perjantai 25. helmikuuta 2011

Irrallisia ajatuksia


Ei se niin kamalaa ollut. Työhönpaluu seitsemän viikon tauon jälkeen. Halauksia, paljon paljon puhetta, muutoksia, innostustakin  ... Kyllä, oli sitäkin.
Nyt on perjantai-ilta , mutta minulla ollut maanantaiolo koko illan. Juuri kun pääsi vauhtiin niin tupsahtikin viikonloppu.


Kaikenlaisia irrallisia asioita , niinkuin langanpätkiä,  pyörii mielessäni. Niinkuin että vaihdetaanko auto tai että jos vaihdetaan niin  myydäänkö nykyiset kaksi ja pärjätään yhdellä autolla. Järkevää ja säästetään paljon, koska autonpito on kallista, tosi kallista.  Meillä on suunnilleen sama työaika, sovitellen onnistuisi kulkeminen. Sitäpaitsi minä saisin syyn käyttää enemmän polkupyörää ja kävelläkin välillä. Voisin kuunnella kävellessä kielikasettia, jonka olen ostanut. On prepattava sitä englantia koko ajan kun on kesällä ne häät, joiden vieraista on iso osa english speaking. Ja kävely tekisi hyvää myös tälle jatkuvalle vaihtelevasti edistyvälle painonpudotusohjelmalleni.


Ajatukseni tosiaan kulkevat nyt pomppien ja luikerrellen asiasta toiseen ja kolmanteen. Jos olisin tosi reipas , lähtisin juuri nyt pesulle ja nukkumaan ja pistäisin koneen kiinni.  Katselin juuri televisiosta Julia Robertsin tähdittämän häähömppäleffan, ehkä sen vuoksi ajatukset tuleviin häihin karkasivat...
Huomenna lähdetään ajelemaan siskon luo naapurimaahan. Hän täytti pyöreitä vuosia viikko sitten ja käydään porukalla onnittelemassa häntä näin jälkikäteen kun varsinaisia juhlia hän ei halunnut järjestää.

Voikaa ystävät hyvin ja nauttikaa tekin viikonlopustanne!

(Kuvat ovat  viime marraskuiselta Saksan matkaltani)


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

En haluaisi luopua tästä rauhasta ja levollisuudesta

Niin se vaan on ,että tammikuussa aivan loputtomalta tuntunut sairasloma alkaa olla lopuillaan. Toiseksi viimeinen loma-aamu on menossa. Että minä olenkin nauttinut näistä kiireettömistä , levollisista , kauniista aamuista. Toivoisin, että edes hitusen voisin näiden aamujen rauhasta siirtää tuleviin työaamuihini.  Onneksi minulla on ollut ihana sijainen, joka on ilmeisesti kovastikin tehnyt töitäni niin ettei minua odota kauhea kaaos!




Nopeasti tämä seitsemän viikkoa on mennyt. Olkapää alkaa olla jo hyvässä kunnossa, vaikka fysioterapia vielä jatkuukin. Ihan entisensä se ei vielä ole, mutta paljon parempi kuitenkin kuin viime vuonna. Hyvältä tuntuu myös, että talven pimein ja kylmin selkä alkaa taittua. Nytkin ulkona on kaunis pikkupakkasaamu , enteillen jo kevääseen siirtymistä!




Lomaakin on onneksi jäljellä, maaliskuussa en taida ainakaan muutamaa päivää pidempää lomaa pitää. Ohjelmassa on silloin kuitenkin viikonloppu Oulussa naisystäväporukassa ja vauvan ihasteluviikonloppu Helsingissä ! Huhtikuussa saan vauvan vanhempineen lomailemaan tänne pohjoiseen.Toukokuussa lähdemme miehen kanssa Kreikkaan kahdeksaksi päiväksi, kesäkuussa suunnittelen Saksan reissua kummitytön rippijuhliin . Heinäkuussa odottaa Saimaa ja elokuun alussa esikoiseni ja Aussitytön hääjuhlat ja syyskuussa vielä toinen viikko Saimaalla! Eiköhän näiden välissä sujune työjaksotkin kuin siivillä!

Tulipa tässä melkoinen luettelo lähikuukausien kohokohdista, ehkä tarvitsin sen tähän tsemppaamaan itseäni töihin paluun tueksi. Kummasti alan tuntea lievää levottomuutta ja vähän jännitystäkin hektiseen työmaailmaani palatessani. En haluaisi luopua tästä rauhasta ja levollisuudesta....




