perjantai 4. maaliskuuta 2011

Miten on zenin laita ?



Avasin tietokoneeni ja blogini ja  kommenttilaatikosta minua tervehti ValintojaChoicesin blogin toinen Merjoista  iloisesti kysellen että "miten työviikko meni ja onko zen säilynyt mukana?"  Hyvä kysymys näin perjantaina kun kotiuduin töistä viiden maissa ja ylitöitä on kertynyt ensimmäiseltä työviikolta yhden työpäivän verran. Ehkä zen on kuitenkin mukana kulkenut sinnikkäästi jossain takkini liepeissä, sillä mieliala on ihan rauhallinen täyteläisen  työviikon jälkeen.

Työpäivien jälkeen olen jopa jaksanut olla aktiivinenkin. Yhtenä iltana kävimme naisporukalla syömässä ja elokuvissa katsomassa Kuninkaan puheen. Molemmat tekivät hyvää. Vanhojen kamujen kanssa on niin luonteva tavata, jutut jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäivät! Ja Kuninkaan puhe kosketti! Elokuva oli Oscareidensa arvoinen ja Colin Firth oli loistava kuninkuudensa ja asemansa vankina. Eilen olimme miehen kanssa jo toista kertaa geokätköilyä opettelemassa kurssilla ja illan pimeydessä etsittiinkin yksi kätkö.
Enpähän muista näin aktiivista työviikkoa  ja etenkin työpäivien jälkeistä aikaa olleen pitkään aikaan!



Huomenna ajelen Ouluun , jossa vietämme viikonloppua toisen naisporukan, sielunsiskojen, kanssa.  Käymme taidenäyttelyssä, syömässä ja vielä illalla teatterissakin. Päätimme tällä kertaa harrastaa mielen kulttuuria ja estetettisiä nautintoja!  Odotan jo huomista! Täältä tullaan siskot!

 

Kaikki kuvat ovat siskon luota Pohjois-Ruotsista, jossa viime viikonloppuna kävimme päivämutkin. Sisko täytti pyöreitä vuosia ja  kävimme onnittelureissulla jälkikäteen, kun sisko ei halunnut juhlia järjestää. Tosin hän totesi, että olisi päässyt helpommalla jos olisi yhden päivän juhlimiselle pyhittänyt. Nyt hän totesi, että vieraita on riittänyt koko viikon , kun hän kotona kerran pysyi. Jos haluaa kunnolla ohittaa merkkipaalut olisi varmaan viisasta lähteä pois kotimaisemista. 

Itse järjestin aikoinaan oikein kunnon viisikymppiset! Kutsuin yhteen kaikki elämäni merkittävimmät ihmiset, 
n. 100 henkeä kaiken kaikkiaan. Tämä sekalainen joukko koostui tietenkin perheestäni, lähisuvusta, elämän aikana kertyneistä ystävistä, työkavereista ja naapureista. Mukana oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet koskaan tavanneet toisiaan, kuulleet sitäkin enemmän. Teemana oli 70-luku kaikkine kauheuksineen! Valitsin tuon ajan siksi, että sen vuosikymmenen aikana minulle tapahtui ehkä eniten asioita. Pääsin ripille, opiskelin, avioiduin, aloin odottaa esikoistani! Vieraat olivat pukeutuneet 70-luvun henkeen ja bändikin oli soittamassa ajan mukaista musiikkia.  Ruoka ja juomat noudattelivat myös 70-lukua, vai mitä sanotte unkarilaisesta gulassista ja Egri Bikaveristä?  Vieläkin muistan  ja näen erilaisia kohtauksia juhlista: veljeni tanssimassa naisystävieni muodostaman  ringin keskellä kalju kiiltäen, äitini uppoutuneena keskusteluun sen ystäväni kanssa, josta hän  ei aikoinaan pitänyt lainkaan, ystävän runoesitykset, isä kertomassa sotajuttuja työkaverilleni, joka jaksoi kärsivällisesti kuunnella.... Ja tanssia, tanssia aamuun asti!

