keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Pieniä poikia ja Saimaan norppia


Makoilen omassa kammarissani työpäivän jälkeen kuunnellen talon elämää. Kohta yksivuotias kommentoi siellä kierroksellaan pappalan aarrepaikoissa. Pieni mies on ollut vanhempineen ja kaksine koirineen meillä jo viikon päivät ja toistemme tavat ja rytmit ovat tulleet taas tutuiksi. Miehen poika pyrähti äsken tänne avovaimonsa kanssa käymään.  Kuuluvat keittelevän kahvia. Minä jatkan makoilemista sinnikkäästi suljetun oven takana.
Viime yönä pieni mies protestoi kolmatta tuntia isälleen kun äitinsä yrittää vieroitusta ainakin yösyöttöjen kohdalla. On helpompaa kokeilla sitä kun isäkin on nyt kuukauden isyyslomalla ja meitä on monta hoitamassa päiväsaikaan . Mukavia elämän ääniä (paitsi ei yöllinen huuto,kun on aamulla herättävä töihin)!


Tietenkin myös sulattelen tätä tuoretta omaa mummouttani. Mummi minä näemmä olen tälle pienelle miehellekin , viime joulun lapselle. Olen antanut heidän päättää miksi minua kutsutaan kun on olemassa toinenkin mummi, se biologinen.Minusta näyttää tulevan pappalan mummi.

Ostin lentolipun ensi viikoksi Helsinkiin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan tähän toiseen pieneen mieheen, joka kuvista päätellen on aivan IHANA. Pieni perhe pääsi eilen kotiin ja ensimmäinen päivä ja yö on sujunut lähinnä ihmetellessä kodin uutta asujaa. Poikani jäi myös isyylomalle muutamaksi viikoksi.

 ,


Tämä lempituolini kotona on saanut olla tyhjänä ainakin minun osaltani, sen verran säpinää tämä joulunaika on ollut. Mutta kohta on toisin. Olkapääni leikataan puolentoista viikon kuluttua ja jään sairaslomalle ainakin kuudeksi viikoksi. Silloin saan istua  kotona  tuolissani ja mietiskellä näitä elämän mukavia käänteitä rauhassa.




Yksi joulun ihanista lahjoista oli muuten miehen ja minun yhteiseksi saama Juha Taskisen upea kuvateos
Paluu Saimaalle. Luetaan sitä miehen kanssa ääneen iltalukemisena (minä luen, mies kuuntelee), on muuten mukava tapa. Tilasin kirjasta ja kuvista inostuneena  nettidivarista Taskisen ensimmäisenkin kuvateoksen Unelma Saimaasta. Viime kesän reissujen jälkeen ovat kirjan kuvaamat vesistöt ja paikat meille jo vähän tuttukin. Taskisen kieli on muuten tosi rikasta ja värikästä, kuvista puhumattakaan. Me näimme viime kesänä yhden norpan, tai oikeastaan mies sen näki, se  nimittäin ehti mulahtaa luodolta takaisin järveen ennekuin minä ehdin katseeni siihen suunnata. Kesän ja Saimaan vesistöjen ajatteleminen antaa voimaa kun ulkona paukkuu kolmenkymmenen asteen pakkanen ja pirtissä pyörii lukuinen määrä kaksijalkaisia ja nelijalkaisiakin viisi kappaletta. Tuollainen pakkanen kun on vähän liian kylmää koirillekin!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Paras joululahja ikinä

Niin se vaan kuulkaa kävi että sain parhaan joululahjan mitä saada voi! Nimittäin rakas Gimuli-minäni synnytti eilen pikkuisen tummasilmäisen pojan, ensimmaisen lapsenlapseni! Poikani on innoissaan niinkuin tietysti me kaikki muutkin läheiset! Olen nyt siis biologinen mummikin. Viime joulun aikoihin elettiin samoissa tunnelmissa kun mieheni sai ensimmäisen lapsenlapsensa, myöskin pikkuisen pojan -tyttärenpojan. Meille näyttää siis putkahtelevan vuosittain näitä joululapsia maailmaan!

Pojanpoikani syntyessä luonani oli parhaillaan tapaninpäivän aterialla koko sukuni ja myös miehen lapset. Toivotimme tekstiviestein pienen tulokkaan tervetulleeksi suureen sukuumme, ensimmäinen tulokas muuten seuraavssa polvessa! Olen varmaan tällä hetkellä maailman onnellisin mummi!

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvän joulun ainekset



                       Joulunrauhaa, jouluniloa!

