Kuva ystävän mökiltä Kuusamosta, sinne minne piti tien viikonloppuna viedä
Muistan aikoinaan kun olin kansainvälisellä työleirillä Italiassa ja kitkimme urakalla valtavaa peltoa. Yhteishenki oli hyvä ja työ sujui vauhdilla ja välillä lauleskellen. Kaikilla siinsi varmaan sama näky mielessä; puiden alle katettu ateria viinipulloineen. Vaan kuinka kävikään? Kun helteessä lähes kaikkemme antaneena saimme urakan loppuun, näytti kyläpäällikkö toista samanlaista peltoa ja totesi, että tehän ehditte tehdä vielä tämänkin kun työ noin hyvin sujui. Pettymys oli sanoinkuvaamaton kun nihkeästi ja vastenmielisesti sitten jatkoimme työtä. Eikä ateria enää maistunut miltään urakan vihdoin päättyessä iltasella.
Vähän samoin minulle kävi tänään töissä. Tein aamupäivän töitä saadakseni loppuun keskeneräiset työt. Yhden jälkeen hain kahvimukillisen ja istahdin työkaverin kanssa huokaisemaan kun pitkään poissa ollut pääpomo pelmahti huoneeseen ja kertoi, että hänelle oli juuri soitettu ja ihmetelty , missä meidän työpaikan edustaja viipyy, häntä odotellaan kovasti. Kutsu oli hukkunut pomon loman aikana sähköpostitulvaan ja koska muutenkin aihe liittyin omaan työsarkaani, minun ei auttanut kuin lähteä. Niinpä suunnittelemani vapaa loppuiltapäivä vaihtui tiukkaan työskentelyyn ja vielä melkoisen valmistautumattomana. Muutenkin olin sonnustautunut yksinäistä perustoimistopäivää varten, tukka oli miten sattui ja päälläkin vähän mitä sattui. Olen usein ajatellut , että täytyisi varata työpaikalle vaihtovaatteet tälläisiä tilanteita varten.
Pikku Karhunkierroksen maisemia Kuusamosta
Muitakin pieniä pettymyksiä on ilmassa. Viikonlopuksi suunnittelemamme naisporukan reissu on kokenut vastatuulta kun viidesta leidistä kaksi on joutunut perumaan tulonsa. Ja me kolme mietitään nyt lähdemmekö pienemmällä porukalla vaan siirretäänkö reissu tammikuuhun. Olin niin odottanut tuota reissua.... No päätöstä ei olla vielä tehty.
Huomenna mies on lähdössä pääkaupunkiin pariksi päiväksi työmatkalle. Taidanpa järjestää itselleni oman privat-hemmotteluillan kotona! Tuntuu, että olen nyt tarpeessa! Millähän tavoin itseään hemmottelisi kun ei suklaa eikä muutkaan herkut kuulu vaihtoehtoihin? Hyviä ehdotuksia?
Aina ei mene niinkuin haluaa...ikävä kyllä. Koira ja kamera mukaan jokivarteen kuvaamaan lumikuvia(jos vielä viikonloppuna on),sitten saunaan. Illaksi hyvä kirja, elokuva tai vain kuunnella omia ajatuksia ja ympärillä olevaa hiljaisuutta.Tietenkin sitten kirjuutat tänne juttuja ,niitä on hauska lukea.SJ
VastaaPoistaKiitos SJ hyvistä vinkeistä.Piristy jo niistä lukiessani:-)
VastaaPoista