Lopuksi vielä Riki Sorsan esittämä minulle hyvin mieluinen Joki-kappale. Joskus toisen joen rannalla asuessani tämä kappale tuntui ihan sielussa asti....

maanantai 21. helmikuuta 2011

Juhlatunnelmista pikkuhiljaa arkeen




Aamujunalla palasimme takaisin kotiin. Fyysisesti olen kotona vaan mieli on vielä pienen pojanpoikani luona . Lapsi muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt elämän alkumetreillä saa melkein joka kerta nähdä aina vähän erinäköisen vauvan.  Pojanpoikani on kovin tutunnäköinen- ja oloinen, muistuttaa isäänsä kaikkien mielestä tosi paljon. Niin paljon, että koin melkein dejavuu- oloja aina välillä,. Tosin silmät suljettuina enemmän, sitten kun hän räväyttää auki suuret mustikkasilmänsä, voi nähdä kauniin äitinsä piirteitä! Hoitelin häntä pari yötä, jotta vanhempansa saivat nukkua pitkät yöt ja kerätä voimia juhliin. Hyvin yöt sujuivat, lapsi on rauhallinen ja yörytmikin on melko lempeä ainakin vielä!

Nimenantojuhlat olivat kauniit ja tunnelmalliset.. Poikani ja miniäni olivat itse suunnitelleet sisällön ja valmistaneet itse mm. kummeille todistukset hienoine teksteineen. He antoivat myös meille kaikille isovanhemmille "kasvatus"-tehtävät. Minä ja mieheni saamme perehdyttää pienokaisen Lapin luontoon , kalastukseen, sienestykseen ja marjastukseen. Mieluinen tehtävä ! Pojanpoikani sai myös kauniin ja harvinaisen nimen. Etunimekseen hän sai nimittäin Kosmo-nimen, jota ei ole Suomessa vielä kovin monia rekisteröity. Sopii hyvin kansainvälisten vanhempien ja sukujen pienokaiselle!

Nyt asettaudun viettämään viimeistä sairaslomaviikkoani. Tosin töistä juuri soitettiin ja kysyttiin, voisinko tulla jo perjantaina töihin ja pitää puheenvuoron työtäni koskevassa tilaisuudessa. Vastasin Kyllä. Töihin on jo kiva palata. Koen olevan levännyt ja voimaantunut. Sitäpaitsi alkaa  kevätaika, ensi viikolla on jo maaliskuu!


torstai 17. helmikuuta 2011

Ja eikun menoksi!


Aamulla oli hieraistava silmiään  toisenkin kerran ,kun kotona levitteli siipiään ihanainen Idän ihme, eksoottinen riikinkukko! Miehen tytär valmistautui abi-päiväänsä, liekö herännyt jo kukonlaulun aikaan meikkaamaan, niin kauniin näköinen hän oli värikkäässä asussaan.

Minä pakkailen jälleen laukkua, ollaan miehen kanssa lähdössä yöjunalla pääkaupunkiin, viikonloppuna vietämme siellä  pienokaisen nimijuhlia! Ohjelmassa on myös venemessuilla käyntiä. Pakkasta  on edelleen huimia lukemia, saa nähdä, hyytyykö juna välille!

Pakkaspäivät ovat kuluneet vauhdilla, on ollut ystävättären 50-v juhlaa, fysioterapiaa, kampaajalla ja kosmetologilla käyntiä. Koirien kanssa olen pakkasesta huolimatta päivittäin lenkillä käynyt, lapinkoirat kestävät pakkasta paremmin kuin me kaksijalkaiset!




Ja pakkaspäiviä on kestänyt paremmin koska aurinko on paistanut huikeasti, maisemat ovat olleet ihanat. Ja nyt tulee kuutamokin vielä! Sanoin miehelle juuri, että laitappa meille konjakkia  taskumattiin junaeväiksi, kun on kahden hengen hytti ja kuutamoyö! Ja nyt eikun menoksi!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Aurinko, hei!