Molempia tarvitaan hyvän joulun aineksiiin. Oma jouluni on tänä vuonnakin perinteinen sekoitus, sellainen tuntuu hyvältä ja sopivalta itselleni juuri nyt. 
Vetäydyn välillä läppärin, kirjan tai lehtien kanssa makuuhuoneeseemme kun hulinaa on liikaa. 

Kinkku paistetaan yöllä leivinuunissa, samoin laatikot!
Huomenna puolen päivin aikoihin ajellaan vanhempieni luo riisipuurolle kun nuoret menevät  toisten vanhempien luokse kevyelle lounaalle. Sitten iltapäivällä kävely hautasmaalle ja sen jälkeen joulusauna. Aattoateria nautitaan pitkän kaavan mukaan sitten saunan jälkeen. Loppuilta maataan pitkin sohvia pienessä ähkyssä, ehkä pelaillaankin, nautitaan glögiä  tai vaan oleillaan lököt asut päällä omassa tutussa porukassa! Taitaa olla tuttu resepti monille! 

Joulupäivänä syödään  loput jouluruoat ja tapanina sitten siirrytään muihin ruokiin. Meillä tuo muu on tänä vuonna poronkäristys ja jälkiruokana karpalojäädyke! Tapaninpäivän ruokapöydässä on muuten 11 h!


Oikein levollista joulunaikaa kaikille blogiystävilleni!


                                 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulunalustunnelmia




Kesken joulupuuhien pikainen pistäytyminen täällä. Ei ole ihan onnistunut minun kiireetön stressitön joulunvietto. On ollut kaikenlaista  ja on tapahtunut monenlaista. Isäni on sairastellut ja tulevan ensimmäisen lapsenlapsenkin syntymään liittyy vähän jännistystekijöitä. Toivon hartaasti  koko sydämestäni, että kaikki menisi hyvin.

Odotellaan ihan kohta saapuvaksi ensimmäisiä jouluvieraita, miehen tyttären perhettä. Kohta yksivuotias on kuulemma nukkunut päivästä 90 % automatkalla , joten virtaa riittänee. Huushollissa pyörii kohta siis viisi aikuista, yksi  kohta yksivuotias ja viisi koiraa. Ja aattona väki lisääntyy, samoin joulunpyhinä!
Ulkona pakkasta 30 astetta, sauna on lämpiämässä!
Leipomoset on tehty, kinkku on sulamassa , huomenna valmistan laatikot. Onneksi joululoma jo alkoi!



Ps. Tänään on tällä leveysasteella vuoden pimein päivä. Kaamosvaloa riittää reilut kaksi tuntia. Nuo ylläolevat kuvat kuvasin tänään työmatkalla n. klo 10.20.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Että olisi hiljaisuutta kuulla ajatuksensa





Viikonloppu sujahti ohi. Liiankin nopeasti! Koko viikonlopun on ollut upea keli, pakkasta kylläkin , mutta voi mitä sävyjä luonnosta löytyykään. Päivällä kävin Ounasvaaralla kävelemässä ja  kuinka tekisikään mieli häipyä pohjoiseen jollekin mökille erämaan rauhaan.

Vaikka eihän täällä mitään tungosta ole näilläkään leveysasteilla, mutta vielä enemmän rauhaan ja hiljaisuuteen kaipaan. Ettei ikkunasta näkyisi muita valoja kuin oman mökin heijastus. Että taivaan valoina olisi revontulet, kuu ja tähdet. Että hangilla risteilisi  vain jänisten ja hiirten jälkiä, ehkä ketunkin  (ja ehkä porojen). Että olisi hiljaisuutta kuulla ajatukset. Sitä minä nyt kaipaan.



Lempijoululauluni  Vesa-Matti Loirin laulamana.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Oma pesä ja himaläjä

Vietän vapaapäivää kotona. Oikeaa slow-pakkasaamua. Koirat osaavat tosin sen paremmin kuin minä, sillä niiden päässä ei taatusti risteile yhtään ajatusta siivouksesta, joululahjoista, verhojen vaihdoista. Minun päässäni noita ajatuksia riittää vaikka kuinka yritän viritellä taajuutta toiseen suuntaan.
Kunhan saisin edes sängyn petattua ja vaihdettua aamutakin säällisempään asuun!


                                                    Näkymät kuvattu kotona tänä aamuna työhuoneen ikkunasta klo 12.15. Pakkasta  -22 astetta.

