maanantai 21. helmikuuta 2011

Juhlatunnelmista pikkuhiljaa arkeen




Aamujunalla palasimme takaisin kotiin. Fyysisesti olen kotona vaan mieli on vielä pienen pojanpoikani luona . Lapsi muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt elämän alkumetreillä saa melkein joka kerta nähdä aina vähän erinäköisen vauvan.  Pojanpoikani on kovin tutunnäköinen- ja oloinen, muistuttaa isäänsä kaikkien mielestä tosi paljon. Niin paljon, että koin melkein dejavuu- oloja aina välillä,. Tosin silmät suljettuina enemmän, sitten kun hän räväyttää auki suuret mustikkasilmänsä, voi nähdä kauniin äitinsä piirteitä! Hoitelin häntä pari yötä, jotta vanhempansa saivat nukkua pitkät yöt ja kerätä voimia juhliin. Hyvin yöt sujuivat, lapsi on rauhallinen ja yörytmikin on melko lempeä ainakin vielä!

Nimenantojuhlat olivat kauniit ja tunnelmalliset.. Poikani ja miniäni olivat itse suunnitelleet sisällön ja valmistaneet itse mm. kummeille todistukset hienoine teksteineen. He antoivat myös meille kaikille isovanhemmille "kasvatus"-tehtävät. Minä ja mieheni saamme perehdyttää pienokaisen Lapin luontoon , kalastukseen, sienestykseen ja marjastukseen. Mieluinen tehtävä ! Pojanpoikani sai myös kauniin ja harvinaisen nimen. Etunimekseen hän sai nimittäin Kosmo-nimen, jota ei ole Suomessa vielä kovin monia rekisteröity. Sopii hyvin kansainvälisten vanhempien ja sukujen pienokaiselle!

Nyt asettaudun viettämään viimeistä sairaslomaviikkoani. Tosin töistä juuri soitettiin ja kysyttiin, voisinko tulla jo perjantaina töihin ja pitää puheenvuoron työtäni koskevassa tilaisuudessa. Vastasin Kyllä. Töihin on jo kiva palata. Koen olevan levännyt ja voimaantunut. Sitäpaitsi alkaa  kevätaika, ensi viikolla on jo maaliskuu!


9 kommenttia:

  1. Onnea isovanhemmille! Ja saitte kuin saittekin upean kasvatustehtävän :)

    VastaaPoista
  2. Olet saanut kyllä nauttia mahtavasta ajasta - ihanista asioista! Lapsen lapsi, pojan poika, pyhäkokemus.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niin sykähdyttävältä ja kauniilta! Lapsenlapsen kanssa saa kokea niin paljon ihania asioita.

    Sitä odottelen minäkin.

    VastaaPoista
  4. Jaana, miten meille sattuikaan tuo luontoon perehdyttämistehtävä!

    Rita; totuttelen vielä tähän uuteen mahtavaan asiaan. Vaan nuo kaksi mummoyövuoroa auttoivat kyllä eteenpäin kun pienen Kosmon kanssa yöllä yhdessämme valvoimme muutaman tovin !

    Katriina; minustakin tuntui että sain kauan odottaa! Poikani kun ovat jo kolmissakympissä molemmat!
    Mutta odotus kannatti!Onneksi on monta työreissua tiedossa Hkiin....

    VastaaPoista
  5. Hän on kaunis, aivan täydellinen tuossa kuvassasi levätessään juhlapuku yllään.

    Te olette saaneet kauniin kasvatustehtävän isovanhempina - ihana keksintö pojaltasi ja miniältäsi muuten, aivan uutta minulle. :)

    VastaaPoista
  6. Pilviharso; Elämää tosiaan! Täytyy muistaa olla onnellinen tässä ja nyt. Asiat kun voivat muuttua yhtäkkiä!

    Celia; Minustakin hän on maailman täydellisin ja ihanin vauva (ja mielipiteeni on tietenkin aivan puolueeton). Minullekin oli uutta tälläiset kasvatustehtävät. Se oli hieno idea ja me kaikki isovanhemma pidimme omasta tehtävästämme, kuinka olivatkaan osanneet valita kullekin niin sopivan ja mieluisan tehtävän!

    VastaaPoista
  7. Niin soma pikkuinen.
    Ihana ajatus jakaa isovanhemmille kasvatustehtävät, ja mikä onni lapselle että saa tutustua myös pohjoisen luontoon.

    Mukavaa perjantaita työn merkeissä!

    VastaaPoista
  8. Mk; oli mukavaa että tuo luontoon perehdyttäminen lankesi meille! Ei tainnut kylläkään olla satumaa. Ilmeisesti pojilleni on jäänyt hyvänä mieleen monet monet retket metsään , tuntureille ja jokivarsille....

    VastaaPoista