Lähdimme ajamaan kohti itäisen Suomen mökkimaisemaamme juhannusaattona. Pohjoisen sää oli lähtiessämme ailahteleva ja taivas tummanpuhuva. Etelää kohti kelit paranivat ja lomamme kuluikin koko ajan upeiden kelien merkeissä. Olin edellisenä iltana tenttinyt yliopiston ruotsin ja olin muutenkin melko sippi näiden pari viikkoa kestäneiden ruotsin iltaopintojen jälkeen(tentti meni muuten läpi, rimaa hipoen mutta kuitenkin!), joten oli viisasta lähteä heti reissuun. En olisi kyllä jaksanut kotihommia tehdäkään...
Mökille saavuimme mutkan kautta vasta myöhään yöllä, kun haimme miehen vanhimman tyttären pari koiraa hoitoomme viikoksi, jotta nuorella parilla olisi helpompaa veneillä vilkkaan puolitoista vuotiaan poikansa kanssa. Heti kun perille pääsimme , tiesin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Muutaman päivän saimme viettää miehen kanssa ihan kaksistaan perinteisiä soljuvia mökkipäiviä. Aamukahvi terassilla, riippukeinussa lukemista joka välissä, uimassa ja uimapatjoilla kellumassa, illalla saunoskelua ja paljussa istumista. Siinäpä pääasiallinen sisältö. Taitaa olla tuttua kaikille, joilla mökki on. Päivällä piipahdimme lähikylässä kaupassa, siinä riitti ohjelmaa kylliksi.
Koiraveljekset (oikeasti kyllä isä ja poika) sopeutuivat kyllä hienosti meidän rytmiimme. Eivät vaatineet kuumuudessa pitkiä lenkkejä. Sitäpaitsi nämä bonustyttären koirat ovat aivan mahtavan hyvin koulutettuja, onhan emäntänsä oikein koiraharrastaja, ollut sitä jo pienestä tytöstä alkaen. Hän touhuaa paljon koirien kanssa edelleenkin ja harrastaa mm. agilitya.
Puolesta välistä viikkoa mökille alkoi ilmaantua muutakin porukkaa. Ensin saapuivat suoraan Espanjan lomaltaan miehen poika ja avovaimonsa. Heidän kanssaan vietimme päivän mm. Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Ihmettelin kyllä suuresti loma-asuntojen tasoa. Rosterijääkappit, taulutelevisiot, Vepsäläisen kalusteet olohuoneissa,sähkösaunat rantasaunoissa... "Mökit" olivat parempia kuin monen vakinaiset asunnot. No, messut olivatkin LOMA-asuntomessut, eivät mökkimessut! Kohderyhmänä olikin ehkä ajateltu ilmeiseti sellaisia henkilöitä, jotka hakevat enemmänkin kakkosasuntoa. Sellaista, jossa voi myös tehdä etätöitä. Suomalaisesti mökkitodellisuudesta melko kaukana olivat nämä messut kuitenkin.
Seuraavat mökille saapujat olivat elokuun tuleva hääpari, eli minun vanhin poikani Aussitytön kanssa. He ajelivat bussilla koiransa mukanaan Helsingistä viikonlopun viettoon ja Aussityttö sai kokea suomalaista mökkielämää. Hyvin hän selviytyi telttamajoituksesta, puuvessasta, ahtaudesta, tiiviistä sukulaisjoukosta, hyttysistä, puuhellasta, mökkitiskeistä... Viihtyi hyvin riippukeinussa ja järvessä, vuorotellen molemmissa! Meitä muuten oli mökillä kaiken kaikkiaan kymmenen aikuista, kaksi lasta ja kolme koiraa! Sopu sijaa antaa!
Viimeiset saapujat olivatkin sitten lapsiperheitä. Nuo vielä lapsettomat pariskunnat jatkoivat matkaa( yksi yö vietettiin sentään suuremmalla kokoonpanolla) ja saimme mökille kenties odotetuimmat vieraat, molemmat lapsenlapsemme. Miehen tyttärellähän on puolitoistavuotias poika ja minun nuoremmalla pojalla on puolivuotias poika (hymyilee mummille tässä kuvassa, en malttanut taaskaan olla laittamatta yhtä kuvaa tänne). Pari päivää siis sujui näiden pikkumiesten ehdoilla. Isompi ei tarvinnut muuta kuin ämpärin, vadin ja pari pienempää astiaa sekä vettä. Siinä hän nakuna läträili pihalla niin kauan kuin pystyssä pysyi. Nuorimmainen sen sijaan vasta opetteli ryömimistä ja kääntymistä toden teolla kun niin paljon mielenkiintoista ympärillä näkyi! Päivät sujuivat aurinkoisissa merkeissä, yöllä sen sijaan sekä yläparvella että alakerran makuusopessa huudettiin vuoron perään. Molemmille pojille tuli hampaita; toiselle puhkesi poskihammas ja nuoremmalle oli tulossa kunnon terävät naskalihampaat eteen. Me miehen kanssa ennakoimme tilanteen ja muutimme nukkumaan telttaan, joka sopivasti vapautui! Hieno mökkiviikko! Kahdenkeskistä rauhaa ja läheisten kanssa leppoisaa yhdessäoloa!
Mökkiviikon jälkeen suunnistimmekin sitten kohti veneemme kotisatamaa ja lähdimme paatillamme kolmannelle veneviikollemme. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina!
