Tämänkertaisella veneilyviikollamme kiertelimme Saimaan Haukiveden ja Pihlajaveden maisemissa. Koska koiramme oli mukana, patikoimme myös paljon etupäässä saarilla, joihin oli tehty luontopoluja. Muutoin saarilla olikin vaikea liikkua , sen verran kalliota ja vaikeakulkuisia metsiä niillä oli, liikuimme nimittäin etupäässä kansallispuistoalueilla, missä metsät olivat luonnontilassa.. Se mistä erityisesti tykkäsin noissa metsissä ja kallioilla kulkiessamme, olivat ihanat jäkäläiset , sammaleiset kalliot ja kankaat! Täällä pohjoisessa ei tuollaisia juuri näy, ainakaan jäkälien osalta .Jäkälä on nimittäin porojen suurta herkkua ja ne popsivat sen suuhunsa mistä jäkäläläntin löytävätkään!
Reissumme ensimmäisenä päivänä satoi saavista kaatamalla ja tuulikin oli reippaissa lukemissa. Niin reippaissa että ajelimme läheiseen Linnasaaren ja vietimme päivän saarella patikoiden ja yövyimme sen suojaisessa retkisatamassa. Seuraavan aamuna tutkailimme saaren laivalaiturilta tuulitilannetta Haukiveden selällä. Totesimme tuulen siedettäväksi ja jatkoimme matkaa. Sadevarusteet olivat onneksi mukana eikä sade meitä haitannutkaan. Itse asiassa sateinen metsä on varsin kiehtova tuoksuineen ja väreineen. Illaksi olimme varanneet saaren saunan ja saunominen sateen ropinassa kynttilänvalossa oli kokemus sinänsä, myönteinen sellainen siis!
Asustelimme veneessä koko viikon, siellä tarkeni vielä hyvin, lämmitystä ei tarvinnut juuri ollenkaan käyttää päällä. Peseminen veneessä on kuitenkin heikonlaista kun ei ole muuta pesumahdollisuutta kuin keittiönurkkauksen pikkuruinen allas eikä uidakaan enää tarkene. Niinpä etsittiinkin yöpymispaikoiksi välillä sellaisia satamia, joista löytyy sauna. Piispanhuvila Kesamonsaaressa oli yksi sellainen paikka. Huvila oli vanha ja viehättävästi ränsistynyt, mutta sauna oli vielä hyvässä kunnossa (lukuunottamatta saunan ovessa olevaa kylttiä:" tömistele ennenkuin avaat ovet että käärmeet ehtivät alta pois", kerääntyvät kuulemma saunan lämpöön kylpijöiden jälkeen). Huvilan pihalla oli paljon vanhoja omenapuita, keräsimme omenoita kotiinkin vietäväksi!
Koiramme nautti veneilystä täysin siemauksin. Nukkui aina veneen kulkiessa mutta satamissa oli intoa täynnä. Ja vei siis meitäkin lenkille joka välissä!Tässä ollaan Rantasalmen Järvisydämessä. meidän veneemme oli ainoa vene suuressa laiturissa!
Punahilkka metsäpolulla, susikin näyttää kuvassa vilahtavan!Sadeviitta oli tarpeen tällä reissulla ainakin alkumatkasta.
Yövyimme yhtä yötä lukuunottamatta siis retkisatamissa. Tuon yhden yön vietimme Sulkavan venesatamassa siitä syytä että vene oli pakko tankata eikä lähistöllä ollut muita tankkauspaikkoja. Satama oli jo suljettu kesäkaudelta vaan ystävällinen satamanisäntä jätti hyvät sosiaalitilat auki meitä varten. Sulkava oli muutenkin kiva ja viehättävä paikka kauniine rantoineen ja vanhoine taloineen. Sitäpaitsi siellä oli hyvä Marimekon tehtaanmyymälä ihan lähellä venesatamaa. Reissun ainoa shoppailu tehtiin sinne ja mukaan lähti miehelle paita ja uusi liinakangas ruokapöytään!
Kunnon auringonlasku jäi kuvaamatta ,samoin norppa tältäkin reissulta. Viimeisenä ilta oli kyllä aivan upea auringonlasku Pikku Pihlajavedellä vaan eksyttiin naapuriveneeseen lupsakkaan savonlinnalaispariskunnan vieraiksi ja aurinko ehti laskea ja melkein kyllä noustakin ennenkuin palattiin omaan veneeseen. Hauska oli ilta mutta liian monta brandylasillista tuli otettua. Viikon kun on kahdestaan niin sitä innostui sosiaalisesta kanssakäymisestä vähän liikaakin! Kyllä me parina muunakin iltana tulisteltiin naapuriveneilijöiden kanssa iltanuotiolla, hieman maltillisemmin kyllä. Oma viehätyksensä on tarinoida ja kuunnella tarinoita pimeässä yössä tulilla. Lapin tuntureilla kokee samanlaisia tunnelmia kuin Saimaalla - tunteen siitä että on vain suuri luonto ja ihminen pienenä sen keskellä. Hieno reissu oli tämäkin , jo neljäs veneviikkomme! Emme ole enää aloittelijoita, kokemusta on kertynyt ja vesistötkin alkavat olla tunnistettavissa!
Ps. Entäpä painonpudotusrojektini? Eteenpäin mennään vaikka jännäsinkin vaakalukemia reissun jälkee kun pussikeittokuuri loppui juuri ennen Saimaalle lähtöä. En ihan tarkkaan pystynyt ruokavaliota noudattamaan, mutta paino oli pudonnut vähän veneviikonkin aikana!