maanantai 30. toukokuuta 2011

Kuinka olinkaan kaivannut näitä tuoksuja ja näkymiä

















Minun Kreikkani on kliseinen Kreikka niinkuin kuvakavalkadini kertoo. Oliivipuita, merta, aurinkoa, vuoria, satamia, laivoja, kissoja,aaseja, ortodoksipappeja, valkoisia taloja, sinisiä ovia. Tosin näin vanhemmiten olen huomannut että kliseet ovat niin totta. Kaikki nuo olivat niin vahvasti läsnä reissullamme. Se on sitä Kreikkaa, jonka halusimmekin tällä reilun viikon reissullamme nähdä ja kokea. Kiireisistä työmaailmoistamme oli vapauttavaa hypätä hetkeksi ihan toisenlaiseen maailmaan.

Tosin ihan tämän maailman rinnalla näkyivät toisenlaisetkin  elämät. Kreikkalaisen yhteiskunnan ahdinko oli aistittavissa vaikkei olisi halunnutkaan sitä nähdä. Keskeneräiset projektit, tyhjät hotellit, myytävänä-kyltit talojen seinillä, autiot liiketilat, kohoneet hinnat...ne kertoivat karua kieltään. Onneksi en osaa kreikan kieltä enkä osaa edes kreikkalaisia aaakkosia ettei tarvinnut seurata uutisia lehdistä tai televisiosta.  Me asuimme pienessä Tolon kalastajakylässä, jossa oli turistimaailman lisäksi jäljellä vielä kylän alkuperäistä elämääkin. Kalastajat lähtivät aamulla merelle ja palasivat satamaan iltaisin,  pieniä tavernoita pyöritettiin perheen voimin ja jaloissa pyörivät niin perheen lapset kuin kissat ja koiratkin. Matkamuistoliikkeisiin ei oltu raskittu palkata myyjiä vaan isännät itse myivät rihkamakoruja, huiveja, laukkuja... Vuorilla patikoidessamme näimme upeita luksustaloja rinteillä uima-altaineen ja hienoine kivetyksineen, alhaalla kylissä ihmiset asuivat vaatimattomissa taloissaan.

Tässä välillä on vierähtänyt muutama vuosi etten ole Kreikassa käynyt. Aiemmin en ole mantereen puolella ollutkaan vaan olen harrastanut saarihyppelyä. Lensimme Air Balticilla Tampereen kautta Riikaan ja siellä vaihdoimme saman yhtiön Ateenan koneeseen. Ateenasta matkasimme 160 km bussilla Tolon kylään Peloponneksen niemimaalle.  Ei mantereella matkaaminen eronnut suuresti saarilla kiertelystä. Nuo samat tutut elementit löytyivät mantereeltakin. Ja huomasin kuinka paljon olinkaan niitä kaivannut. Meri, tuoksut, aurinko, tuuli....

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ihana toukokuu

                                           Linnasaaren kansallispuiston toukokuista näkymää

Viime keskiviikko istuin aamukuudelta Napapiirin Shellillä aamukahvilla paikallisten taksimiesten kera.Siitä lähti monivaiheinen kevätreissuni liikkeelle! Vein miehen aamukoneelle ja itse lähdin samana päivänä iltakoneella myös pääkaupunkiin. Pari yötä vietin pojan perheessä ja päivät olin työkokouksissa.  Kokouksen jälkeen oli tarkoitus ajella Pendolinolla Pieksämäelle vaan kuinkas kävikään! Junaan tuli joku vika ja vain puolet junasta lähti kohti junan toista määränpäätä eli Joensuuta. Kuopioon lähtevät vaunut jäivät pois mutta siitä huolimatta loppuihin vaunuihin ahtautui lähes kaikki junassa olleet. Luulen, että ymmärrän hiukan niitä ihmisiä jotka seikkailivat Euroopassa sen Islannin tuhkapilven vuoksi. Kummasti suomalaisista löytyy huumoria, luovuutta ja yhteishenkeä pulmatilanteissa. Minäkin sain hyvät neuvot missä vaihtaa junaa ja sainpa jopa kyydin Mikkelistä Juvalle! Sinne mies ajoikin jo minut hakemaan, alunperin meillä piti olla treffit siellä Pieksämäellä.  Matka oli loppujen lopuksi hauska kokemus vaikka olinkin melko poikki työhommien ja kahden yön  Kuusenkerkän kanssa nukkumisen jälkeen!

  



Loput viikonlopusta kuluikin sitten kipparikurssilla. Oli minun vuoroni opetella veneen käsittelyä. Niinpä opiskelin poijukiinnitystä, ankkurointia, meripelastusta, reitillä ajamista, plotterin käyttöä ja paljon muuta. Nyt tuntuu, että saan veneen liikkelle ja maihin ilman miestäkin! Seuraavan kerran veneilyhommiin palataan heinäkuun eka viikolla, silloin on meidän ensimmäinen Saimaa-viikkomme! Tänä kesänä vaihtoehtoina ovat
Varkauden lenkki  Kuopioon päin tai ihana kirkasvetinen , rauhallinen Puruvesi. Toinen suunta valitaan kesällä ja toinen jää sitten syksyn suunnaksi!

Tänään vietin ansaitusti vapaapäivää. Edessä on kolme työpäivää ja sitten lähdetään taas reissuun. Kesävaatteet täytynee kaivaa esille sillä matkustamme Tolon kalastajakylään Peloponneksen niemimaalle Kreikkaan kahdeksaksi päivää! Ja ihan kahdestaan miehen kanssa tällä kertaa!
Tämä toukokuu on kyllä ollut erityisen ihana!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Varhain aamulla joella




















Heräsin tänään varhain niinkuin nykyään usein. Hämärään makuuhuoneeseen tulvi valoa olohuoneesta.  Ikkunasta näin että joki oli usvan peitossa, oli ollut pakkasyö. Minua ei pidätellyt mikään. Vedin pikaisesti lämmintä päälle ja kumpparit jalkaan ja hiivin hiljaa kameran kanssa ulos niin etteivät koirat herää alakerran koiraeteisessä.

