lauantai 24. syyskuuta 2011

Saimaalla syksyn tuulissa ja tuiverruksissa



Tämänkertaisella veneilyviikollamme kiertelimme  Saimaan Haukiveden ja Pihlajaveden maisemissa. Koska koiramme oli mukana, patikoimme myös paljon etupäässä saarilla, joihin oli tehty luontopoluja. Muutoin saarilla olikin vaikea liikkua , sen verran kalliota ja vaikeakulkuisia metsiä niillä oli, liikuimme nimittäin etupäässä kansallispuistoalueilla, missä metsät olivat luonnontilassa.. Se mistä erityisesti tykkäsin noissa metsissä ja kallioilla kulkiessamme, olivat  ihanat jäkäläiset , sammaleiset kalliot ja kankaat! Täällä pohjoisessa ei tuollaisia juuri näy, ainakaan jäkälien osalta .Jäkälä on nimittäin porojen suurta herkkua ja ne popsivat sen suuhunsa mistä jäkäläläntin löytävätkään!


Reissumme ensimmäisenä päivänä satoi saavista kaatamalla ja tuulikin oli reippaissa lukemissa. Niin reippaissa että ajelimme läheiseen Linnasaaren ja vietimme päivän saarella patikoiden ja yövyimme sen suojaisessa retkisatamassa. Seuraavan aamuna tutkailimme saaren laivalaiturilta tuulitilannetta Haukiveden selällä. Totesimme tuulen siedettäväksi ja jatkoimme matkaa. Sadevarusteet olivat onneksi mukana eikä sade meitä haitannutkaan. Itse asiassa sateinen  metsä on varsin kiehtova tuoksuineen ja väreineen. Illaksi olimme varanneet saaren saunan ja saunominen sateen ropinassa kynttilänvalossa oli kokemus sinänsä, myönteinen sellainen siis!
Asustelimme veneessä koko viikon, siellä tarkeni vielä hyvin, lämmitystä ei tarvinnut juuri ollenkaan käyttää päällä.  Peseminen veneessä on kuitenkin heikonlaista kun ei ole muuta pesumahdollisuutta kuin keittiönurkkauksen pikkuruinen allas eikä uidakaan enää tarkene. Niinpä etsittiinkin yöpymispaikoiksi välillä sellaisia satamia, joista löytyy sauna. Piispanhuvila Kesamonsaaressa oli yksi sellainen paikka. Huvila oli vanha ja viehättävästi ränsistynyt, mutta sauna oli vielä hyvässä kunnossa (lukuunottamatta saunan ovessa olevaa kylttiä:" tömistele ennenkuin avaat ovet että käärmeet ehtivät alta pois", kerääntyvät kuulemma saunan lämpöön kylpijöiden jälkeen). Huvilan pihalla oli paljon vanhoja omenapuita, keräsimme omenoita kotiinkin vietäväksi!

Koiramme nautti veneilystä täysin siemauksin. Nukkui aina veneen kulkiessa mutta satamissa oli intoa täynnä. Ja vei siis meitäkin lenkille joka välissä!Tässä ollaan Rantasalmen Järvisydämessä. meidän veneemme oli ainoa vene suuressa laiturissa!

Punahilkka metsäpolulla, susikin näyttää kuvassa vilahtavan!Sadeviitta oli tarpeen tällä reissulla ainakin alkumatkasta.



Yövyimme yhtä yötä lukuunottamatta siis retkisatamissa. Tuon yhden yön vietimme Sulkavan venesatamassa siitä syytä että vene oli pakko tankata eikä lähistöllä ollut muita tankkauspaikkoja. Satama oli jo suljettu kesäkaudelta vaan ystävällinen satamanisäntä jätti hyvät sosiaalitilat auki meitä varten. Sulkava oli muutenkin kiva ja viehättävä paikka kauniine rantoineen ja vanhoine taloineen. Sitäpaitsi siellä oli hyvä Marimekon tehtaanmyymälä ihan lähellä venesatamaa. Reissun ainoa shoppailu tehtiin sinne ja mukaan lähti miehelle paita ja uusi liinakangas ruokapöytään!



Kunnon auringonlasku jäi kuvaamatta ,samoin norppa tältäkin reissulta. Viimeisenä ilta oli  kyllä aivan upea auringonlasku Pikku Pihlajavedellä vaan eksyttiin naapuriveneeseen lupsakkaan savonlinnalaispariskunnan vieraiksi ja aurinko ehti laskea ja melkein kyllä noustakin ennenkuin palattiin omaan veneeseen. Hauska oli ilta mutta liian monta brandylasillista tuli otettua. Viikon kun on kahdestaan niin sitä innostui sosiaalisesta kanssakäymisestä vähän liikaakin! Kyllä me parina muunakin iltana tulisteltiin naapuriveneilijöiden kanssa iltanuotiolla, hieman maltillisemmin kyllä. Oma viehätyksensä on tarinoida ja kuunnella tarinoita pimeässä yössä tulilla. Lapin tuntureilla kokee samanlaisia tunnelmia kuin Saimaalla - tunteen siitä että on vain suuri luonto ja   ihminen pienenä sen keskellä. Hieno reissu oli tämäkin , jo neljäs veneviikkomme! Emme ole enää aloittelijoita, kokemusta on kertynyt ja vesistötkin alkavat olla tunnistettavissa!