Toisaalta, annan itselleni luvan nauttia tälläisesta aamusta. Kiireen keskellä on hyvä välillä pysähtyä.
Kahvikupin äärellä lueskelin viime aikaisia lehtiä vähän pitemmän kaavan mukaan ja Kotiliedestä
jäi mieleeni Virpi Hämeen-Anttilan kolumni kodista pesänä. Hän sanoo artikkelissaan että "vaikka eri aikakaudet ja kulttuurit voivatkin antaa kodille toisistaan eroavia tulkintoja, on kodin ytimenä kuitenkin tunne oman itsen ja läheisten yksityisestä, hallitusta, turvatusta ja pysyvästä tilasta, vastakohtana sille, mikä on julkista, omasta tahdosta riippumatonta ja vaihtelevaa. "

Paljon muutakin Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa ja  kirjoittaa niin, että voin yhtyä hänen sanoihinsa lähes täydellisesti. Minullekin koti on pesä, ei mikään edustustila. Se muodostuu kaikenlaisista elämään liittyvistä asioista ja muistoista enemmän kuin sisustuslehtien trendeistä. Kotini ei ole varmasti trendikäs eikä paikka paikoin aistikaskaan, vaikka esteettinen ihminen olenkin. Sinne on kertynyt yhtä sun toista ei-estettistä ja sisustusvalinnoissa isoa roolia näyttelevät myös nelijalkaiset asukkaat. 


"Koti ei ole kone, vaan pesä. Kaikki vähänkin kehittyneemmät eläimet tekevät pesän. Pesään palataan ruoanhakuretkiltä, pesässä ollaan turvassa siltä, mikä voi uhata, pesään kerätään vararavintoa ja siellä kasvatetaan poikaset."


Samassa lehdessä oli Tänään kotona -palstalla vieraana Mikko Kuustonen . Hän kertoi omasta kotiolostaan todeten , mihin voi varmaan suurin osa meistä yhtyä, ettei koskaan pukeudu kotona säällisesti vaan kaivaa kaapissaan olevasta  "himaläjästä" yllensä jotain kiristämätöntä, puristamatonta, venynyttä ja vanunutta!

Onneksi nyt jo alkaa hämärtää. Vedänpä omasta himäläjästäni  ylleni jotain mukavaa ja käperryn kotipesäni sohvannurkkaukseen virkkausten kanssa nauttimaan joulunajan kaamospäivästä kynttilän valossa!



               Nautinnollista viikonloppua teillekin blogiystäväni!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Juna kulkee vaan

http://www.youtube.com/watch?v=uUN5vMIkIeM


Aamulla minulla on tapana katsoa aika kännykästä ja usein siinä heräillessä selailen siitä myös uutisia. Tänä aamuna puoli seitsemän aikaan uutisista pomppasi esiin Kari Tapion äkillinen menehtyminen sairaskohtaukseen.

En voi sanoa olevani mikään fani enkä edes Kari Tapion edustaman musiikin suurkuluttaja mutta vääjäämättä vanhetessani on suvaitsevaisuuteni ja ymmärrykseni kaikenlaisen musiikin suhteen kasvanut. Joku kysyi facebookissa että kuka nyt laulaa "Olen suomalainen" tai " Rekkamies" tai "Myrskyn jälkeen"? Perjantai-illan puhelinlangoilla varmasti kuullaan joka kerran ainakin yksi Kari Tapion laulu.

Jotakin noissa lauluissa on perin juurin koskettavaa. Jokainen meistä tuntee yhden karitapion, yhden suomalaisen miehen, yhden rekkamiehen. Joka juo liian paljon, polttaa liian paljon,  nukkuu liian vähän, tekee työtä ihan liian paljon, rakastaa perhettään yli kaiken mutta antaa sille aikaa ihan liian vähän, ei harrasta kuntoilua eikä muuta urheilua kuin penkkisellaista. Ei pistä hevin kravattia kaulaan eikä taivu seurapiiritapoihin.

Kari Tapio oli niin perin juurin sellainen mies; Osa sielun maisemaa ja syvään juurtuneita muistijälkiä.

Ja sitäpaitsi hyvä laulaja, sanoittajanakin hyvä. Monet kerrat olen tunturiravintoloissa saanut tanssia hänen laulujensa tahdissa. Niiden perisuomalaisten miesten kanssa enimmäkseen.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kaamoksen värejä ja hämärän hyssyttelyä


Pitkänä itsenäisyyspäivän viikonloppuna tytärpuoli nosteli muutaman tontun sinne tänne vähän niinkuin muistuttelemaan mitä tuleman pitää kohtapuoliin!

Tosin minä en juuri muistutuksia nyt tarvitse kun olen päättänyt ottaa joulunajan rennosti vaikka porukkaa on tulossa pitemmäksikin aikaa. Ja kas kummaa, kun on näin päättänyt ehtiikin tehdä vaikka mitä. Taika on varmaankin juuri siinä että antaa itselleen vapauden tehdä sitä mitä milloinkin haluaa ! Niinpä mekin saatiin tytärpuolen kanssa leivotuksi joulupullaa , mehevä joulukakku ja vielä piirakkakin! Ja ihan vailla suorituspaineita tai pakkoja!  Olen myös saanut virkkauskipinän ja virkannut sohvannurkassa isoäidin neliöitä. Aika näyttää mitä niistä saan kokoon. Ainakin enemmän kuin tyynynpäällisen!



