tiistai 30. elokuuta 2011

I`m singing in the rain!

Kuva viikonlopun tunturireissulta

Surffailen  Huvilan ja huussin ja Pienen pintaremontin välillä (miksi ne muuten pitää tulla yhtäaikaa???) läppäri polvilla ja känny sohvanlaidalla, varsinainen audiovisuaalinen keskus siis ympärilläni!Nautiskelen päivän viimeistä pirtelöannostani ja vesilasillista tai oikeastaan tuoppia! Kävin  äsken koirien kanssa pitkän lenkin ja vesisade yllätti oikein kunnolla puolivälissä. Päälläni oli vain kevyet urheiluhousut ja ohut t-paita eikä edes kännykkää mukana. Mies oli  sitäpaitsi saunaillassa eikä olisi päässyt apuun. Aikani odoteltiin sateen loppumista kuusen alla mutta kun taivas vaan suolsi vettä ei muuta kun reippaasti työnnyttiin sateen sekaan. Litimärkiä olimme hetkessä kaikki kolme! Vaan kesäsade on onneksi lämmin, vilu ei ehtinyt tulla.

Nyt on kaksitoista päivää pussikeittoja takana. Paino on pudonnut jo kuusi kiloa. Kyllä. Tiedän että alussa paino putoaa helposti, eikä 500 kcal  ruokavaliolla yhdistettynä liikuntaan muuta voikaan tapahtua. Yllättävän helposti kaikki on sujunut, töissäkin! Töissä lounaalla syön muiden kanssa omaa keittoani, työkaverit onneksi kannustavat, enhän ole ensimmäinen elämänmuutosprojektia läpivievä! Tykkään tästä juuri sen vuoksi että tuloksia syntyy nopeasti. Minulla ei tahdo koskaan riittää kärsivällisyys siihen  turvalliseen tasaiseen puoli kiloa viikossa-tahtiin! Tämä Xtravaganzahan  ei perustu niinkään laihduttamiseen  vaan painonhallintaan. Kunhan saavuttaa sen painon , minkä on tavoitteekseen asettanut, alkaa painonhallintaosio. Koko ohjelma kestää vuoden, eli ei mikään hetken juttu!

Siellä kuusen alla kun odottelin sateen loppumista mietiskelin miltä tuntuu jälleen SOLAHTAA mekkoon! Tiedättehän kun on kauan aikaa vähän ähisten ja puhisten tunkenut itseään jotenkin aina liian ahtaalta tuntuviin asuihin. Tai tämä ennekuin nämä ihanat joustavat neule-ja trikootunikat  tulivat kehiin! Koettelin nimittäin ennen lenkille lähtöä vanhoja asujani ja tuon kuuden kilonkin vähennyksen havaitsi jo selvästi.
Olen myös vanhoista valokuvista tutkinut, millainen oikein olin  kun olin viimeksi siinä painossa mikä minulla nyt on tavoitteena (mies tutki kuvia myös erittäin uteliaana, hänhän ei ole minua sellaisena nähnytkään). Siitä on melkoisen monta vuotta , 15 vuotta ainakin! Itsekin olen utelias tapaaman sen  minän, joka kuoriutuu täältä kerrosten alta! Luulen että tässä syksyn aikana, viimeistään joulun aikoihin tapaamme.

Niin se vaan on että aiemmat onnistuneet muutokset ruokkivat uusia. Painonpudotukselle antoi rutkasti vauhtia kesäinen ruotsin kielen opiskelu-urakka. Olenko muistanut kertoakaan että sain kun sainkin sen suoritetuksi kolmen viikon puurtamisen jälkeen. Siitä sain uskoa yritykseen ja lopullisen niitin painonpudotukseen sain kun katselin ja deletoin valokuvia itsestäni pojan häissä. Edestä otetuissa sopivassa kulmassa näytän ihan ok:lta vaan auta armias kun kuvaaja oli napsannut kuvan sivusta! Kaksoisleukaa, vatsamakkaroita, käsivarsissa alleja! En se ollut minä!!!!  

