lauantai 2. huhtikuuta 2011

Levollista ja inspiroivaa aikaa


Ihan ensimmäiseksi totean että kuvat ovat viime vuodelta ja huhtikuun lopussa otettuja. Näkymät eivät tänään ole olleet läheskään tuollaiset vaan pikemminkin päivä on ollut niitä huhtikuun päiviä jolloin "räntäkin sataa vaakatasossa". Räntä-ja sohjokausi on siis alkanut täällä Lapissakin.


Kuvat antakoot minulle toivoa saapuvista kuulaista , leppeistä kevätilmoista. Tiedän niiden takuuvarmasti kyllä tulevan!  Kirjoitin nuo otsikon sanat  valokuvaaja Helille kun sain viimeinkin tilattua hänen ensimmäisen valokuvakirjansa (toinen , Helin mielestä, parempi teos ilmestyy muuten kohtapuolin). Jäin miettimään , että miten levollinen ja inspiroiva sopivat yhteen. Huomaan että omissa ajatuksissani olen liittänyt inspiraation enemmänkin kiihkeyteen ja tekemiseen kuin levollisuuteen, lienee entisen elämäni peruja. Tänä päivänä sopii itselleni kyllä ehdottomasti paremmin levollisuus  myös luovuuden pohjaksi ja lähteeksi. 

Tänään olen viettänyt laiskan leppoisaa päivää. Aamun aloitin pojan ja pojanpojan kanssa aikaisin yhteisellä aamukahvilla. Pojallani on tapana huolehtia aamuvirkusta Kuusenkerkästään ennen töihin lähtöään, jotta miniä saa nukkua vähän pitempään, kun yösyötöt ovat tietenkin vielä ohjelmassa. On mukava katsella ja seurata isän ja pojan touhuja. Kuusenkerkkä on kova nauramaan ja aamut ovat hänelle selvästikin hienoja hetkiä! Puoleltapäivin he lähtivät ajelemaan poikani isän luona käymään, huomenna jo palaavat. Poikani matkustaa huomenna takaisin Helsinkiin lähteäkseen  viikoksi työmatkalle Kiinaan ja Gimuli -miniäni jää Kuusenkerkän kanssa luoksemme ensi viikoksi. Minullakin on lomaa alkuviikko.

Miehen tytär palasi puolestaan New Yorkista eilen  , oli siellä ensimmäistä kertaa  käymässä. Hän totesi heti, ettei kylläkään viimeistä, kaupunki oli kuulemma heti tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen. Tytär oli löytänyt upean puvun sieltä ylioppilasjuhliinsa. Ehkä olisi itsekin suunniteltava matkaa valtameren tuollekin puolelle!

Meidän nuoret kulkevat ja matkustavat paljon. Aussityttökin, toinen miniäkin, oli vasta työmatkalla Espanjassa  ja nyt palasi Tanskasta. ja Gimuli matkustaa Kuusenkerkän kanssa Moskovaan toukokuussa kun poikani on taas pitemmällä työmatkalla, en edes muista missäpäin tällä kertaa. No, matkustetaanhan mekin miehen kanssa toukokuussa Kreikkaan Toloon.

                                             Kuva täältä

Summa summarum eli kyllä tällä hetkellä minun levollisuuteni ja luovuuteni lähteinä ovat oma perhe ja leppoisa arkielämä miehen kanssa. Tähän oloon matkaaminen on kestänyt kauan. Kohta tulee neljä vuotta kuin aloitin bloggaamisen edellisessä Kaamosvaloa-blogissani, johon vielä löytyy linkki tästä nykyisestä blogistani. Silloin  lausuin ääneen haluavani erota , sitä ennen oli miettinyt eroamista jo monen monta vuotta. 

Tämä pitkä matka, jota elämäksi kutsutaan , on kiintoisa ja antoisa taival , kaikkine puolineen!

10 kommenttia:

  1. New York teki muutama vuosi sitten lähtemättömän vaikutuksen. Mieleeni jäi haave, että uudelleen on päästävä. Suurkaupungin tunnelmaa on vaikea kuvailla, sen vain kokee.
    Olemme myös miettineet joko kaupunkilomaa tai jonnekin Kreikkaan tai Italiaan. Saa nyt nähdä toteutuuko vasta syksykesällä.