Ensimmäistä kertaa tälle talvelle kiipesin miehen ja koirien kanssa joen toisella puolella nousevaan vaaraan.
Oli upea pakkaspäivä, niinkuin on muuten tänäänkin. Matkaa vaaraan on meiltä ehkä viitisen kilometriä, josta puolet kohtalaista nousua. Onneksi on moottorikelkkojen jälkiä, joita pitkin kävellä. Suksilla olisi ollut hyvä mennä, mutta viidentoista asteen pakkasessa on minusta liian kylmä hiihtää. Vaaran laella on laavu, jossa oli hyvä pitää kahvitaukoa nuotion lämmössä.Että minä rakastan näitä vaarojen ja tunturien päältä avautuvia Lapin maisemia! Minun maisemaa, sielunmaisemaani!

Tänään menen ystävättäreni kanssa katsomaan KOM-teatterin (vierailulla Rovaniemellä)  Odotus-näytelmää, pääosissa Pirkko Saisio ja Marja Packalen . Näytelmä kertoo 60 -vuotiaista naisista , joita Suomessa oli vuonna 2009  42 000.
Esityksen temaattisessa keskiössä on odottava nainen. Nainen, joka odottaa milloin isää. Milloin miestä. Milloin naista. Milloin lasta. Lastenlasta. Tuomiota. Valoja eteisessä. Vuoroa. Huonoja uutisia. Hyviä uutisia. Yleisöä. Yksinäisyyttä. Kuolemaa (Lähde Kom-teatteri).  Odotanpa esitystä suurella mielenkiinnolla!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ihmisen ikävä

Kai se on niin että ihmisen osaan kuuluu jonkilainen perusikävä, sellainen mielen perukoilla oleva  tunne, joka parhaiten nousee esille yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Itse huomaan tässä vaiheessa ymmärtäväni hyvin edellisiä sukupolvia ja heidän kaihoaan.  Minäkin ikävöin sitä mitä ei enää ole, mutta on ollut. Joskus tulvahtaa kaihona mieleen omien lasten lapsuusaika, joskus taas jopa oma lapsuuden perhe. Etenkin nyt kun omat vanhemmmat ovat haurastumassa ja heikkenemässä . Aamuyön aikaiset tunnit ovat erinomaista ikävöinti- ja huoliaikaa.  Tämä nykyinen aamuöinen heräily kuuluu varmaan vaihdevuosien oireisiinkin, vaan on siinä mukana perimääkin. Oma äitini on erinomainen esimerkki  huoli-heräilystä aikaisin aamulla.

Huolta voi kehitellä myös vaikka mistä aamuyön nyt vielä pimeinä tunteina. Oikeastaan itsellä ei  edes suurempaa huolta ole, ihan hyvä on olla tässä ja nyt. Mutta sitä ei halua mieleni aamuyöstä millään hyväksyä vaan kaivaa esiin huolen rippeen, mitä lähteä kehittelemään. Ja huoliahan tässä maailmassa kyllä riittää.

Kaiho taas kuuluu kansamme perusmelonkoliseen luonteeseen. Kaihota voi vähän kaikkea. Niin menneitä kuin tuleviakin. Kaihota voi luonnossa , elokuvissa, matkoilla, haaveilussa, unelmissa.... Minä kaihosin tänään kun kävelin viidentoista asteen pakkasessa joen jäällä koirien kanssa upeassa auringonpaisteessa. Että mitäkö kaihosin; kevättä, luonnon kauneutta, ystäviä. Oikeastaan kaikki oli siinä hetkessä tällä kertaa. Ei menneessä eikä tulevassa.


Liitänpä loppuun vielä toisen viikonloppuna tekemäni kuva-musiikkiyhdistelmän. Kuuluu ehdottomasti kaiho-osastoon vai mitä?

