perjantai 10. joulukuuta 2010

Oma pesä ja himaläjä

Vietän vapaapäivää kotona. Oikeaa slow-pakkasaamua. Koirat osaavat tosin sen paremmin kuin minä, sillä niiden päässä ei taatusti risteile yhtään ajatusta siivouksesta, joululahjoista, verhojen vaihdoista. Minun päässäni noita ajatuksia riittää vaikka kuinka yritän viritellä taajuutta toiseen suuntaan.
Kunhan saisin edes sängyn petattua ja vaihdettua aamutakin säällisempään asuun!


                                                    Näkymät kuvattu kotona tänä aamuna työhuoneen ikkunasta klo 12.15. Pakkasta  -22 astetta.

Toisaalta, annan itselleni luvan nauttia tälläisesta aamusta. Kiireen keskellä on hyvä välillä pysähtyä.
Kahvikupin äärellä lueskelin viime aikaisia lehtiä vähän pitemmän kaavan mukaan ja Kotiliedestä
jäi mieleeni Virpi Hämeen-Anttilan kolumni kodista pesänä. Hän sanoo artikkelissaan että "vaikka eri aikakaudet ja kulttuurit voivatkin antaa kodille toisistaan eroavia tulkintoja, on kodin ytimenä kuitenkin tunne oman itsen ja läheisten yksityisestä, hallitusta, turvatusta ja pysyvästä tilasta, vastakohtana sille, mikä on julkista, omasta tahdosta riippumatonta ja vaihtelevaa. "

Paljon muutakin Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa ja  kirjoittaa niin, että voin yhtyä hänen sanoihinsa lähes täydellisesti. Minullekin koti on pesä, ei mikään edustustila. Se muodostuu kaikenlaisista elämään liittyvistä asioista ja muistoista enemmän kuin sisustuslehtien trendeistä. Kotini ei ole varmasti trendikäs eikä paikka paikoin aistikaskaan, vaikka esteettinen ihminen olenkin. Sinne on kertynyt yhtä sun toista ei-estettistä ja sisustusvalinnoissa isoa roolia näyttelevät myös nelijalkaiset asukkaat. 


"Koti ei ole kone, vaan pesä. Kaikki vähänkin kehittyneemmät eläimet tekevät pesän. Pesään palataan ruoanhakuretkiltä, pesässä ollaan turvassa siltä, mikä voi uhata, pesään kerätään vararavintoa ja siellä kasvatetaan poikaset."


Samassa lehdessä oli Tänään kotona -palstalla vieraana Mikko Kuustonen . Hän kertoi omasta kotiolostaan todeten , mihin voi varmaan suurin osa meistä yhtyä, ettei koskaan pukeudu kotona säällisesti vaan kaivaa kaapissaan olevasta  "himaläjästä" yllensä jotain kiristämätöntä, puristamatonta, venynyttä ja vanunutta!

Onneksi nyt jo alkaa hämärtää. Vedänpä omasta himäläjästäni  ylleni jotain mukavaa ja käperryn kotipesäni sohvannurkkaukseen virkkausten kanssa nauttimaan joulunajan kaamospäivästä kynttilän valossa!



               Nautinnollista viikonloppua teillekin blogiystäväni!

6 kommenttia:

  1. On sinulla upeat maisemat...
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  2. Maisema on vertaansa vailla, varsinkin kun aurinko värjää metsää vaaleanpunaiseksi:)

    Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tavaraa tuppaa kertymään. Sitä jaksan välillä ihmetellä. Mutta kodin pitää olla itselle mieleinen, ei muita varten varustettu. Onneksi sisustusohjelmissakin nykyään korostetaan sitä.

    VastaaPoista
  3. Tuo himaläjä onkin hauska ja kuvaava sana.
    Niitä läjiä on meillä kyllä muistakin kuin vaatteista.
    Ne tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä ja kasaantuvan salaa.

    Nelijalkaiset meilläkin vaikuttavat sisustukseen, ja sitten käytännöllisyys.
    Kukkiakin täytyy olla paljon.
    Tässä iässä onneksi jo tietää millaisessa pesässä viihtyy, ja uskaltaa laittaa omannäköistä.

    Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ompa ihanat maisemat,tuollaiset luo tunnelmaa,silmä lepää,kun katselee talvisia maisemia,ne rauhoittaa:).minä tykkään touhuta,oman kodin hyväksi,että on silmälle hyvä on kukkia jokapaikassa,ne on osa ihmiselämää,jos ei ole kukkia,ei ole mitään muutakaan,koti on koti,kun on jotakin piristävää♥
    Mukavaa joulus odotusta!

    VastaaPoista
  5. Just noin, mitä tuohon Hämeen-Anttilaan lisäsit. Kuvistasi ja aikaisemmista postauksista käy vahvasti ilmi, että kotisi on juuri tuollainen lämmin ja viihtyisä pesä.
    Joskus on käynyt kodissa jossa kaikki on niin tip, top, mutta jotenkin liian steriiliä ja elotonta. Sen asukkaatkin tuntuvat olevan kuin vieraita omassa kodissaan, eikä se ilmennä asujan mieltymyksiä ja tyyliä. Jotkut muut tekijät ja arvot(sisustuslehdestä kopioitua) ovat ohjanneet heidän valintojaan. Se voi olla tukahdetun luovuuden, ankaran kasvatuksen ja kieltojen aikaan saamaa?

    En ole kovin taitava tai kunnianhimoinen sisustaja, riittää, että on riittävän siistiä ja mukavuudet pelaavat ja, että kotona on hyvä olla.

    VastaaPoista
  6. Krisse; hulppeat jokivarsimaisemat ikkunastani avutuvat ja se on hienoa1 Toivottavasti itselläsikin oli mukava viikonloppu!

    Katriina; minäkin luen sisustuslehtiä ja joskus katson noita ohjelmiakin, kylläkin harvakseltaan. Totta on on että on siellä oikeiden kotienkin näköisiä huusholleja, siis sellaisia joissa elämä kaikkinensa näkyy. Siis muistoineen, perintökaluineen jne. Minulle kaikkein epäviihtyisin koti olisi varmaankin tuollainen valkoinen sävy sävyyn sisustettu, jonka kaikki sisustus jutut obvat uusimpia trendejä ja löydettävissä Ikea, Pentik, Hemtex jne -linjalta...

    VastaaPoista