Eli tässä nyt mennään! Lupaan laittaa tänne kuvan sitten kun saavutan tavoitepainoni. Että mikä se on ? 65 kg, 163 cm.



sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tunturissa patikoimassa


Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tunturimaisemiin. Mies oli vuokrannut meille mökin ja niinpä ajelimme koirien kanssa perjantai-iltapäivänä kohti pohjoista.  Tällä kertaa olimme Pyhätunturille, joka taitaa olla meidän lähitunturimme, matkaan vain reilut toista sataa kilometriä.

 
 Pojan koira Amalia

 Koko viikonlopuksi sattui upea keli, ei vielä tietoakaan kirpakasta syyssäästä





Patikoitiin kumpanakin päivänä kunnon lenkit, lauantaina tunturin ympäri. Mietin etukäteen, että mitenkähän jaksan kun olen niukalla pussikuurilla, vain 500 kcal päivässä. Mutta jaksoin hyvin! Jaoin syötävät kuuteen osaan ja tauoilla kun mies nautiskeli makkaroista ja voileivistä, pysyttelin sinnikkäästi liemiruoissa. Illalla mökillä saunan jälkeen takkatulen loimussa nautiskelin vichystä siinä kun mies nautiskeli ihan muista juomista. Vaan onnistuinpa! Luulen että omassa laihduttamisessa on eniten kyse itsekurista tai oikeastaan sen puutteesta syömisen suhteen. Sen vuoksi tämä pussikuuri  sopii minulle.Kolmen viikon jälkeen olen ainakin oppinut itsehillintää ruoan suhteen. Ja että ilman herkkujakin voi olla kivaa! Paino on muuten pudonnut hyvää vauhtia!
Ensi viikon olen onneksi vielä kotona ja voin noudattaa säännöllistä rytmiä mutta seuraava viikko onkin haasteellinen kun reissaan ensi pari päivää Lahdessa ja pari Helsingissä!

Ps: Kylläpä täällä blogeissa on herkuteltu.Ainakin minusta tuntui siltä kun luin ihania ruokakuvauksia sieltä täältä! Täytyi äkkiä ohittaa herkullisimmat kuvaukset ja mennä sekoittamaan itselle päivän viimeinen pirtelö!


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Voimamaisemia ja muutosta



Tänään koiralenkillä oli jo kunnolla syksyn tuntua. Kirpeyttä ilmassa vaikka teepaidassa vielä pärsäsi. Ruskakin alkaa vallata puita, tosin osa keltaisesta on tänä kesänä erityisesti koivuja ja pajuja vaivanneen ruostetaudin ansiota. Mies on työreissulla etelässä, joten olen pitkästä aikaa ollut kotona yksin.



Maanantai-iltana patikoitiin parin ystäväni kanssa lähivaaraani muutaman kilometrin päähän. Tulisteltiin laavulla, puitiin asioita ja vaan nautiskeltiin. Vettäkin tihrusi välillä vaan ei se haitannut. Olen (jälleen)tarttunut itseäni kesän jälkeen niskasta kiinni ja menossa on painonpudotusta, kunnonkohotusta ja korvienvälivalmennusta. Paino on tippunut jo,  tavoitteena on pudottaa jouluun menessä viitisentoista kiloa..
Keinoina vanhat tutut jutut: liiku enemmän, syö vähemmän!  Extravaganzaryhmään olen liittynyt myös kun seurasin  puoli vuotta työkaverini melkein silmissä tapahtuvaa kaikinpuolista muutosta!  Jälleen kerran olen havainnut kuinka ruoalla on ollut elämääni suuri vaikutus. Olen lohtusyöjä ja palkitsen itseäni myös ruoalla. Nyt olisi löydettävä muita keinoja . Ja onhan niitä. Luonto, koiralenkit, ystävien tapaaminen, kulttuuririennot, lukeminen, bloggaaminen, käsityöt. Ja kaikkia niitä voi toteuttaa myös ilman että niihin liittyy syöminen.