Kuljeskelin pitkin sumuisia rantoja, joella oli jääriitettä. Maisema oli hiljaa lukuunottamatta lintujen vielä vaimeaa aamukonserttia. Tuttu joutsenpari piti minulle seuraa. Tämä oli yksi niistä aamuista, voima-aamuista.

Kun palasin, keittiöstä tulvahti kahvin tuoksu. Mies odotti äitienpäiväaamiaisen kera. Tästä on hyvä jatkaa päivää.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Illalla näin sateenkaaren

Sauna jälkeen istuin takkahuoneen sohvan nurkassa lempipaikassani ikkunan edessä katsellen miehen kanssa Midsommerin murhia kun huomasin taivaalle muodostuvan ihan mahtavan sateenkaaren. Kipaisin äkkiä hakemaan kameran ja napsin siitä kuvia meidän yläterassilta. Vettä satoi kokoa ajan ja aurinko paistoi.  Sateenkaari näytti nousevan juuri meidän talon edessä olevasta hiekkasaaresta!

Hieno kruunaus mukavalle päivälle! Aamulla satoi räntää ja vettä vuorotellen vaikka olimme odottaneet säätiedotuksen mukaista aurinkoista päivää. Suunnitelmatkin olivat sen mukaiset; leppoisaa puuhastelua pihalla! Vaan surkeasta säästä sisuuntuneena siivosimmekin koko huushollin yhdessä. Mieskin on sen uuden höyrypesurin myöstä innostunut siivouspuolesta ja kokeilee pesurin lukuisia lisävempaimia sohviin, patjoihin, tyynyihin puhumattakaan laatoista  ja muista pinnoista.  Puolelta päivin talo oli puhdas ja ajelimme heti perään vanhempieni luo haravoimaan heidän hehtaaripihaansa. Nyt onkin sitten raukea , leppoisa olo!

Huomenna mennään vanhempieni ja siskoni kanssa ulos syömään äitienpäivän kunniaksi! Mukavaa sekin välillä, ei tarvitse kenenkään huomenna kokata.




Oikein rentouttavaa, leppoisaa äitienpäivää kaikille äideille ja myös meistä äideistä  tykkääville!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Mistä tunnet sä ystävän




Keskellä viikkoa vapaana päivällä, aina yhtä luksusta etenkään kun vapaa ei johdu sairastamisesta niinkuin viime viikolla. Kaikki vapaa onkin nyt tarpeen, sen verran monenlaista päässä nyt liikkuu.


Päällimmäisenä mielessä pyörii äidin tilanne. Muistin heikkenemisen ja muiden pienten omituisuuksien takana  kun taitaa olla alkava Alzheimer-tauti. Luin tietenkin siinä vaiheessa kun epäily asiasta tuli, kaiken mahdollisen sairaudesta ja ahdistushan siitä seurasi. Pari yötä pyöriskelin sängyssä ja itkeskelin miehen kainalossa  mielessäni kaikki mahdollisesti eteen tuleva. Siinäkin vaiheessa olin jälleen hyvin kiitollinen siitä, että minulla on kuin onkin turvallinen kainalo niin pohdiskeluun kuin suremiseenkin silloin kun niiden aika on! Miehen kommenttien jälkeen ymmärsin myös, ettei kannata mennä asioiden edellekään. NYT, TÄSSÄ HETKESSÄ , asiat ovat vielä hyvin ja elämä sujuu. Ei kannata yrittää syödä koko norsua yhdellä kertaa vaan mutustella pieni pala kerrallaan siinä järjestyksessä kun ne eteen tulevat!

Toinen asia on tuo gradu! Että päätinkin siihen projektiin juuri nyt ryhtyä. Vaan  kun itseään malttaa kuunnella niin ehkä sittenkin hetki on oikea. Ja tukeakin löytyy kun sitä ymmärtää pyytää. Soitin vanhalle ystävälleni, jonka kanssa olemme kulkeneet yllättävän samoja reittejä ja polkuja asiassa kuin asiassa niin ammatillisesti kuin yksityiselämässämmekin ja olemme myös nimikaimoja! Hän on joskus luvannut sparrata minua graduni kanssa, itsekin kun on vasta muutama vuosi sitten omansakin vääntänyt. Tapasimme viimeksi sairaslomani  aikana helmikuussa ja sen jälkeen kuulumisia olemme vaihtaneet vain FB:n päivitystasolla, ei siis OIKEITA kuulumisia. Ja kuinka ollakaan. Hänen läheisensä on myös sairastanut vakavasti vastikään ja hänelläkin menossa työssään tutkimus samasta aihealueesta kuin oma gradunikin, joten päätimme heti sparrata toisiamme  näissä molemmissa asioissa. Jospa tutkimuksen teko olisin  tässä vaiheessa vastapainoa tälle muulle huolelle. Ja näitä yhteisiä huoliammekin voimme jakaa samalla.

Ja onhan tulossa paljon mukavaakin minkä avulla jaksaa myös eteenpäin! Ensi viikolla Kuusenkerkkää ja vanhempiaan tapaamaan Helsinkiin, sitten Saimaalle ensimmäisen kerran tänä vuonna ja heti sitten seuraavalla viikolla miehen kanssa kahdestaan Kreikkaan reiluksi viikoksi....