiseutumuseotunnelmista kotiseudulta ja  kesälomareissuilta Etelä-Savosta.

Juhlan jälkeen



Kuvat perjantaiselta saarikävelyltä vanhimman pojan ja hänen tulevan vaimonsa kanssa

Talo hiljeni muutaman päivän vilkkauden jälkeen. Pesukone laulaa ja ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä on kasa siellä toinen täällä. Omakin matkalaukku on tuossa avoimena ja vielä ihan tyhjänä. Yhtä tyhjänä kuin päänikin nyt kun pitäisi miettiä mitä laukkuun pakkaan viikon reissua varten. Ensin pari päivää työkokouksessa Helsingissä ja sitten Ulkomaanystävän luokse Saksaan, monenlaista kampetta pitäisi mukaan mahduttaa.

Huomaan että saan usein tosi passiivivastareaktion hulinan jälkeen. Onneksi huomenna on Helsingissä varattuna hotellihuone, sulkeudun sinne työpäivän jälkeen naistenlehden ja suklaalevyn kera  enkä liikahda mihinkään vaikka kuinka Helsingin keskustassa olisinkin.

Onneksi takana on ollut erittäin mieleenpainuvia ja lämpimiä hulinakokemuksia perheen ja läheisten kanssa. Eilen patikoitiin poikien ja miniöiden kanssa Pyhätunturilla. Yritin esittää kävelyretkeä lähimaisemissa mutta poikien oli päästävä tunturiin. Ja se olikin ihan nappi valinta. Tunturissa oli hieno kaamosvalo ja kuuluisa kaamoksen sininen hetkikin saatiin kokea tunturin rinteellä. Miniäkin tarpoi suuren vatsansa kanssa sitkeästi mukana vaikka on jo reilusti seitsemännellä kuulla!

Tänään sitten juhlittiin isän 85-vuotisjuhlia perhepäivällisellä . Vanhempani olivat onnellisia etenkin kun juhla sai kokoon kaikki lastenlapsetkin yhtä lukuunottamatta. Se kertoo kyllä papan tärkeydestä  heille, sillä ikähaitarissa 15-30 vuotiaita eri puolilla Suomea asuvia nuoria ei ole helppo saada kasaan. Vaan pappapa onnistui siinä!

Mutta nyt lähden pakkaamaan ja sitten reissuun. Viikon päästä palailen  taas toivottavasti monta uutta kokemusta rikkaampana takaisin. Silloin taitaa olla jo kohta jouluvalojen sytyttelyaika!

torstai 4. marraskuuta 2010

Leave me alone!


Leave me alone!


183.valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla huutomerkki !
Kuvan otin viime kesänä Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyssä. Teos on Pasi Rauhalan Moments- sarjasta.


Ajattelen että tästä päivästä tulee hyvä päivä





Tänään on kynttiläaamu. Olen sairaslomalla kotona olkapään vuoksi. Ollut jo koko viikon. Sytytin kynttilärivistön keittiön leivinuunin päälle aamulla ja ajattelin että tästä päivästä tulee hyvä päivä.

On monta aihetta iloita; perhe (viikonlopuksi saan kotiin molemmat poikani miniöineen), isäni 85-vuotispäivää juhlitaan perheen kesken  viikonloppuna, maanantaina-aamuna lähden viikoksi reissuun, ensin Hkiin ja sieltä Saksaan Ulkomaanystävän luo, ystävät, joiden kanssa eilen oltiin elokuvissa!

Haen toisen kupin kahvia ja heräilen hiljaa tähän marraskuiseen aamuun. Ulkona on märkää, lumesta ei ole tietoakaan. Leivon tattaripiirakan illaksi kun miniäni saapuu edeltä jo tänään!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tummia sävyjä ja ripaus punaista



Tämän viikon värikollaasin haastevärit ovat tummanpuhuvat MUSTA, PUNAINEN JA TUMMAHKON SININEN, vaikka haasteessa  kyllä puhuttiin räiskyvistä väreistä. Minulle nuo värit liittyvät alkavaan kaamosaikaan. Punaista näkyy kaamosaikaan onneksi joulussa, tosin tämän viikon oma  punainen ripaukseni on tammikuiselta Rooman matkaltani ja kuvattu muistaakseni jossain Vatikaanin alueella.