sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Tämä kevät on ollut meillä juhlien aikaa. On ollut  ja on  vieläkin ylioppilasjuhlia, tänäänkin olemme menossa  yksiin juhliin, on syntymäpäiviä, rippijuhlia.Yksi juhlijoista on Gimuli-miniäni, joka täyttää 30 vuotta ensi viikolla.
Kun laitoin hänelle pakettia ja kirjoitin korttia, löysin vanhoista päiväkirjoistani  yhden lempirunoistani, jonka haluan jakaa tässä teillekin. Se on vanha runo, 70-luvulta, mutta jotenkin se edelleenkin sopii myös tähän päivään. Se sopii myös eri ikäisille eri elämänvaiheisiin. 

KYSY HILJAISUUDELTA ITSEÄSI
(Helena Anhava 1974)

Naapurin tytöltäkö mallin kysyt?
Naapurin tytöllä on omat tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät, suunnista niiden mukaan.
Oma lukunsa on jokainen, oman biologiansa, psykologiansa ja
sosiologiansa kolmiyhteisyys itse kukin.



Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä, ihmiskuvausta ei
ja näytelmässä johon joudut
saat ihmiskuvasi tehdä yksin
hyvin hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva voi olla edellä  aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä, joiden päälle saa sylkeä: punikit, juutalaiset, romaanit, nyt tuli individualistien vuoro.

Ei yksi  voi olla niin kuin kaikki, eivät useimmat kaikistakaan ole,
vaikka luulevat olevansa tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella
rakkauteen kuuluu ystävyys
ystävyyteen rakkaus
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan
Ei mies, ei nainen, ei lapsi.
meille annettiin tunto  mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin.
Ainoa silta toiseen ihmiseen on virittyminen toisen mukana.



Kun lapsen saat, katso malli sieltä,
missä vaisto on vielä tallella.
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho, ei höyheniä, ei karvaa.
Se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse.
hitaina, hitaina vuosina,
ja kun luulet jotain oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä
nainen työssä ja lapsissa.
ei kenenkään tarvitse lähteä itseänsä toteuttamaan.
Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien, joskus vuosikymmenien perästä.

4 kommenttia:

  1. Nää Anhavan runot ovat niin koskettavia ja oikeasta elämästä. Muistan kun löysin hänen runonsa. Luin niitä ja itkin. Tekivät ja tekevät niin hyvää mielelle.

    VastaaPoista
  2. Miten usein olen elämäni varella tätä runoa ajatellut ja lausunut itsekseni, sopii niin moneen tilanteeseen. Joskus nuorena olen jopa lausunut tätä runoa julkisestikin.

    VastaaPoista
  3. Viisasta, kaunista! Täytyy etsiä lisää Anhavaa!

    VastaaPoista
  4. Ihana runo! Tuli tarpeeseen tänään. Kiitos.

    VastaaPoista