video

maanantai 7. helmikuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli

Raukean sunnuntain jälkeen  seuraa melko luontevasti touhukas maanantai. Tosin päivästä olisi ihan yhtä hyvin voinut kehkeytyä eilisen kaltainen raukeakin, mutta sille tielle päätymisen esti aikainen herätys. Kun kerran olen sairaslomalla, olen hoidellut kuntoon kehoani kaikilta osin. Tänään oli vuorossa hammaslääkäri (ääh)ja viisaudenhampaan poisto (äähäääh). Viime vuonna minulta jäi väliin hammaslääkärin vuositarkastus kun suutahdin hammaslääkärilleni, joka odotutti  ja odotutti  reippaasti yli sovitun ajan, ilman pahoittelua tai selityksiä. Äänestin kantapäilläni ja lähdin pois. Vuoden olen miettinyt uuden hammaslääkärin luokse menemistä, vaan sopivaa ei löytynyt. Tämä entinen hammaslääkärini on nimittäin tosi hyvä. No, pari viikkoa sitten tupsahti postiluukusta kutsu vuositarkastuukseen niinkuin ei mitään  olisi tapahtunut: Ja minähän noudatin kutsua; pääsin hyvin ajallaan kummallekin käynnille ja pisteenä iin päälle laskussa oli pieni alennus. Sanaakaan vuoden takaisista tapahtumista ei vaihdettu , ilmapiiri tosin oli helpottunut puolin ja toisin!

Kun kerran sitten olin aamupäivällä liikkeellä, kuljailin kaupungilla eläkeläisten joukossa, eihän siellä maanataiaamupäivisin muita ole! Mukaan tarttui alekorista vajaalla kuudella eurolla Hyvän olon dieettikirja, joka tuntui kiinnostavalta ja antaa tsemppausta tähän painonpudotusprojektiini, jonka olen aloittanut tammikuun puolivälissä. Hyväksi opuksen teki sen kiinnostava reseptivalikoima, hyviä ruokia vähäisin kalorein! Olin muuten jo ennen kirjan löytämistä lastannut koriini Nutriletin viiden päivän dieettitipakkauksen kun tuntui etten jaksa kotona väkertää itselleni sapuskaa. Sujuvasti vaihdoin pakkauksen kirjan reseptien vaatimiin sellaisiin tarvikkeisiin , joita minulla ei kotona ollut! Nuo Nutriletin tapaiset pussiateria menettelevät joskus hätävarana, itseni tuntien en varmaan olisi viittä päivää jaksanut niitä litkuja nautiskella. Vaan kun haluaisin, että kilot karisisivat vähän nopeampaan tahtiin, huokaus.





Kaupunkipäivän päätteeksi valmistinkin kirjan ohjeista innostuneena naudanlihasiitakesieniwokin kevätsipuleilla ja sokeriherneenpaloilla höystettynä. Lisäksi lämmitin eilisestä jäänyttä bataattimuusia ja tein raikkaan salaatin. Namnam! Nyt vielä koiralenkille ja siinäpä päivä onkin! Ei hassumpi maanantai!


Niin, eilen illalla kävin muuten elokuvissa työkaverini kanssa , leffaksi valikoitui olosuhteiden pakosta (valittavana  täälläoli kaksi leffaa) ranskalainen Pierre Salvadorin ohjaama Täysihoito pääosassa Audrey Tatou.Elokuva oli nappivalinta raukean sunnuntain päätteeksi, vaikkei arvostelut kaikilta osin ylistäviä olleetkaan. Sitäpaitsi elokuva kannataa jo katsoa ihanien Välimeren maisemien takia ainakin näin pohjoisen talven viiman ja pakkasen keskellä! Työkaveriakin oli mukava nähdä ja kuulla työpaikan kuulumisia!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Raukean sunnuntain puuhastelua

video

On pakkaspäivä, ja vielä viimainen harmaa sellainen. Puin vaatteet päälleni vasta iltapäivällä kun Bonustytär jo huhuili syömään. Hän oli muuten valmistanut uunissa broilerinfileitä ja tehnyt lisukkeeksi bataatimuusia ja hyvää salaattia! Hän kokkaa mielellään ja soveltaa jo hyvin reseptejä. Minä kokkaan melkoisen paljon ohjeitten perusteella, toki vähän luovien välillä kaapin sisällön mukaan.

Olen opetellut tänään tekemään valokuvakoosteita  musiikin kera. Ohessa kooste viime kesän Saimaan kuvista. Yhden hienon koosteen tein ikävissäni pojanpoikani kuvista, sen tein Lapin äidin kehtolaulun säveliin. Löysin sen uudenlaisena sovituksena  Ville Leinosen  tekemänä. Hauskaa puuhaa!

