perjantai 28. tammikuuta 2011

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki

Viime talvena hiihtäminen, niinkuin muukin liikkuminen jäi osaltani vähille
kipeän olkapään vuoksi. Pikkuhiljaa alan taas löytämään liikkumisen iloa.

Kaivoin tänään esille sukset ja sauvat, sekä pengoin esiin hiihtopuvun sun muut tykötarpeet ja lähdin yli-innokkaan nuoremman koiran kanssa kokeilemaan, miltä hiihtäminen tuntuisi. Lähteminen on helppoa, kun latu kulkee talomme kohdalta rannalla.Hyvä, kunnan säännöllisesti höyläämä latu.

Ja siltähän se ensin tuntui niinkuin aina pitkän tauon jälkeen tuntuu. Hikiseltä, sukset eivät luistaneet ja jotenkin oli raskasta työnnellä itseään eteenpäin. En löytänyt omia sauvoja, joten sauvatkin tuntuivat kummallisilta, taisi pituuskin olla sitä sun tätä.

Mutta jonkin ajan päästä olo alkoi helpottua. Kroppa löysi oikean rytmin ja suksetkin alkoivat paremmin kulkea, vaikka voitelu oli toissa talven peruja. Muutama pakkasaste ja aurinkoinen keli helli hiihtäjää. Hiihtelin kaupunkiin asti vaan sielläpä väsy yllätti, takaisin hiihtäminen tuntuikin  ylivoimaiselta, olkapäässäkin tuntui kipua. Mies noukkasi minut ja koiran töistä tullessaan keskustan rantatörmältä mukaan autoon!

Siinä hiihtäessäni muuten mietin, josko sijoittaisin uusiin nano-suksiin. Loppuisi nämä ikuiset voiteluongelmat! Vaan mietityttää kyllä, ovatko nuo suositut nano-tekniikalla käsitellyt sukset sittenkään hyvä vaihtoehto? Eivät kuulemma toimi kaikilla keleillä, parhaiten alle 10 asteen kosteassa kelissä. Lapissa suksien täytyy luistaa myös vitikeleillä eli pakkaskeleilläkin, muuten jää nämä alkutalven hiihdot hiihtämättä. Tästä linkistä löytyy kokeneiden konkarien mietteitä aiheesta.

5 kommenttia:

  1. Nanosuksia olen itsekin harkinnut, entiset ovat jo aika vanhat.
    Toisaalta olen jollain lailla oppinut niiden niksit, ja paras hiihtokelihän on ainakin minun makuuni -15.
    Kaikkein hankalinta on voitelu hankikeleille, kuinkahan pelaisivat silloin?

    Mukavaa kun käsi on kuntoutunut jo noin hyvin, hiihtokelejähän teillä varmaan vielä riittäisi pitkään.

    VastaaPoista
  2. Mk: minä tykkään kyllä eniten hiihdellä siinä kymmenen astetta vähän päälle tai alle, siihen keliin nanot olisivat varmaan passelit!En tiedä hankikeleistä, silloinhan kyllä luistaa melkein suksi kuin suksi. Minusta tuoreen lumen keli on hankalin!

    VastaaPoista
  3. REipas nainen! Joku ratkaisu voiteluun saisi olla tavalliselle hiihtelijälle. Miehelläni on jotkut ainavalmiit sukset, joilla hän on ihan hyvin sivakoinut.

    Minulla oli ennen -5 asteen voitelu suksissa. Jos ei sattunut sellaista keliä viikonlopuksi, jäi hiihtämättä. Ja on jäänyt sen jälkeenkin.

    VastaaPoista
  4. Hei ja anteeksi, jos koit pyyntöni jotenkin vaatimuksena, ei tosiaan ollut tarkoitus. Olin vain kiinnostunut kuvaajasta, koska minua kiinnostaa nimenomaan pohjoinen, lumi, jää ja pohjoisen ihmiset enkä tunne Saaniolta muita kirjoja kuin Yhteinen elämä. Mutta se siitä, olen pahoillani.

    t.tuike

    VastaaPoista
  5. Katriina; oikeasti hiihtäminen on tosi mukavaa sen jälkeen kun se alkaa luistamaan (niin suksien kuin kropankin kannalta katsottuna) ja lisäksi se on varsin tehokasta liikuntaa!

    Tuike; anteeksi minun puoleltani jos tulkitsit postaukseni maininnan sinun vaatimukseksi. Sehän oli ihan toisin päin! Pyyntösi kuulosti houkuttelevalta ja innostikin minua vaan kun oma kokonaistilanteeni on vielä tälläistä hissuttelua ja totuttelemista niin en ollut varma saisinko toteutettua ehdottamasi postauksen (mieli kyllä tekisi!). Tämä blogikirjoittelu on joskus herkkää ja sijaa väärille tulkinnoille voi jäädä! Tässä tapauksessa ei tosiaankaan ollut mitään negatiivista sinun suuntaan, pikemminkin päinvastoin:-)

    VastaaPoista