    VastaaPoista
  2. Heippa Maaretta, olen seurannut blogiasi ja elämäsi tarinaa jo Kaamosvaloista asti. Levollisuus, tyyneys ja arjen ilo ovat tänä päivänä koskettavasti läsnä. Kiitos kun olet jakanut tämän meidän lukijoiden kanssa. Tällaiset rehelliset kehitys- ja voimatarinat ovat tärkeitä.
    Hauskaa viikkoa pikkuisen kanssa,
    MerjaUK

    VastaaPoista
  3. Arleena, tytärpuoli tosiaan hehkutti kovasti New Yorkin tunnelmaa, se varmaan olisi koettava itse. En itse tunne tuohon suurkaupunkiin erityistä vetoa ainakaan tällä hetkellä. Sen sijaan vetoa tunnen aina Väimeren ja Adrianmeren maihin sekä kestosuosikkiini Kreikkaan. Nyt tosiaan menen ensimmäistä kertaa manner Kreikan puolelle.

    ValintojaChoices ja MerjaUk, oletko toisaan ollut blogini lukija jo niin kauan! Sepä tuntuu mukavalta. Kun on kauan kirjoittanut blogia, on se varmaan oman näköisensä. Kyllä se oma elämä sieltä esiin tunkee, niin hyvine kuin huonoinekin puolineen.Vaan elämäähän se kaikki on, eivätkä nämä meidän telluksen tallaajien elämät niin suuresti toisistaan poikkea. Odottelenkin juuri parhaillaan kakun, kuohuviinin ja kahvin kera pojan perhettä takaisin meille. Juhlitaan pojan 29 v synttäreitä. Hän itse on Kiinassa oikean syntymäpäivänsä aikana, joten yllätän h'net etukäteen!

    VastaaPoista
  4. Omakin vanhin poikani täyttää muutaman viikon päästä 29 vuotta. Tuntuu aika ihmeelliseltä olla aikuisen miehen äiti. Sinut hän on jo ehtinyt tehdä isoäidiksikin.

    Taisin löytää blogisi vasta siinä vaiheessa, kun olit jo muuttanut kaupunkiin itseksesi asumaan. Paljon on niistä ajoista muuttunut ja hienosti olet saanut rakennettua itsellesi omannäköistä uutta elämää.

    VastaaPoista
  5. Katriina, minäkään en enää muista missä vaiheessa kehenkin täällä blogimaailmassa tutustuin. Blogin pidon aloitin tosiaan siinä vaiheessa kun olin jo asunut kaupungissa hyvän aikaa! Paljon ovat asiat muuttuneet. Joskus on hyvä tehdän rohkeitakin muutoksia, vaikka ne raskaitakin ovat!

    VastaaPoista
  6. Kaamosvalojen ajalta minäkin muistan sinut.
    Useamman vuoden takaa blogituttuja on monta jäljellä, vaikka osa onkin jo lopettanut.
    Kun useammankin elämässä on ollut suruja ja menetyksiä tuntuu todella mukavalta lukea näin valoisaa tekstiä.
    Lohdulliselta - elämä voi kääntyä myös parempaan, ja voi löytää voimia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.

    Aurinkoista kevään jatkoa sinne pohjoiseen!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia. Varsinkin tuo ensimmäinen =)

    VastaaPoista
  8. New York on kokemisen arvoinen kaupunki. Yllätin pari vuotta sitten miehen 60 vuotislahjamatkalla sinne. Vain viikon vietimme ja siitäkin osan Niagaralla. Ehdottomasti sinne on päästävä vielä uudelleen ja koko viikoksi. Jahka täytän kymmeniä ja oman toiveeni mukaan saan valita.

    Kylläpä nuo levollisuuden lähteet itsellänikin oman perheen tiimoilta löytyvät. Ja työviikon vastapainona nämä viikonloppujen rauhaisat hetket ja valinnanvapauden mahdollisuus oman ajan käytöstä.

    VastaaPoista
  9. Kaamosvaloa kävin siellä ja kommentoitiin hieman.
    Oli ihana lukea valoisasta ja onnellisesta tilanteestasi.
    Elämä antaa meille polkuja joita kuljemme.Kaikkea ihanaa kevääseen sinne pohjoiseen.Meitäkin polttaa vaeltamaan sinne.
    Helen

    VastaaPoista
  10. Mk, mukava kun on muutama meitä vanhoja blogistanialaisia vielä mukana!

    Katokichika; mukava kun pidit kuvistani!

    Rita, näyttää tuo Nykki monia kiehtovan ja monet toteavat samoinkuin sinäkin, että uudestaan on sinne päästävä.Minua ei ainakaan vielä sinne innosta lähtöä vaan ailahtelevainen on naisen mieli, vannomatta parsa siis!

    Helen, kiva kun vierailit täällä!

    VastaaPoista