Niin ja sattuihan tälle viikonlopulle toinenkin uusi asia. Olen jo pitkään  haaveillut geokätköilystä ja eilen olimmekin yhdessä miehen kanssa kursseilla opiskelemassa tätä puuhaa. Niinkuin arvelinkin jo etukäteen, mies innostuikin asiasta kovasti ja rekisteröidyimme alan sivustolle yhteisellä nimimerkillä. Tarkoitus on etsiä kätköjä niin täältä lähiseuduilta kuin jatkossa reissuiltakin.

Illaksi ajattelin riuhtaista itseni elokuviin, Rovaniemellä näyttää olevan kaksi vaihtoehtoa: Hella Vuolijoesta kertova leffa ja ranskalainen elokuva Täysihoito, pääosassa Audrey Tatou. Vuolijoen leffaan en enää ehdi joten tuo kepeähkö komedia on sitten valintani. Eikä varmaan yhtään hassumpi vaihtoehto laiskalle sunnuntaille!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tätä hetkeä ja huomistakin





Helmikuun ensimmäinen päivä ja minulla alkanut jo kolmas sairaslomaviikko. Edelleenkin nämä joutilaat päivät ovat mahtavia! Vaikka jossain takaraivossa on koko ajan se tuttu kiire ja säpinä hyvin muistissa. Oma ajankäyttö on joutilaalla aivan erilaista kuin työssäkäyvällä. Tänään oli ohjemassa oma fysioterapia ja isän vieminen hänen viikottaiseen veretaaniuintiinsa (olen luvannut tämän viikottaisen kuskauksen hoitaa sairaslomani ajan). Vielä kun näiden keikkojen jälkeen kahvisteltiin vanhempieni kanssa niin kotiin tullessa tuntuikin olo samalta kuin työpäivän jälkeen. Huomenna on aamulla hammaslääkäri . Siis YHDEKSÄLTÄ aamulla, miten sitä tuohon aikaan minnekään ehtii?? Rytmihän on keikahtanut kotona ollessa päälaelleen, illalla tulee kukuttua hereillä vaikka kuinka myöhään ja aamulla nukun tyytyväisten koirien kanssa ainakin kymmeneen. Mies kun töihin lähtiessään on käyttänyt koirat ulkona ja antanut niille aamuruuan.





Kaikki kuvat ovat viime sunnuntaiselta koiralenkiltä tästä kotikulmilta. Maisemista ei uskosi että asumme melkein kaupungissa. Tämä taajaamamme on rakentunut vanhan perinteisen kylän maisemiin, jotain vanhaa on vielä vähän jäljellä.

Pian tämä joutilaisuus kuitenkin väistyy , edessä on kohta puoliin kyläilyreissu Ruotsiin siskon luokse, sitten Helsingissä venemessut ja nimenantojuhlat pienokaiselle, molemmat saman viikonloppuna. Maaliskuussa kokoonnumme tutulla ladyporukalla tällä kertaa Ouluun, loppukuusta matkaan jälleen Helsinkiin työreissulle ja pojanpojan ihastelureissulle. Onneksi näyttää siltä, että näen hänet kuukausittain tässä kevään aikana vaikka välimatkaa on näinkin paljon!

Ja vielä pisteenä reissuihin on tiedossa toukokuulla miehen kanssa kaksistaan reilun viikon reissu Kreikkaan Peloponneksen niemimaalle tällä kertaa. Sain Air Balticilta edullisen lennon Rovaniemeltä Riikan kautta Ateenaan. Sieltä otamme bussin tai vuokraamme auton ja suuntaamme pieneen Tolon kalastajakylään lähelle Nafplionin hienoa vanhaa kaupunkia. Varasin jo pienen hotellinkin kylästä netin kautta tosi edullisesti. Netin kautta matkojen suunnittelu ja varaaminen on hauskaa mutta aikaavievää. Meidän kahdeksan päivä reisumme hinnaksi tuli muuten yhteensä 800 euroa, joten kyllä siinä saa vähän itselleen palkkaakin kun jaksaa koluta vaihtoehtoja! En ole Kreikassa aikoihin käynytkään. Enkä Kreikan mantereella koskaan. Saarihyppelyä Kreikan saarilla rinkka selässä olen kyllä montaa kertaa harrastanut. Viimeinen reissu Kreikkaan taisi olla edellisen blogin alkumetreillä kun osallistuin yksin viikon patikointireisuulle Kreetalle. Siitä on aikaa kohta neljä vuotta.Tuosta reissusta voit lukea täältä, täältä ja täältä.