Virkistyinpä tässä kirjoitellessani, nyt jaksan jo lähteä koirien kanssa lenkille ! Ulkona tuntuu jo kevään tuulahdus, grillikatoksen päällä oleva valtava lumikasakin oli humahtanut alas ja hävinnyt- sulanutko jo?

Huolehtikaa tekin omasta zenistänne viikonloppuna ja muutoinkin!


7 kommenttia:

  1. Samma här samanlaisen työviikon jälkeen!
    Oi, aivan ihastuneena luin noista 50-vuotissynttäreistäsi. Itsekin aikoinani innokkaasti suunnittelin ja laadin käsikirjoitusta synttäreitäni varten. Mutta ikävä aviokriisi sotki silloin ihanat suunnitelmat. Kaiken kaikkiaan koskettavat synttärit sain perheen kesken kuitenkin. Silti haluan vielä ne omanlaiseni 60-vuotis synttärijuhlat järjestää. Hyvin paljon samanlaista tulisi olemaan kuin sinunkin.; TANSSIA, hyvää ruokaa ja viiniä minulle merkittävien ihmisten kassa sekä keskustelua erilaisten ja tuntemattomien juhlavieraiden välillä.
    ; )

    VastaaPoista
  2. Rita; kannattaa edes kerran elämässä järjestää kunnon pirskeet! Minulle nuo omat juhlani olivat myös eräänlainen puolimatkan yhteenveto, siksi halusin kerätä kaikki siihenastisen elämäni ihmiset yhteen!parin kuukauden kuluttua juhlista alkoivatkin elämässäni puhallella muutoksen tuulet ja melkein kaikki meni uusiksi. Vaan nuo juhlissa olleet ihmiset ovat pysyneet elämässäni lukuunottamatta exääni!

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus ja tarina järjestämistäsi juhlista. Olen harkinnut samaa, mutta jostain syystä ajatus jännittää. Hyvä, että zen on pysynyt takinhelmoissasi. Minulla se on kovasti karkumielellä, kun kävi kämmi torstain Zumba tunnilla... Jospa se pysyisi mukana kuitenkin. Hauskaa viikonloppua.
    Merja UK

    VastaaPoista
  4. Jopas oletkin ehtinyt paljon.
    On tosiaan ollut zeniä ja virkistäviä hetkiä.

    Ihana kuvaus juhlistasi, itsekin sain rohkeutta järjestää juuri omanäköiset ja oloiset juhlat.
    Ja jos hyvin käy niin vielähän noita täysiä kymppejä ehtii viettää monellakin teemalla.

    Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  5. Huh tätä se on nykypäivän työelämä. Missäköhän minun Zen lymyää :) Myös minä juhlin viiskymppisiä ja vähän oli mukana myös 70-luvun teema retkeilyteeman ohella.. juhalpukineet kiellettyjä 70-luvun musaa, nokipannukaffia ja nuotioräiskäleitä, luontopolun kiertoa, saunomista yms. mukavaa oli.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteistanne näin jälkikteen! Oli niin tiivis tuo viime viikko etten juuri täällä ehtinyt käydä.

    VastaaPoista
  7. Palasin tänne noitten viisikymppisten takia.
    Jäin miettimään omiani. Siihen aikaan minulla oli useita eri työympyröitä ja erimaalaisia työtoveri- ja ystäväympyröitä. Se tarkoitti, että kakkuakin taisin tarjota viidessä tai kuudessa eri tilanteessa aina eri porukoille. Varsinaisena päivänä minulle piti tulla Kuopuksen suomalaisen koulun porukoita perheineen. Sen päivän aamuna heräsin vatsataudissa ja piti siirtää juhlia. Koko päivän surkea olo ja vessajuoksut muuttuivat illalla iloksi, kun kaikessa kurjuudessani sain vastaanottaa Kuopuksen miesopettajan ja hänen murkkuikäisen poikansa serenadin kotipihalla. Se serenadi osui paikalleen :)))
    Juhlista jää mukavia muistoja, jos niitä jaksaa ja voi järjestää omalla tavallaan.

    VastaaPoista