Tykkään ruoanlaitosta, leipomisesta ja siitä syömisestäkin, mutta en haluaisi sen olevan niin hallitsevassa asemassa elämässäni. Sitä minä nyt siis opettelen. Arvojärjestystä ja itsehallintaa. Muutosta.

lauantai 20. elokuuta 2011

Saimaan muistoja


Vietimme heinäkuun ensimmäisen viikon jälleen Saimaalla puksutellen pienellä veneellämme. Tällä kertaa lähdimme kotisatamastamme Oravista Varkautta kohti. Olimme kuulleet että siellä on hienoja niin retki- kuin luonnonsatamiakin ja muutenkin rauhallisempaa kuin SuurSaimaalle päin mentäessä.


Ja näin oli. Ajelimme aivan upeissa kesäsäissä ihastellen rantojen mitä viehättävimpiä rantamökkejä. Minun silmääni miellyttivät eniten tälläiset hyvin luontoon maastoutuneet vanhan ajan huvilat ja mökit. Niitä reittimme varrella näkyikin paljon . Monille mökeille pääsi vain vesitse, mikä varmaan vaikutti mökin ulkoasuunkin. Turhat krumeluurit ovat jääneet pois pakostakin!


 

Ihan yksin emme luonnonsatamissakaan aina saaneet olla. Mutta veneilijät, niin moottori-kuin purjeveneilijätkin ovat sopuisaa väkeä. Tämän saaren luksusta oli vaatimaton sauna, jonka lämmittäminen ja saunavuorot sujuivat meidän muutaman venekunnan kanssa melkein sanoitta. Saunominen tuntui mahtavalta, vaikka järvessä tulikin pulahdeltua pitkin päivää joka pysähdyspaikassa.


Veneilypäivien huipennus on aina illat satamassa ja veneessä. Niin retki-kuin luonnonsatamatkin sijaitsevat lähes poikkeuksetta luonnonkauniilla paikoilla. Ilta-aterian jälkeen oli nautinnollista istuskella veneen perässä,
siemailla viiniä ja vain tuijotella horisontista auringon laskua. Kaikki oli siinä.




Vaikka suoritinkin toukokuussa kipparikortin, en juuri veneen ohjaksiin tarttunut. Joitakin pätkiä ajelin pitkillä selillä, muuten mies hoiti ajopuolen. Ihan omasta halustaan kyllä. Sitäpaitsi minä viihdyin ajomatkojen aikana veneen katolla. Sieltä oli hulppeata ihailla maisemia ja nauttia tuulesta ja auringosta.  Seurailin myös koko ajan  merikortista matkan etemistä. Veneessämme oli tietysti myös plotteri eli nykyajan kompassi tai navigaattori. Sen avulla oli helppo ajaa. Ainakin jos se toimi. No, meillä ei kyllä ollut ongelmia toimivuuden kanssa. Merikartta on kuitenkin hyvä olla hallinnassa jos vaikka tekniikka muutoin pettäisi. Sen verran sokkeloinen Saimaan seutu on ettei ihan ilman karttoja tai plottereita selviäisi.

Viimeisen illan vietimme tänä vuonna, niinkuin myös muuten viime vuonnakin, ehkä Saimaan vesistön hienoimmassa majoituspaikassa, Virranviemässä.  Suruksemme kuulimme paikan emännältä, että tämä on heidän viimeinen kesänsä kun avaavat kotinsa veneilijöille ja muille matkaajille. Kuusitoista kesää on mennyt ilman omaa lomaa ja kun ei jälkikasvusta löydy jatkajaa niin vaihtoehtoa ei ole. Heidän maalaissaunansa on yksi hienoimmista saunoista, missä olensaunonut.. Se on usein niin varattu, että viimeisimmät saunojat pääsevät löylyihin vasta puolen yön jälkeen.


