Kuva viikonlopun tunturireissulta
Surffailen Huvilan ja huussin ja Pienen pintaremontin välillä (miksi ne muuten pitää tulla yhtäaikaa???) läppäri polvilla ja känny sohvanlaidalla, varsinainen audiovisuaalinen keskus siis ympärilläni!Nautiskelen päivän viimeistä pirtelöannostani ja vesilasillista tai oikeastaan tuoppia! Kävin äsken koirien kanssa pitkän lenkin ja vesisade yllätti oikein kunnolla puolivälissä. Päälläni oli vain kevyet urheiluhousut ja ohut t-paita eikä edes kännykkää mukana. Mies oli sitäpaitsi saunaillassa eikä olisi päässyt apuun. Aikani odoteltiin sateen loppumista kuusen alla mutta kun taivas vaan suolsi vettä ei muuta kun reippaasti työnnyttiin sateen sekaan. Litimärkiä olimme hetkessä kaikki kolme! Vaan kesäsade on onneksi lämmin, vilu ei ehtinyt tulla.
Nyt on kaksitoista päivää pussikeittoja takana. Paino on pudonnut jo kuusi kiloa. Kyllä. Tiedän että alussa paino putoaa helposti, eikä 500 kcal ruokavaliolla yhdistettynä liikuntaan muuta voikaan tapahtua. Yllättävän helposti kaikki on sujunut, töissäkin! Töissä lounaalla syön muiden kanssa omaa keittoani, työkaverit onneksi kannustavat, enhän ole ensimmäinen elämänmuutosprojektia läpivievä! Tykkään tästä juuri sen vuoksi että tuloksia syntyy nopeasti. Minulla ei tahdo koskaan riittää kärsivällisyys siihen turvalliseen tasaiseen puoli kiloa viikossa-tahtiin! Tämä Xtravaganzahan ei perustu niinkään laihduttamiseen vaan painonhallintaan. Kunhan saavuttaa sen painon , minkä on tavoitteekseen asettanut, alkaa painonhallintaosio. Koko ohjelma kestää vuoden, eli ei mikään hetken juttu!
Siellä kuusen alla kun odottelin sateen loppumista mietiskelin miltä tuntuu jälleen SOLAHTAA mekkoon! Tiedättehän kun on kauan aikaa vähän ähisten ja puhisten tunkenut itseään jotenkin aina liian ahtaalta tuntuviin asuihin. Tai tämä ennekuin nämä ihanat joustavat neule-ja trikootunikat tulivat kehiin! Koettelin nimittäin ennen lenkille lähtöä vanhoja asujani ja tuon kuuden kilonkin vähennyksen havaitsi jo selvästi.
Olen myös vanhoista valokuvista tutkinut, millainen oikein olin kun olin viimeksi siinä painossa mikä minulla nyt on tavoitteena (mies tutki kuvia myös erittäin uteliaana, hänhän ei ole minua sellaisena nähnytkään). Siitä on melkoisen monta vuotta , 15 vuotta ainakin! Itsekin olen utelias tapaaman sen minän, joka kuoriutuu täältä kerrosten alta! Luulen että tässä syksyn aikana, viimeistään joulun aikoihin tapaamme.
Niin se vaan on että aiemmat onnistuneet muutokset ruokkivat uusia. Painonpudotukselle antoi rutkasti vauhtia kesäinen ruotsin kielen opiskelu-urakka. Olenko muistanut kertoakaan että sain kun sainkin sen suoritetuksi kolmen viikon puurtamisen jälkeen. Siitä sain uskoa yritykseen ja lopullisen niitin painonpudotukseen sain kun katselin ja deletoin valokuvia itsestäni pojan häissä. Edestä otetuissa sopivassa kulmassa näytän ihan ok:lta vaan auta armias kun kuvaaja oli napsannut kuvan sivusta! Kaksoisleukaa, vatsamakkaroita, käsivarsissa alleja! En se ollut minä!!!!
Eli tässä nyt mennään! Lupaan laittaa tänne kuvan sitten kun saavutan tavoitepainoni. Että mikä se on ? 65 kg, 163 cm.