Ps. Entäpä painonpudotusrojektini? Eteenpäin mennään vaikka jännäsinkin vaakalukemia reissun jälkee kun pussikeittokuuri loppui juuri ennen Saimaalle lähtöä. En ihan tarkkaan pystynyt  ruokavaliota noudattamaan, mutta paino oli pudonnut vähän veneviikonkin aikana!

8 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloinen matka, samoin kuvat! Tuossa pääsee ihan erilaisiin ympyröihin kuin kotona ja varmaankin aika täydelliseen rentoutumiseen.

    Montako viikkoa olet pussikuurilla jo ollut? Olisin kiinnostunut kuulemaan myös, paljonko on pudonnut. Aloitin juuri itsekin kokemustesi kannustamana:)

    VastaaPoista
  2. Katriina; Olin pussikuurilla kolme viikkoa, kolme pussia per päivä eikä muuta. Kaiken kaikkiaan paino on pudonnut nyt 7.8 kg. Pussikeittokuurin jälkeen olen syönyt kaksi pussi/tai patukkaa kolmen "normaalin "aterian lisäksi. Aamupala, patukka, lounas salaattia + kanaa/kalaa/lihaa, pussi, päivällinen kuten louna ja vielä iltapala esim turkkilaista jogurttia vähän marjojen kanssa. Kaikissa annoksissa on oltava tarkkana määrien kanssa, vain pieni nyrkillinen kutakin lajia. Kaloreita en laske mutta tällä syömisellä niitä pitäisi kertyä n. 1400 kaloria per päivä. Tätä ohjelmaa jatketaan kunnes ollaan tavoitteessa. Sen jälkeen alkaakin se tärkein eli siinä tavoitteessa pysyminen.Kokonaisuudessaan ohjelma kestää vuoden. Mikä ei ole varmaan yhtään liikaa.Olen ollut tyytyväinen ja kohtalaisen hyvin olen pysynyt tiukkana vaikka tosiaan tän kuukauteen on osunut lähes viikon työ/lomamatka, viikon veneilyreissu ja nyt on ollut pojan perhe täällä torstaista lähtien eli tänäänkin oli meillä syömässä pitkän kaavan mukaan seitsemän henkeä. Ja kolmen viikon päästä lähdetään miehen kanssa viikoksi Ranskaan ystäväperheen kanssa, viinä ja hyvää ruokaa tiedossa ihan varmaan sielläkin! Mutta eihän sitä millään kuurilla elämästä saa liisiä, herkkujen määrästä kylläkin! tsemppiä edelleen sinnen päinkin! ollaankohan sitä ensi joulun herkkujen äärellä jo sutjakoita naisia ja solahdetaan mekkoihin eikä ähkytä mukavissa kiristämättömissä trikoissa:-)

    VastaaPoista
  3. Hienoja seutuja! Olen veneillyt noilla seuduilla lapsuuteni kesinä...

    VastaaPoista
  4. Marikki; minä olen tosiaan aivan myyty Saimaan maisemista. Tuskin maltan odottaa ensi kesää ja uusia seutuja...Oletko käynyt jälkeenpäin veneilemässä noissa lapsuutesi muistojen maisemissa?

    VastaaPoista
  5. Kuulostipa mukavalta reissunne. Hieno homma osata nauttia noin elämästä. Eikä sitä jaksaisikaan työelämässä, jos ei saisi välillä elää vain itselleen mieleistä.
    Kiva, että painonpudotus etenee!

    VastaaPoista
  6. Rita; pikkuhiljaa sitä on oppinut työn ja vapaa-ajan tasapainoa ja myös tärkeysjärjestyksen elämässä!

    VastaaPoista
  7. Mukavaa etteivät myrskyt pilanneet viikkoanne, ja kuten kirjoitit, sade on vain asenne - ja vaatetuskysymys.

    Nuo maisemat tuovat tuttuudessaan haikeitakin muistoja mieleen. Mökkeilimme ja retkeilimme aikoinaan nyt jo edesmenneiden appivanhempieni kanssa kesät Saimaalla, kun olin pienten lasten kanssa hoitovapaalla.

    VastaaPoista
  8. Mk; loppuviikkona saatiin jo onneksi nauttia aurinkoisista keleistäkin. Saimaan alue on kyllä hienoa, voin kuvitella että haikeana muistelet kalliosaaria ja hiekkapoukamia sekä edelleenkin kirkasta vettä!

    VastaaPoista