keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ihmisen ikävä

Kai se on niin että ihmisen osaan kuuluu jonkilainen perusikävä, sellainen mielen perukoilla oleva  tunne, joka parhaiten nousee esille yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Itse huomaan tässä vaiheessa ymmärtäväni hyvin edellisiä sukupolvia ja heidän kaihoaan.  Minäkin ikävöin sitä mitä ei enää ole, mutta on ollut. Joskus tulvahtaa kaihona mieleen omien lasten lapsuusaika, joskus taas jopa oma lapsuuden perhe. Etenkin nyt kun omat vanhemmmat ovat haurastumassa ja heikkenemässä . Aamuyön aikaiset tunnit ovat erinomaista ikävöinti- ja huoliaikaa.  Tämä nykyinen aamuöinen heräily kuuluu varmaan vaihdevuosien oireisiinkin, vaan on siinä mukana perimääkin. Oma äitini on erinomainen esimerkki  huoli-heräilystä aikaisin aamulla.

Huolta voi kehitellä myös vaikka mistä aamuyön nyt vielä pimeinä tunteina. Oikeastaan itsellä ei  edes suurempaa huolta ole, ihan hyvä on olla tässä ja nyt. Mutta sitä ei halua mieleni aamuyöstä millään hyväksyä vaan kaivaa esiin huolen rippeen, mitä lähteä kehittelemään. Ja huoliahan tässä maailmassa kyllä riittää.

Kaiho taas kuuluu kansamme perusmelonkoliseen luonteeseen. Kaihota voi vähän kaikkea. Niin menneitä kuin tuleviakin. Kaihota voi luonnossa , elokuvissa, matkoilla, haaveilussa, unelmissa.... Minä kaihosin tänään kun kävelin viidentoista asteen pakkasessa joen jäällä koirien kanssa upeassa auringonpaisteessa. Että mitäkö kaihosin; kevättä, luonnon kauneutta, ystäviä. Oikeastaan kaikki oli siinä hetkessä tällä kertaa. Ei menneessä eikä tulevassa.


Liitänpä loppuun vielä toisen viikonloppuna tekemäni kuva-musiikkiyhdistelmän. Kuuluu ehdottomasti kaiho-osastoon vai mitä?

video

7 kommenttia:

  1. Vaikuttava kooste erityisesti näin ulkosuomalaisen mieleen. Iso työ. Kerrotko millä ohjelmalla teit? Movie maker? Tallensitko kuvat toiselle nimelle ja muokkasitko ennen imuroimista ohjelmaan? Oliko vaikeuksia musiikkiformaatin kanssa? Onneksi olkoon tyykikkääsyä työstä. Tykkäsin erityisesti noin viiden minuutin kohdalla olevasta kuutamobarokkisiirtymästä.

    VastaaPoista
  2. Stoneygate2011; Kiitos mielenkiinnostasi! tein tuon koosteen Picasalla, siinä oli sellainen elokuvaversio. Musiin hain Mikseristä (http://www.mikseri.net/about.php)ja liitin omiin musiikkitiedostoihini.Musiikki oli tehty sountrack.koosteeksi. Valitettavasti en enää muista tarkemmin! En ole tuon musiikkiasian kanssa varma menettelinkö oikein. Mikserin sivuilla luki että sieltä voi ladata musiikkia ilmaiseksi. Aiemmassa postauksessa olevan Eino Grönin esittämän Ilta Saimaalla-kappaleen ostin. Picasassa oli selkeät ohjeet miten musiikin sai liitettyä sitten kuviin. Kaikki kuvat ovat omiani ja tallennettuina ja muokattuina ne olivat jo valmiina Picasassa. Kävin kansiot läpi ja merkitsin ana kun löysin sopivan kuva, sitten vaan karsin ja valitsin mieluisimmat! Hidastahan tuo homma oli! Mutta yritä ja erehdy-menetelmällä kun etenee niin iloksensa välistä onnistuukin!

    VastaaPoista
  3. Aaa-aa. Vai noin se meni. Kiitos perusteellisesta vastauksestasi. Olen tosi kiinnostunut noiden musiikkikuvakoosteiden tekemisestä ja jotain juttuja olen tehnytkin MovieMakerillä. Isoin homma oli temputella musiikkitiedostojen kanssa. Pitää perehtyä Mikseriin. Kiitos vielä kerran.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa tutulta: olen päässyt minista turhista huolehtimisista, mutta tilalle on tullut monenlaista muuta murhetta, joka herättelee öisin. Luultavasti oireilu kuuluu vaihdevuosiin, mutta ei varmasti kokonaan. Yövalvominen on tympeää, kun aamulla pitää nousta töihin...

    Melankolia kuuluu varmaan suomalaiseen perimään, mutta sitä en pane ollenkaan pahakseni, oikeastaaan tykkään välillä fiilistellä melankoliassa.

    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Tuike; minustakin melankolia on ehdottomasti sielun ravinnetta enemmän kuin toisinpäin. Minun melankoliahetkiini kuuluvat ainakin Vladimir Vysotskin laulut...

    VastaaPoista
  6. Olipa haikeita ajatuksia! Mun pitäisi opetella elämään tässä hetkessä, ei kaihota menneitä tai haaveilla tulevia, sillä kaikki se vie energiaa. (Niin mä ainakin olen lukenut kirjoista ja artikkeleista.) Unelmointi voi kuulemma lisätä masennusta, varsinkin, jos unelmoi jostain, jota on mahdoton saavuttaa. Mun unelmani ovat aina olleet sellaisia... Elämä on mutkikasta, mutta hyvää ystävänpäivää kuitenkin! :)

    VastaaPoista
  7. Liitän heti sanasi huoliheräily aktiivisanastooni :)

    VastaaPoista