keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Pieniä poikia ja Saimaan norppia


Makoilen omassa kammarissani työpäivän jälkeen kuunnellen talon elämää. Kohta yksivuotias kommentoi siellä kierroksellaan pappalan aarrepaikoissa. Pieni mies on ollut vanhempineen ja kaksine koirineen meillä jo viikon päivät ja toistemme tavat ja rytmit ovat tulleet taas tutuiksi. Miehen poika pyrähti äsken tänne avovaimonsa kanssa käymään.  Kuuluvat keittelevän kahvia. Minä jatkan makoilemista sinnikkäästi suljetun oven takana.
Viime yönä pieni mies protestoi kolmatta tuntia isälleen kun äitinsä yrittää vieroitusta ainakin yösyöttöjen kohdalla. On helpompaa kokeilla sitä kun isäkin on nyt kuukauden isyyslomalla ja meitä on monta hoitamassa päiväsaikaan . Mukavia elämän ääniä (paitsi ei yöllinen huuto,kun on aamulla herättävä töihin)!


Tietenkin myös sulattelen tätä tuoretta omaa mummouttani. Mummi minä näemmä olen tälle pienelle miehellekin , viime joulun lapselle. Olen antanut heidän päättää miksi minua kutsutaan kun on olemassa toinenkin mummi, se biologinen.Minusta näyttää tulevan pappalan mummi.

Ostin lentolipun ensi viikoksi Helsinkiin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan tähän toiseen pieneen mieheen, joka kuvista päätellen on aivan IHANA. Pieni perhe pääsi eilen kotiin ja ensimmäinen päivä ja yö on sujunut lähinnä ihmetellessä kodin uutta asujaa. Poikani jäi myös isyylomalle muutamaksi viikoksi.

 ,


Tämä lempituolini kotona on saanut olla tyhjänä ainakin minun osaltani, sen verran säpinää tämä joulunaika on ollut. Mutta kohta on toisin. Olkapääni leikataan puolentoista viikon kuluttua ja jään sairaslomalle ainakin kuudeksi viikoksi. Silloin saan istua  kotona  tuolissani ja mietiskellä näitä elämän mukavia käänteitä rauhassa.




Yksi joulun ihanista lahjoista oli muuten miehen ja minun yhteiseksi saama Juha Taskisen upea kuvateos
Paluu Saimaalle. Luetaan sitä miehen kanssa ääneen iltalukemisena (minä luen, mies kuuntelee), on muuten mukava tapa. Tilasin kirjasta ja kuvista inostuneena  nettidivarista Taskisen ensimmäisenkin kuvateoksen Unelma Saimaasta. Viime kesän reissujen jälkeen ovat kirjan kuvaamat vesistöt ja paikat meille jo vähän tuttukin. Taskisen kieli on muuten tosi rikasta ja värikästä, kuvista puhumattakaan. Me näimme viime kesänä yhden norpan, tai oikeastaan mies sen näki, se  nimittäin ehti mulahtaa luodolta takaisin järveen ennekuin minä ehdin katseeni siihen suunnata. Kesän ja Saimaan vesistöjen ajatteleminen antaa voimaa kun ulkona paukkuu kolmenkymmenen asteen pakkanen ja pirtissä pyörii lukuinen määrä kaksijalkaisia ja nelijalkaisiakin viisi kappaletta. Tuollainen pakkanen kun on vähän liian kylmää koirillekin!

2 kommenttia:

  1. Mukavaltapa kuulostaa vuodenlopun aikasi. Hienoa, että poikasi pitää isyyslomaa. Uusi rooli vanhemmuus on suuri ja välillä ahdistavan pelottavakin asia. Hyvä, että ei jää vain äidin huolehdittavaksi, vaan yhteisesti opetellaan suureen tehtävään. Hyvä tämä nyky järjestys,että isät otetaan/ovat heti alustapitäen mukana kaikessa lapsenhoitoon littyvässä.

    VastaaPoista
  2. Kelpaa sinun nyt miettiä vauvatuoksuja ja Saimaata. Iloitsen puolestasi :)

    VastaaPoista