Ei se niin kamalaa ollut. Työhönpaluu seitsemän viikon tauon jälkeen. Halauksia, paljon paljon puhetta, muutoksia, innostustakin ... Kyllä, oli sitäkin.
Nyt on perjantai-ilta , mutta minulla ollut maanantaiolo koko illan. Juuri kun pääsi vauhtiin niin tupsahtikin viikonloppu.
Kaikenlaisia irrallisia asioita , niinkuin langanpätkiä, pyörii mielessäni. Niinkuin että vaihdetaanko auto tai että jos vaihdetaan niin myydäänkö nykyiset kaksi ja pärjätään yhdellä autolla. Järkevää ja säästetään paljon, koska autonpito on kallista, tosi kallista. Meillä on suunnilleen sama työaika, sovitellen onnistuisi kulkeminen. Sitäpaitsi minä saisin syyn käyttää enemmän polkupyörää ja kävelläkin välillä. Voisin kuunnella kävellessä kielikasettia, jonka olen ostanut. On prepattava sitä englantia koko ajan kun on kesällä ne häät, joiden vieraista on iso osa english speaking. Ja kävely tekisi hyvää myös tälle jatkuvalle vaihtelevasti edistyvälle painonpudotusohjelmalleni.
Ajatukseni tosiaan kulkevat nyt pomppien ja luikerrellen asiasta toiseen ja kolmanteen. Jos olisin tosi reipas , lähtisin juuri nyt pesulle ja nukkumaan ja pistäisin koneen kiinni. Katselin juuri televisiosta Julia Robertsin tähdittämän häähömppäleffan, ehkä sen vuoksi ajatukset tuleviin häihin karkasivat...
Huomenna lähdetään ajelemaan siskon luo naapurimaahan. Hän täytti pyöreitä vuosia viikko sitten ja käydään porukalla onnittelemassa häntä näin jälkikäteen kun varsinaisia juhlia hän ei halunnut järjestää.
Voikaa ystävät hyvin ja nauttikaa tekin viikonlopustanne!
(Kuvat ovat viime marraskuiselta Saksan matkaltani)