Saimaalla veneily on minulle sellainen voimavara, että siitä saatu energia kantaa pimeän pitkän kaamoksen ylitsekin. Etenkin kun lähdemme vielä syyskuussa uudestaan viikoksi Saimaalle. Tällä kertaa suuntaamme Savonlinnasta etelään päin, ehkä Puruveden kirkkaille vesille ja hiekkasaarille!

lauantai 13. elokuuta 2011

Kaipaan jo jokirantakävelyjäni


Aurinkoinen elokuun aamu, kahvikuppi kädessä heräilen pikkuhiljaa päivään. Elokuu on minulle ehkä mieluisin kesäkuukausi. Usein vielä on lämmintä, mutta sopivasti iltaisin tuntuu jo syksyn kirpaisua. Keräilen voimia ja ehkä enemmän inspiraatiota siivousurakkaan. Siivoaminen on ollut vähän huonolla mallilla kun on ollut niin paljon reissuja ja muutenkin kaikenlaista menoa ja tapahtumaa. Itse asiassa koko kesä on ollut samanlaista, vilkasta menoa. Eikä se ole tuntunut raskaalta lainkaan, pikemminkin päinvastoin! Elämä ja eläminen voimaannuttaa jos välillä saattaa uuvuttaakin!


Kunhan saan siivotuksi (tai edes aloitetuksi!!!) niin käydään mutka keskustassa Elonkorjuumarkkinoilla. Elokuu on Rovaniemellä markkina-aikaa. Kohta näiden Elonkorjuu/Rovakadun markkinoiden jälkeen vietetään Wanhan ajan markkinoita jokirannassa ja vanhalla torilla, mukavia tapahtumia kummatkin!

Illaksi ajellaan maalle vanhempieni luokse savusaunaa, viimeiseen saunaan tälle kesälle. Vanhempieni naapurissa viettää kesäänsä äidin nuorempi sisko miehensä kanssa, ovat täällä pohjoisessa kesäkuun alusta  aina näin elokuun puoleen väliin. he ovat tärkeitä molemmille vanhemmilleni etenkin nyt kun vanhempieni kunto alkaa heiketä!

Kuvat ovat viime elokuulta vuosi sitten. Kaipaan jokirannassa kävelyä, en ole viime aikoina sinne ehtinyt kuin pikaisesti. Eiköhän pikkuhiljaa siihen tule taas mahdollisuuksia kunhan elämä taas tasoittuu!
Nyt siivoamaan, mies käynnisti ruohonleikkurin, minä napsautan imurin päälle....

LEPPOISAA ELOKUUN VIIKONLOPPUA BLOGIYSTÄVÄT!





tiistai 9. elokuuta 2011

Häiden jälkitunnelmissa






Tuore mother in law seuraavana päivänä

Viime viikonloppuna juhlimme esikoispoikamme ja Aussitytön häitä Järvenpään Kallio-Kuninkalan kartanossa. Hääpaikka oli aivan upea miljöö Tuusula-järven kulttuurimaisemissa. Itse hääjuhla oli vanhasta navetasta kunnostetussa musiikkisalissa ja vihkimistilaisuus pidettiin  kauniissa päärakennuksessa. Vihkiminen oli tarkoitus pitää ulkona mutta melkeinpä tasan klo 15, jolloin hääjuhlan piti alkaa, päätti yläkerran isäntä että näitä juhlia on siunattava kunnon sateella. Niinpä siirryimme sisätiloihin, mikä ei kyllä tilaisuutta latistanut ollenkaan, päinvastoin! Juhlat kestivät aamuyöhön, tosin me vanhemmat juhlijat poistumme jo puolelta öin.
Vieraita oli 90  eri puolilta maailmaa, joten jälleen vietimme kansainvälisiä häitä!

Häiden tunnelma oli rento ja mukava. Oma ja poikieni isän suku viihtyy mainiosti toistensa kanssa ja hyvin Aussitytön sukukin liittyi joukkoon. Tutustuimme toisiimme jo häitä valmistellessamme, sitä ennen emme olleet tavanneet kuin joskus Skypen kautta ja Aussitytön äidin kautta olemme Facebookin kautta ystäviä olleet jo pari vuotta. Se  on muuten hyvä tapa, oli paljon helpompi tutustua kun olimme kirjoitelleet, kommentoineet ja jakaneet kuvia aiemmin.

Hääväestä iso osa yöpyi hääapikalla ja niinpä seuraavana aamuna kokoonnuimme vielä yhteiselle aamupalalle ja ulkomaalaiset vieraat saivat mös kokeilla suomalaista saunaa.

