Olen seuraillut tytärtä kevään aikana ja ihmetellyt hänen keskittymistään ja päättäväisyyttään lukujen suhteen. Lukuaikataulut ovat pitäneet ja tulokset näyttävät tulevan sen mukaisesti. Itse en aikoinani kuulunut noihin tunnollisiin suorittajiin, eivätkä omat lapsenikaan mitenkään erityisesti kirjoituksiinsa satsanneet.
Työviikko on ollut taas toimintaa täynnä, ei niitä muunlaisia viikkoja näytä olevankaan. Kuvittelin jaksavani siivota tänään vaan puhti katosi kyllä heti kotiin päästyäni.Viime viikonloppukin meni reissatessa, joten huusholli kaipaisi kunnon puunausta etenkin kun keskiviikkoaamuna pojan perhe pörähtää tänne Pikkumiehen kera! Mies lähti yksin koiralenkillekin, mikä kyllä meillä on harvinaista muulloin kuin toisen reissujen vuoksi. Kun hän palaa, avaan viinipullon ja katsotaan nauhalta eilinen Beck. Jospa huomenna olisi enemmän virtaa kotitöiden suhteen!
Siskokin piipahti pikaisen reissun täälläpäin kun äitini viikolla täytti vuosia. Äitini sai viimein tunnustettua meille omat huolensa poissaolokohtauksistaan, muistikatkoksistaan, käsien vapinasta jne. Me läheiset olemme näitä oireita tietenkin havainneet jo jonkin aikaa mutta asianomainen itse on kieltänyt jyrkästi epäilyksemme. Varasin äidilleni ajan neurologille ja hän itsekin tuntui helpottuneelta kun asiasta viimein keskusteltiin. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan! Äidilläni on edelleen ajokortti ja mietimmekin siskon kanssa että mitenhän elämä vanhemmillani tulee sujumaan mikäli äiti ei enää pääse ajamaan autoa. No, asia kerrallaan! Eteenhän nämä asiat kaikkien kohdalla joskus tulee!
Joskus kyllä olen huolissani omasta ja miehenikin muistista. Harva se aamu jommalla kummalla jää kotiin kännykkä tai jotain muuta tärkeää. Ja nyt kun olemme yhden auton perhe, on kummallakin ollut muistamista tämän muutoksen suhteen. Maanantaina mies unohti hakea minut töistä, seuraavana päivänä minä puolestani kävelin iltapäivällä autopaikalleni kaivellen auton avaimia laukustani ja säikähdin kun autoa ei siinä ollutkaan, varastettukko se on? Olin menossa kokoukseen toiselle puolelle kaupunkia ja olin autuaasti unohtanut olevani autoton. Onneksi sain kyydin samaan kokoukseen menevältä kollegalta. Tänään olin lähdössä töistä aikaisemmin iltapäivällä kotiin kun yhtäkkiä muistin että olen menossa taas maanantaina Helsinkiin ja minulla oli monta juttua valmistelematta tuota työtapaamista varten. Onneksi olin lentolipun sentään ajoissa tilannut, hotelli oli kyllä varaamatta. Näitä juttuja piisaa lähes päivittäin. Laitan ne kyllä vielä toistaiseksi työkiireiden piikkiin!
Vaan onneksi edessä on viikonloppu ja aivot saavat roikkua narikassa päri päivää! Jospa ehtisin joellekin kevättä kuvailemaan ja saamaan avarista selkosista mielelle rauhaa ja lepoa!