Tänään olen ollut fysioterapeutilla. Ennen tulevaa leikkausta olkapään seutua on kuntoutettava jotta leikkauksen jälkeen paraneminen sujuisi hyvin. Sain kotiinkin ohjeita vaikka fysioterapeutilla käyntejä on ensi viikollakin kolme. Selässä on nyt teipit, jotka vetävät olkavartta oikeaan asentoon. Lisäksi saan siihen vielä akupunktiota ja sähköhoitoa. Enköhän näillä hoidoilla pärjää!

Ulkona sataa lunta, niinkuin ilmeisesti koko maassa. Tultiin juuri miehen kanssa pitkältä koiralenkiltä ja  nautittiin  taas kerran omakotialueemme kauniista jouluvalaistuksesta. Pihoissa on valaistun kuusen lisäksi monelaisia muitakin valoja ja lisäksi lähes joka kuistilla tai terassilla palavat oikeatkin kynttilät lyhdyissä. Niinkuin muuten palaa meidänkin etukuistilla. Sen joulukuusen, pajukartion, kolmen lyhdyn, yhden pöytälyhdyn ja kahden havupallon lisäksi! Muuten ei enää valoa juuri näykään.



Viime viikolla, kun oli pakkasta enemmän, sai vielä nauttia upeista kaamosajan väreistä! Yhdellä työmatkalla oli pakko pysähtyä kuvailemaan auringonkajoa! Melkoista kaamosräiskyntää!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Aamucappuccinot kaupungilla ennen töihin menoa


Keskellä viikkoa vietän rauhallista arkiaamua. Oikeastaan minulla on niitä kolme peräkkäin tällä viikolla.Tarpeellisia ovat , sillä toisaalta kolmena iltana menee myöhempään töissä. Usein en voi ottaa aamusta vapaata ja silloin päivistä tulee turhan pitkiä.  Olen vielä aamutakki päällä, mutta kohta hyppään vaatteisiin, pistän punaa huuliin ja menen vielä kaupungille aamukahville  ennen työpaikalle menoa!
Arjen pikku nautintoja!

Marraskuu kului leppoisasti kun oli kaikenlaista mukavaa ajateltavaa ja tekemistä, matkoja ja juhlia! Toivottavasti joulukuukin sujuu samoin. En kyllä halua enää niin paljoa säpinää kun oli marraskuussa sillä tavoitteeni olisi rauhallinen laskeutuminen joulun pyhiin ilman turhia hässäköitä.  Ensi viikolla mennään miehen ystävän ja hänen avovaimonsa kanssa perinteiselle kuusenhakuretkelle. He ovat tavanneet hieman myöhemmin kuin me ja siitäkin syystä viihdymme hyvin yhdessä. Rajaton-yhtyeen joulukonsertin haluaisin sisällyttää joulun aikaani , samoin Kauneimmat joululaulut! Luonto-opiston Joulumyyjäiset ovat must-juttu, sillä ääsee joulutunnelmaan katselemallakin.

Kipeä olkavarsi rassaa  aika ajoin kovastikin, leikkausaika ei ole vielä varmistunut muutoin kuin että todennäköisesti  se tapahtuu tammikuun aikana. Aika ei ole paras mahdollinen. Ensinnäkin  tulen mummoksi tammikuun alussa ja tietenkin haluaisin mahdollisimman pian päästä ensimmäistä lapsenlastani katsomaan ja sylissä pitämään! Toiseksi töiden kannalta aika on myös huono ja niinpä nyt yritän tehdä etukäteen vuoden vaihteen töitäni.  Joo, tiedän kyllä että en ole korvaamaton ja työpaikka pyörii mainiosti ilman minua puolitoista kuukautta...  Toisaalta tämä johtaa siihen että ajattelen jopa että ihanaa kun pääsen töistä pois puoleksitoista kuukaudeksi. Ja tuo ajattelu ei varmaan ole ihan kohdallaan kun kyseessä on sairasloma, ja varmaan ainakin ensimmäiset viikot menevät kärvistellessa .


Täällä muuten pakkaslukemat tippuivat kymmeneen asteeseen, mukava pikkupakkanen! Tosin kelikin muuttu heti tihruisemmaksi ja pimeämmäksi. Vielä alkuviikon auringon säteet valaisivat upeasti huurteista pakkasmaisemaa. Nyt tämä leidi lähtee aamucapuccinolle!