Nyt hääpari on ansaitulla häämatkalla ja heidän koiransa matkusti meidän mukanamme jälleen tänne Lappiin hoitoomme muutamaksi viikoksi. Miniällä on tiedossaan pitkä ulkomaanmatka melkeinpä heti häämatkan jälkeen ja koska poikanikin reissaa työnsä puolesta , oli parempi, että koiransa tuli meille.

Minulla on onneksi vielä huominen päivä vapaata. Saan rauhassa laskeutua juhlahmusta arkeen!


maanantai 1. elokuuta 2011

Arjen iloja, harmeja ja juhlaakin tiedossa!






Elokuussa meidän piha on täynnä nauhuksia; aurinkonauhuksia ja lapinnauhuksia! Sekä etu-että takapihalla niitä löytyy isot rykelmät. Jossain elämänvaiheessa en tykännyt nauhuksista yhtään , mutta nyt pidän niiden korkeista keltaisista kukinnoista ja suurista lehdistä. Sitäpaitsi ne ilmiselvästi viihtyvät pihallamme.
Elokuu alkoi melkein yllättäen. Lämpimät kelit ovat jatkuneet täällä Lapissakin koko heinäkuun. Villatakkeja ei ole tarvinnut! Olen uinut lähes päivittäin, meillä kun on joki tuossa ihan vieressä!

 
                                                Kuusenkerkkäni 7 kk

Olen käynyt töissä välillä muutaman päivän ja sitten lomaillut! Viime viikolla viimeksi olin lomalla kun nuorempi poikani oli täällä  Gimuli-miniän ja Kuusenkerkän kanssa.  Sain viettää ihania aamuja pienen  pojan kanssa, joka opettelee parhaillaan syömään kiinteitä ruokia (niinkuin kuvasta huomaa)!  Pojan isä nimittäin kiikutti  iloisen pikkumiehen meidän makuuhuoneeseen viimeistään aamuseitsemältä. Miniä pisti korvatulpat korviin ja jatkoi unia kymmeneen yhteentoista. Kolmantena aamuna hän sitten totesi, että nyt alkaa tuntua taas olo normaalilta ja levänneeltä.

Nyt  olen nämä pari  elokuun alkupäivää töissä ja taas jään viikon lomalla. Keskiviikkona lähdetään ajelemaan etelää kohti, sillä ensi lauantaina on vanhemman poikani ja Aussitytön häät! Hääpaikka on kaunis kartano järven rannalla Uudellamaalla ja vieraita on tulossa noin sata. Aussitytön sukua ja ystäviä saapuu Australiasta ja muualta maailmalta n.30 henkeä ellei enemmänkin, joten taas vietämme kansainvälisiä häitä ! Tuleva viikonloppu jännittää minua hieman, tapaanhan ensimmäistä kertaa miniän sukua!



Kesäni on siis jatkunut vilkkaana ja täyteläisenä edelleen. Pientä (tai ei niin pientäkään) dramatiikkaakin on sekaan mahtunut. Samana päivänä kun poikani perhe saapui, pääsi vastapäisen naapurin vanha pakettifarmari
huilaamaan jyrkästä mäestä vinosti meidän pihaamme runnoen matkallaan pyörätelineen, pari pyörää sekä meidän viime keväänä ostettun uuden automme.  Tämä oli jo toinen kerta kun näin kävi.
Pari vuotta sitten meni minun uusi autoni samalla tavalla lunastukseen. Heidän talonsa on rinteessä ja autot ovat usein pysäköitynä  kohtalaisen jyrkälle autotallin luiskalle. Ja nyt heidän lapsistaan monet ovat ajokortti-iässä. Molemmilla kerroilla on nuorilta kuskeilta jäänyt laittamatta käsijarru päälle ja vaihde vapaalle! Nyt meillä on sijaisauto ja pyöristä saimme kertakorvauksen. Automme on korjaamolla, saas nähdä millainen siitä sitten saadaan! Onni onnettomuudessa kuitenkin oli ,että miniä ehti juuri Kuusenkerkän kanssa pois alta, enkä minä itse ehtinyt vielä autoon  vaikka olin jo eteisessä  autonavaimet kädessä menossa hakemaan miestä töistä! Kyllä häneltä muuten pääsi muutama ärräpää kun kuuli tapahtuneesta!